5 päivä | Tha Thon - Kultainen Kolmio - Chiang Hong | 258 km | 10 tuntia
Päivän ajot startattiin tuttuun tapaan klo 8.00, lähtöpaikkana oli Tha Thonin viileähköt jokimaisemat.
Ilman lämpötila huiteli +12 C tietämillä, joka alkaa tulla tutuksi lähtölämöätilaksi täällä vuoristossa.
Välitakin pukemista helpotti ajatus siitä, että auringon kunnolla noustua, lähtee välitakki päältä ja myöhemmin iltapäivällä ajeltaisiin jo mieluiten ilman takkia.
Kuokka-Pekan väelle on selvää, että hutiloimalla ei synny kunnon jälkeä, ei moottoripyöräilyssä eikä valokuituverkkojen rakentamisessa, joka Pekan ryhmän päätyö silloin kun ei lomailla. Oikeasta asenteesta työn kunnollisen tekemisen puolesta kertoo myös se, että matkalle lähti kolme viime syksyn sateissa uuden moottorpyöräkortin ajanutta kuljettajaa, Jeremias, Ville ja Mio.
Kun ollaan töissä, kaivetaan valokuituverkkoja ja viedään kuidunpää jokaiseen kiinteistöön. Tähän tarvitaan ammattitaitoisia kaivurin kuljettajia, kuidun hitsaajia ja yleisten teletöiden tekijöitä.
Pekan johtoajatuksena on, että “kaivamaan oppii kaivamalla” ja “ajamaan oppii ajamalla”! Nyt ollaan työkykyilemassä ja kyvykkyys suunnataan moottoripyörällä ajamisen jalojen taitojen sisästämiseen kokeneen matkanjohtaja -Jyrkin opastuksella ja valvovan silmän alla. Jos joku asia kannattaa tulla tehdyksi, kannattaa se tehdä kunnolla!
”Oppilasryhmän” lisäksi matkassa on kokenut projekti-insinööri, tele-puolen työnjohtaja Jari, joka on jo kokenut motoristi ja näyttää omalla ajollaan esimerkkiä vähemmän kokeneille kuljettajille.
Matkan isäntänä toimii Kuokka-Pekka alias Sauna-Pekka, Oy Kuokka-Pekka Ab:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, Pekka Hovisilta.
Pekalla on tapana pitää huolta omistaan ja tällä kerralla se konkretisoitui järjestetyn tyky-matkan lisäksi niin, että Pekan kyydissä istuu Paula.
Paulaa ei jätetty pulaan, vaikka Paulan mies Janne, joutuikin perumaan osallistumisensa matkalle aivan viime metreillä. Pekan kyydissä istuu siis Paula ja hyvä niin, sillä “pojat” ovat tottuneet noudattamaan Paulan ohjeita lähes vaistonvaraisesti ;)
Ja sitten päivän reitille…
Suuntana oli pohjoinen ajamaan lähemmäs Myanmarin rajaseutujen pikkuteitä. Päätieltä poikettuamme lyötiin läpyt Villelle, joka oikaisi suoraan Chiang Raihin parantamaan flunssaansa. Me muut ajelimme tee-tilalle nautiskelemaan aamuteestä. Ei ollut ihan tasajako, mutta hyvin perustelu epäreiluus.
Chiang Main maakunnan “vasemmassa yläkulmassa” tiet olivat niin mukaisia että serpentiinkini olisi niille kateellinen. Tie kiemurteli kuin käärme ja nousi mäkeä ylös kuin se olisi yrittänyt päästä pilviin - ja takaisin ja uudelleen…
Ennalta merkitsemättömiä tie- ja siltatöitä oli tietenkin, joilta haettiin paluureittejä vanhalle reitille. Aikamme kieputtuamme todettiin, että nyt näitä on nähty riittävästi, ja suuntasimme kohti Golden Triangelia.
Golden Triangel on paikka jossa Thaimaa, Myanmar ja Laos kohtaavat sulassa sovussa Mekong-joen sylissä. Kaunis ja kaupallinen kuvaus entiselle Opium kaupan keskukselle. Vierailtiin tietenkin Opium-museossa – koska miksei. Jos ei oltaisi käyty, se on vähän kuin kävisi Pariisissa ilman Eiffel-tornia. Paitsi että tämä torni kertoo oopiumin historiasta, eikä sinusta oteta selfieitä sen juurella. Tai, onhan meillä tietysti luokkakuva Mekong -joen maisemista, on portit, Budhat ja muut nähtävyydet.
Merkille pantavaa on Laosin puolelle jokea räjähdysmäiseti kasvava kasinokaupunki monikerroksine rakennuksineen ja kasinoineen. Täällä kiinalainen sijoittaja rakentaaNew Yorkin ja Las Vegasin yhdistelmää, käytännössä keskelle ei mitään.
Elämän huumaamina ajelimme Opium -museolta viimeiset 30 km Mekong -joen Laosin rajaa seuraten Chiang Khongiin, tuttuun biker -ystävälliseen hotelliin. Ystävällinen General Manager oli meitä vastassa ja kaikki pelasi kun elokuvassa, eikä GM unohtanut mainita tälläkään kerralla omistavansa Harley-Davidson -merkkisen moottoripyörän.
Leppoisa ajopäivä toteutettiin taas tuntiohjelman tarkkudella ja pääsimme todistamaan klo 18.00 jälkeen auringon laskua shortsit jalassa hotellin ravintolan terassilta käsin.
