8 päivä | Durban - Port St. Johns | 380 km

Klo 04.20, Intian Valtameri.

Durbanissa aurinko nousi jo klo 4.30. Lämpötila kipusi jo aamun tunteina + 23 C.n tuntumaan. Durbanin kuusi kilometriä pitkän Golden Mail -rannan kävelykatu suorastaan vilisi aamulenkillä olevia ihmisiä.
Aamiainen hotellin 11 kerroksessa tarjosi mainion näköalapaikan tutkailla kaupunkia lintuperspektiivistä.

Durban.

Tänään matka jatkui kohti etelää. Edelleenkin eilisen tapaan nopea ja vaivaton M2 moottoritie houkutteli kiireisimpiä, mutta me emme tähän houkutukseen langenneet. Heti kaupungin ulkopuolella hakeuduimme moottoritien ja Intian Valtameren väliin missä ajelimme ensimmäiset 200 km meren aaltojen tyrskyjen lyödessä rantaan.

Hienoja maisemia, pikku kaupunkeja ja asuinalueita sattui reittimme varrelle, joka itse asiassa olikin vanha kylien läpi kulkenut päätie etelään. Nyt nopeampi moottoritie oli syönyt rantatien liikenteen kitaansa.
Täällä oli selvästi aikaisemmin nähtyjä alueita vauraampaa, joka näkyi kaikkialla, rakennuskannassa, ajoneuvojen kunnossa, ostoskeskusten läsnäolosta ja niin edelleen.

Pyyhkäisipä meitä vastaan upea 1960 -luvun Rolls Roycekin, vanhan ja harmaantuneen herrasmiehen kuljettamana. Ajoneuvon varsinainennkuljetta oli varmastikin päässyt eläkkeele jo parikymmentä vuotta aikaisemmin, ja vanha herra hieman nautiskeli elämästään oman autonsa autonkuljettajana.

Tauko varjossa, lämpötila kohdallaan.

Ajettuamme tuon 200 km matkan pitkin rantaviivaa, tie kääntyi 90 astetta oikealle ja jatkoi sisämaan suuntaan kohti noin 1000 metrin korkeudessa olevaa ylänköä. Tie kiemurteli kylästä toiseen ja koko tämän 170 kilometrin osuuden ajan näkyi kyliä, uudempia pikku taloja ja niiden pieniä viljelypalstoja. Myös tämä ylänkö vaikutti selvästi vauraammalta kun aikaisemmat, noin viikon aikana ajetut alueet.

Lopulta laskeuduimme alas Port St. Johnin kylään, missä majoituimme tämän ajopäivän päätteeksi.

Hotellimme eteen oli ilmeisesti unohtunnut vanha siirtomaa-aikanen Bedford -kuormauto

Dinnerille klo 18.00. Jouko, Jaana ja Minna.

Kovan pulinan keskyttää parhaiten lämmin ateria. Tunnelma oli jopa hieman harras kun päästiin aterioiden kimppuun.

Hyvää yötä meidän hoteliilta.

Jyrki LehtinenKommentoi