Aikaisin herätys tällä matkalla, kun startattiin pyörät puoli seitsemän aikaan Wellingtonin autotallissa. Sitten ajo vielä nukkuvan kaupungin läpi, tai no, ehkä noin 1,5 kilometriä satamaan, josta pienen satamassa odottelun jälkeen autolauttaan ja kohti Eteläsaarta. Kolmisen tuntia kestävällä merimatkalla ehdittiin hyvin nauttia aamiaisetkin ja ihailla merimaisemia kannella. Bonuksena, sain jutella paikallisen iäkkään herrasmiehen kanssa tovin aikaa, joka kertoi Eteläsaaren rannikosta ja sen ihmeellisyyksistä. Esimerkiksi sen, että aikoinaan saarelle on tuotu mäntyjä, jotka alkoivatkin lisääntyä niin paljon, että niitä on nyt täytynyt myrkyttää lentokoneesta käsin. Saimme vastauksen ihmettelyllemme pystyyn kuolleista metsistä.

Ennen satamaan saapumista laiva kiemurtelee mantereen (vaiko saarien?) välissä hyvän matkaa ja maisemat ovat sen mukaiset. Vaikka aamulla oli vielä sumuista ja pilvistä, niin päivästä tuli jälleen aurinkoinen ja lämmin, vaikka pelkäsimme hieman, että Eteläsaarella olisi reilusti kylmempää.

Pyörät tukevasti naruilla kiinni, kypärät seinän koreihin ja kohti aamiaispaikkaa yläkannelle.

Laivamatkan jälkeen satamasta tiukasti oikealle ja heti päästiin taas motoristin linnanmäelle! Aivan huikea reitti rantaa hipoen, vuorille nousten. Ei mitenkään huono alku tämänkään saaren valloitukselle.

Aamun sumujen hälvettyä, ilma sen kun lämpeni, mutta jäi silti hieman Pohjoissaaren helteistä. Muutaman pysähdyksen taktiikalla etenimme jälleen hieman viidakkomaisemmaksi muuttuneessa maisemassa.

Olimme hyvissä ajoin Westportin hotellissa, jonka innokas isäntä olisi halunnut lähteä mukaamme. Vaimo ei ole antanut lupaa ostaa moottoripyörää ja hänen pyörien ihastelusta ei ollut tulla loppua.

Illalla vielä kylille syömään ja sitten unten maille. Parhaan arvosanan sai tämä itse paistettavaksi tarkoitettu pihvi. Mainittakoon tässä kohtaa, että olemme huomanneet, miten paikalliset eläimet: lampaan, lehmät, hevoset, kauriit (kyllä, niitäkin kasvatetaan täällä) elävät melko leppoisasti valtavilla, siis todella valtavilla, ruohoniityillä. Paistattelevat auringossa ja mutustelevat heinää - liekö se yksi syy, miksi lihakin maistuu täällä niin hyvältä. Ne ovat saaneet onnellisen, stressittömän elämän.

Westport on pikkuinen, muutaman kadun levyinen kylä, josta löytyy juuri kaikki tarpeellinen.

Päivä 8 | Wellington - Picton - Westport | 331 km