6 päivä | Chaing Khong - Chiang Rai | 180 km | 9 tuntia.
Ajettiinkohan tänään paras mutkatiepäivä koskaan? Päivä alkoi aamu varhain Mekong -joen jokiveneristeilyllä.
Vanhat kovaääniset pitkähäntäveneet ovat ilmeisesti postumassa kalustosta ja tilalle ovat tulleet hieman saman näköiset, mutta diesel -koneilla käyvät rautaveneet.
Maisemat olivat kuitenkin perinteiset Mekong -joen virratessa noin 300 metrin korkeudessa meren pinnasta kohti Etelä-Kiinan merta. Matkaa merelle jokea pitkin oli enää vaivaiset 2600 km. Täällä Chiang Khongin korkeudella joen vedenpinnan korkeus laskee noin metrin verran kilometrin matkalla ja virtaus on huomattava, vaikka joki näyttää muuten rauhalliselta.
Jokiristeily alkoi klo 6.30 auringon noustessa, tässä tapauksessa Laosin puolelta, kuten aina…
Kyyti saapui aamuhämärässä
Ja pian oltiinkin ajamassa myötävirtaa kohti ystävyyssiltaa nro 4. Joen ylitti tukeva teräsbetonisilta, jonka olivat rahoittaneet Thaimaa ja Kiina! puoliksi.
Merisumua ja nuotioden savua
Aamuauringon sarastuksessa Paula, Mio, Jaana ja Jari.
Paluumatka ajettiin Laosin puoleista rantaviivaa seuraten.
Noin tunnin ajelun jälkeen palattiin takaisin oman hotellin rantaan ja siirryttiin sujuvasti aamupalalle.
Pian Ching Khongista klo 9.00 lähdön jälkeen käännyttiin kohti Laosin ja Thaimaan välistä vuoristoa ja jätettiin tämän matkan osalta hyvästit mahtavalle Mekong -joelle.
Tiedätkö muuten mistä tietää milloin on ajettu kunnon mutkatietä? Juuri sitä tietä, jossa on kaikki napsut kaakossa ja elämä tuntuu juuri erityisen makealta? Vastaus on: puuttuvat valokuvat!
Kunnon mutkateiltä ei yleensä ole kuvia lainkaan, koska silloin vain ajetaan ja nautitaan, ajetaan ja nautitaan ja toistetaan vielä sama, mitä juuri oltiin tehty ja tehdään sille toistoja. Sellainen on mutkatie, ja yksi niiden parhaimmista ajettiin juuri tänään.
Tie sopi erinomaisesti myös monien toistojensa ansiosta hyväksi ajoharjoittelupätkäksi treenata muun muassa oikeita ajolinjoja kurviin ja sieltä ulos,, oikeaoppista ja oikea-aikaista jarrutusta, kuhunkin mutkaan sekä sopivan vaihteen löytämistä ja pyörän käyttäytymistä eri vaihteilla ajettaessa, sekä kaikenlaisia pikku niksejä pyörän ja kuljettajan yhdistämiseksi samaan pakettiin.
Life is Now, ja kyllähän taukojakin pidettin. Kurkistus Laosin puolelle pitää uteliaisuuden loitolla…
Nämä mutkat eivät koskaan unohdu, se on varma asia. Mutta jossain vaiheessa hauskanpidollekin pitää asettaa raja, ja nyt se tuli vastaan lounaan muodossa. Itse asiassa lounaan jälkeen mutkat loppuivatkin ja otimme uuden suunnan pohjois-etelä -linjalta suoraan länteen ja kohti Chiang Rain kaupunkia.
Matka sujui joutuisasti halki kumipuumetsien kohti Chiang Rain maailmanperintökohdelistalla olevaa valkoista temppeliä, Wat Rong Khunia. Ajoitus oli loistava, olimme perillä klo 16.00 tietämillä ja meille jäi tunti aikaa tutustua temppeliin. Tunnissa sen ehtii nähdä, mutta usempikin tunti voi vierähtää helpostikin jos oikein näkemäänsä paneutuu.
Pekka, Huuliharppukostaja, Jari, Mio ja Paula.
Illaksi kotiin! Thai -hieronnan jälkeen oli mukava asettautua hotellihuoneeseen, ottaa puhelimen herätys pois päältä ja nukkua niin pitkään kun unta riittää. Huomenna on vapaapäivä ajamisesta.