Päivä 7 | Rotorua - Taupo - Wellington | 450 km
Aika jättää takapeileihin mielenkiintoinen Rotorua ja suunnata kohti maan pääkaupunkia Wellingtonia.
Matkalla näimme reissun ensimmäiset lumihuippuvuoret, joten pitihän se tietenkin pysähtyä tilanne ikuistamaan.
Ajelimme nyt hieman totutusta poikkeavassa maisemassa. Alkuun maisema laajeni matalana peltomaisemana, joka erosi Suomen vastaavasta lähinnä siinä, että peltomaiseman laidalla oli aina ihan tajuttoman massiivinen vuori. Kun sitten noustiin korkeammalle tasangolle, kauemmaksi merestä, niin ilma muuttui huomattavasti kuivemmaksi ja välillä maisema muistutti Amerikan preerioita. Palmuja ei näkynyt enää, vaan puusto oli muuttunut havuisemmaksi.
Saatiin taas ajaa aurinkoisessa kelissä!
Sää suosi matkalaisia ja välillä saavutettiin tämän reissun kovimmat lämmöt +28 astetta. Ajosää pysytteli koko päivän parinkympin yläpuolella. Mikä nautinto!
Wellingtonin hotellin autotalli sijaitsi kätevästi lähes pystysuoran mäen puolivälissä.
Loppumatkasta päästiin vielä upeille mutkille, sitten pätkä motaria, takaisin mutkille, jopa hiekka -sellaiselle ja lopulta rantoja pitkin hotellille. Wellington muistuttaa suuresti San Franciscoa ainakin siinä, että se on yhtä ylä- ja alamäkeä koko kylä. Tätä saatiin jumpata koko rahalla, kun tähdättiin pystymäessä hotellin parkkihalliin. Hienosti se lopulta sujui kaikilta ja saatiin viedä tavarat huoneisiin.
Sen jälkeen kaikki omille teilleen tutkimaan kaupunkia ja lopulta takaisin hotellille illalliselle. Perjantai iltana hotellin kattoterassilla riitti säpinää ja kaupunki muutenkin sykki elämää, kontrastina viime päivien pienemmille kylille. Matkan viimeinen ilta Pohjoissaarella oli taittunut yöksi.
Illallinen hotellin viihtyisässä ravintolassa.
