Päivä 6 | Nha Trang - Qui Nhon | ≈230km
Se mitä tapahtuu vapaapäivinä tai yhteisen illallisen jälkeen, on minulle täysi mysteeri. Salaisuuksien ovi hieman raottui yhden yhteiseen WhatsApp ryhmäämme postatun kuvan kautta. Selvästikin yhteismajoitus lähentää matkalaisia ja pientä poikarakkautta on ilmassa. Tarina ei kerro onko kysessä veneretken palovammojen hoito, vai mikä tuo valkoinen hökötys vasemmassa kädessä on…
Ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen porukka roudasi kamat kuumaan kellariin, jota olisi helposti voinut luulla höyrysaunaksi. Paita oli märkä ja otsa helmeili ennen kun kone edes kävi. Onneksi ulos päästyämme loppupäivä oli miellyttävän lämmin. Pahimmat kuumuudet ovat jääneet taakse etelään. Jonkun päivän päästä verkkopaidan päälle saatta jo kaivata pientä tuulensuojaa, mutta ei vielä tänään. Nyt jo tarkeni hieman venytellä ennen pyörien päälle nousemista.
Rauhallista urbaania suoraviivaista menoa ensimmäisen tunnin ajan ja oli aika ensimmäiselle nesteytyspysäkille. Ravintojan henkilökunta tuli heti Google translaattorilla kertomaan, että tämä on ravintola. Kun ei ollut ruoka-aika, arvelivat meidän hakevan kahvilaa. Mutta märkää juomaa saimme alkuhämmennyksestä huolimatta.
Pian juomatauon jälkeen tienvierikuppiloiden sisäänheittäjät astuivat kuvaan. Naiset vietnamilaisissä riisipeltohatuissaan ja miehet muuten auringolta suojattuna vilkuttelivat innokkaasti kaikille ohi ajaville. Kello läheni puolta päivää ja meidänkin oli tankattava itsemme, joten tartuimme syöttiin.
Pienen neuvottelun jälkeen päädyimme kala ja mustekala hot pot ateriaan. Emännät opastivat meitä oikeaoppiseen ruioan kypsyttämiseen pöytään tuoduilla keittimillä ja lopputulos oli matkan tähänastisista lounaista paras. Puikkoja, lusikoita ja kauhoja käyttäen oli koko orkesteri ravittu paremmin kuin etelän helteessä olisi edes pystynyt syömään.
Ajokuvia on hiukan niukanlaisesti, mutta koitan paikata verbaaliakrobatialla.
Tänään oli ohjelmassa 230 km rantareittiä Nha Trangista Quy Nhoniin. Luonteeltaan päivä oli siirtymä, missä köröteltiin korkeinta mopoille sallittua nopeutta 60+km/h ja kylilssä ja kaupungeissa 40-50 km/h. Siis kohtalaisen tylsää näin ajamisen kannalta. Jo aiemmin oli joillain matkalaisilla ollut hinkua hieman yhteistä nopeutta ripeämpään menoon. Siihenhän on jokaisella mahdollisuus, omalla vastuulla poliisien lomakassan kerryttämisen uhalla. Kuitenkin sillä edellytyksellä, että jos joku lähtee porukan edelle, risteyksen tullen odotetaan muita suunnan selvittämiseksi.
Alkumatkaan oli reitille piirretty yksi osuus mukavaa mutkatietä nousuilla ja laskuilla. Kun pääsimme kiinnostaville mutkille, yksi matkalaisista ampaisi kärkeen ja väänsi mutkia oman halunsa mukaan. Valitettavasti mutkat veivät koko huomion ja yksi risteys jäi huomaamatta. Siis porukka hajosi. Lähetin muun porukan pois risteyksen paahtavasta auringosta (eipä ollut varjoja tarjolla) ja sovittiin, että odottavat meitä seuraavassa sopivassa varjopaikassa.
Karannutta lammasta ei vaan ruvennut kuulumaan. Viestiteltiin WhatsApilla ja sanoin lähteväni eksynyttä etsimään. Erkaantunut mopo saatiin kiinni ja muutaman mutkan kautta kaikki päätyivät samaan kuppilaan. Porukan ryhmähenki on kehittynyt niin loistavasti, että tällä kertaa ei tarvinnut edes pehmennellä toteamalla, että “vittuilu on välittämistä”. Homma oli loppuun käsitelty, kun seuraavien juomien tarjoaja oli selvillä. Kaikki kuitenkin pääsivät nauttimaan pienen koukkauksen kautta reittiin hankitut herkku mutkat.
Eksymisistä ja erkaantumisista usein seuraa joku onnettomuus. Niin tälläkin kertaa. Onneksi ei kuitenkaan mopon selässä, vaan kuppilassa, missä koko ryhmä saatiin taas kasaan.
Vietnamin ravintoloissahan on vallan matalat muovipenkit tai pallit. Olemme jo aiemmin pähkäilleet, kestävätköhän ne täyskokoisen miehen ajovarusteissa. Nyt tiedetään, että ainakaan näiden punaisten pallien takajalat eivät kestä keikkuvaa motoristia….
Onneksi muuta vahinkoa ei tullut kun yksi rikkoutunut pikkunen punainen penkki, sen takajalat ja kolhun saanut motoristin onneksi riittävän vahva itsetunto.
Illan hotelli alko jo häämöttää, mutta vielä otettiin yksi juomatauko.
Äänestyksen paikka: Onko Pasi hirmuisemman näköinen haarniskassaan hymyllä vai ilman?
Ennen loppupätkän ajamista kuvattiin vielä yksi video “reel” Riitalle somessa jaettavaksi.
Odin hotellissa oli aivan loistava vastaanotto. Hotellille saavuttuamme meidät heti ohjattiin kellarin parkkin ja siellä odotti matkalaukkukärry. Tervetullut huomaavaisuus. Saapumisen kruunasi lobbyn pöydällä odottavat tervetulodrinkit,jotka nautimme samalla kuin huoneiden avaimet jaettiin. Vasta sitten päästiin perinteisille kypäräkaljoille.
Pikaisen suihkun jälkeen olikin aika lähteä kylille.
Enää ei ollut niin kuuma, että olisi pitänyt hakeutua ilmastoituun ravantolaan, joten suuntasimme katukeittiöön. Ensimmäin näytti kyllä hyvältä ja kuten tapana on ollut, tilattiin ensin juomat ja alkupalat. Viidestä vaihtoehdosta kolmea ei ollut saatavana joten tilattiin kaksi annosta kevätrullia (kuten joka päivä - ja aina erilaisia) sekä bambuversoja. Kevätrullat saimme, mutta bambu vaihtui ranskalaisiin perunoihin ihan automaagisesti. Sitten tavasimme menuta ja pian kävi selväksi, että tarjolla oli vain eri eläinten sisäelimiä. Eipä kukaan innostunutl. Päätimme syödä pääruoan muualla.
Muutaman vaihtoehdon tarkistettuamme päädyimme rantabulevardin kulmaravintolaan, minkä pihalla oli koko eläintarha punaisissa ämpäreissä. Lisäksi kadulla on ite-artisti meitä viihdyttämässä
Ravintolan menussa oli minulle aivan uusi kategoria: Ankeriaita, sammakkoja, lehmä ja kana. Revi siitä.
Tilasimme ankeriasta (sorry, oli myyty jo kaikki), sammakkoa, kampasimpukoita, mustekalaa, katkarapuja, härkää, jne. ja tietty myös riisiä ja olutta. Nälkäinen susilaumamme selvitti saaliin hyvällä hulinalla ja yleisin illan kysymys oli “hei mitä tää taas olikaan?”. Monen mielestä reisssun maukkain illallinen ja paikan eksotiikka sopivan nälän ohella maustoi kaikki pöydän antimet vallan messeviksi.
Kuvassa vielä odoteltiin evästä ja sen saavuttua kuvaamisen prioriteetit taas jäivät herkuttelun jalkoihin.
Pieni iltakävely ja kämpille huilaamaan. Tai mistä minä tiedän missä meidän sankarit seikkailevat kun naputtelen päivän seikkailut teille kaikille tutkailtavaksi.
Ja huomenna kohti uusia seikkailuja!