Sunnuntai aamuna Port St John’sista lähdettiin liikkeelle klo 9.15. Majoituimme kahdessa lähekkäisessä Lodgessa, mutta kokoonnuimme yhteiselle aamiaiselle samaan hotelliin, missä myös illallinen edellisenä iltana nautittiin. Toisen hotellin ravintolassa tuoksui vahvasti diesel öljy, eikä palvelukaan ollut kovin priimaa, joten näin oli luontevaa toimia ja lampsia kilpailijahotellin tarjoaman herkullisemman aamiaspöydän ääreen.

Nousimme meren äärestä ylös ylängölle, ja päivän reitti vei meitä pitkän tovin ajan aina Grahamstowniin asti. Noustuamme noin 1000 m korkeuteen ylängölle, pilvisen harmaana alkanut ajopäivä muuttui pian sumuiseksi ja sumu sateeksi ja sede runsaaksi sateeksi. Taas puettiin, muutaman päivän tauon jälleen sadeasut päälle, joita pidettiinkin koko loppupäivän, noin 400 km matkan ajan.

Hernerokkasumusta sateeksi, leikitäänpä ankkoja jälleen - Afrikassa…

Seurueemme eteni hernerokkasumussa jälleen kuin ankan poikaset, iloisen keltaiset, Johannesburgista hankitut sadeasut päällä. Matkaa taitettiin hätävilkut päällä havaittavuuden parantemiseksi, sillä paikoin näkyvyys oli vain noin 50 metriä. Paikallisia autoilijoita tämä ei tuntunut haittaavan, sillä harva oli huomannut laittaa autonsa valoja päälle lainkaan. Autoja putkahteli kuin tyhjästä näkökenttään, ymmärrettävästi. Ennen East Londonia päätettiin palata takaisin rannikon tuntumaan selkeämmän näkyvyyden toivossa.

Matka jatkui mukavasti olosuhteista huolimatta rannikon tuntumassa, vaikkakin sateessa, aina Port Albertiin saakka. Tauon jälkeen nousimme takaisin ylängölle kohti Grahamstownia, ja pian vastassa oli taas kunnon sumuseinänämä.

Grahamstownissa majoituttiin kahdessa eri Lodgessa, sillä majoituksia ei saatu saman katon alle tilan puutteen vuoksi. Isommissa kylissä ja kaupungeissa majapaikat pitää valita pienistä yksiköistä, joilla on oma, aidattu ja usein sähköistetyin langoin ja piikkilangoin rajattu piha-alue. Ihan varmuuden vuoksi vaan, niin on sitten aamulla ajopelit tallessa joilla jatkaa matkaa.:)

Grahamstown on tunnettu hallinnollinen-, uskonnollinen- ja yliopistokaupunki joka on saanut nimensä siirtomaavallan aikana, kun englantilainen eversti John Grahamin perusti tänne sotilastukikohdan vuonna 1812. Vuonna 2018 kaupunki vaihtoi nimensä Makhandaksi. Makhanda puolestaan oli vastapuolen, eli Xhosa -heimon päällikkö, joka hävisi taistelun briteille 1800 luvulla ja joutui luovuttamaan maansa brittien hallintaan. Etelä-Afrikassa on parhaillaan meneillään siirtomaa-ajan aikaisten, brittien nimeämien kaupunkien alkuperäisten nimien palautus.

Liikenteestä vielä pari sanaa.

Varsinaista vaaraa tai uhkaa emme ole kokeneet missään vaiheessa matkaa, ja matkan teko tuntuu turvalliselta, vaikka joku Polo kuljettaja onkin esitellyt kuinka autolla pitää ajaa. Liikenne on usein afrikkalaisen joustavaa jossa ei turhia pysähdellä ja nopein ehtii ensin… Erityisesti Toyotan Van “lähiliikenne kuskit” ovat erityisen luovia tässä, hätävilkut päälle vaan ja olet vapaa toteuttamaan itseäsi.

Joukkoliikenne hoituu valkoisilla Toyotan minibusseilla, jotka ovat omistajiensa silmäteriä ja niitä pestään ahkerasti tien varsilla ja parkkipaikoilla.
Jos haluaa kyydin, voi asettautua maantien varteen odottamaan ensimmäistä Toyotaa. Matkustaja näyttää kuljettajalle jonkin sormimerkkien yhdeistemän, jolla sovitaan jotakin. Matkustajia hyppää kyytiin pitkin matkaa ja poistuu satunnaisesti milloin missäkin. Tariffi ilmeisesti sovitaan autossa ja kuski sitten tietää mitä keneltäkin veloitetaan. Varsinaista bussiliikennettä ei ole lainkaan.

Jos on oma auto, sen pitää olla WV Polo ja mieluiten valkoinen. Sillä pitää tietysti päästellä niin että hippulat vinkuu… Myös vanhoja korealaisia autovanhuksia on liikenteessä, ja usein niissä on usein matkustajia niin paljon kun mahdollista + vähän enemmän. Kaikkia ajoneuvoja kuitenkin koskee tasapuolisesti aiemmin mainitut hidasteet, joita on paljon - kyllä, niitä on paljon. Hidaste tarjoaa usein erinomaisen ohituspaikan moottoripyörälle, jolla hidasteen voi ohittaa halutessaan melko lentävästi. Käytännössä paikallismaantiet ovat täynnä hidasteisiin pysähtyneitä rekka-autoja, jotka hivuttavat itsensä pompun yli akseli kerrallaan ja hidastavat liikenteen kulkua ja kerää pitkiä jonoja taakseen.

Muihin teillä kulkijoihin kuuluvat luonnollisesti vuohet ja lampaat, lehmät ja aasit sekä apinat, jotka koikkelehtivat pitkin maantien reunoja ja ylittävät ajoradan miten milloin. African life, ei sen kummempaa.

9 päivä | Port St. Johns - Grahamstown | 460 km