7 I Amarillo - Santa Fe I 473 km

Aamu valkeni pilvisenä, mutta ei satanut - onneksi, sillä viimeöinen ukkonen oli suht voimakas. Lähtipähän pölyt pyöristä!

Ylös, ulos ja tienpäälle, kello 7.30 jos tarkkoja ollaan. Ensin pysähdyttiin Amarillon Denny´s:n aamiaiselle.

Sitten, tankkauksen jälkeen, suuntasimme kohti Cadillac Ranchia, joka tietenkin lillui mutavedessä, kiitos viimeyön myrskyn. Urheat motoristimme kuitenkin uhmasivat kaikkia luonnonvoimia ja koittivat sotkea autoja maalilla, kuten on tapana, vielä vähän lisää. Tarina kertoo, että joku saattoi jopa osua suihkupullolla kohteeseen.

Sen jälkeen olikin vuorossa Route 66 reitin keskipiste, joka onneksi ei ole vielä meidän matkan keskipiste. Siellä asiaan kuuluvat kaffet ja tortut ja takaisin tuulisille teille.

Midpointin piirakat on niiiiin hyviä!

Tämä on tarkkuutta vaativaa puuhaa.

Jonkun toisen vetämä Route 66 saattaisi tässä kohtaa olla jo puoliksi taputeltu - mutta ei meidän!

Tässä kohtaa ei oikein muuta voi, kuin siirtyä paikasta A paikkaan B, tuulista ja suoraa motaria pitkin. Mainitsinko jo, että tuulista! Muutama pisto pienemmille teille sentään tehtiin mm. Santa Rosan automuseon kohdalla.

Santa Rosan automuseon kaunokaisia.

Anne ja Pasi automuseon teemaan sopivalla soffalla.

Lopulta pääsimme isolta tieltä pois ja Villanueva State Parkin mahtavalle mutkatielle, jonka toisessa päässä liki häämöttää hotellimme Santa Fe:ssa. Nyt alkaa Teksasin littanuus muuttumaan vuoristoisemmaksi maisemaksi. Samalla ilma hiven viilenee, kun noustaan 2000 metrin korkeuteen. Aurinkoa silti, ihan koko päivän.

Villanueva State Park, New Mexicossa.

Hotelliin saavuttuamme, tuttu kuvio: kamat sisään, suihkuun ja kylille, syömään itsemme ähkyiksi. Ja sitten tuli uni. Huomenna on vapaapäivä ja saa nukkua pitkään!

Ravintola Tomasita´s Santa Fe:n pääkadulla on suosittu paikka - eikä ihme, ruoka on todella hyvää!

Riitta TynkkynenKommentoi