Päivä 3 | Suomi | Juuka - Hossa | 450km
Verkkarihousut vaihdettiin takaisin Gore-Tex asuihin, sillä Pohjois-Karjala jää taaksemme ja edessä siintää Kainuun- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat…
Kotakylä Juukassa on erikoinen kokemus joka takuulla jää mieleen! :) Kotakylän emäntä Leila ja isäntä Albert tekivät meille vielä maittavat aamiaiset ennen matkaa. Nopeat pakkaamiset ja aurinkoiselle tielle. Lämpötilat ovat kylläkin laskeneet nopeasti hellelukemista lähemmäs 12 astetta. Mutta kerrospukeutuminen on moottoripyöräillyssä tunnetusti kaiken a ja o - eli kokeneilla motoristeilla ei mitään hätää!
Kotakylästä lähdettyään hyppäsimme heti sorateille, joista osa oli vähän haastavampaa, isompaa mukulakiveä. Kaasua lisäämällä sai menoa tasattua ja olimme pian Nurmeksessa tankkaamassa…
Niin kuin siinä aina käy - takarengas pääsi “yllättäen” kulumaan vaarallisille tasoille ja Savonlinnan Motonetista olin toissapäivänä ostanut mukaan Metzlerin 6 Days kumin jota oli tarkoitus vaihtaa matkan varrella kun ehtii. Käytännössä viimeinen mahdollisuus ennen Rovaniemeä niin tehdä oli Nurmeksen asemat. Soittelin vähän ympäriinsä - Vianorilla olisi mennyt iltaan, toisessa paikassa ensiviikolle ja sitten soitin Pasi Piiroiselle Nurmeksen Rengscentteriin - “Onhan meillä vähän kiireistä, mutta aja tänne, niin vaihdetaan äkkiä, jotta matka voisi jatkua!” - kuului yrittäjän vastaus. 20 minuuttia myöhemmin uusi kumi oli alla ja matka jatkui!
Pieniä teitä seuraavat 150 kilometriä - ei kovin monta motoristia tai muutakaan ajoneuvoa tullut vastaan ;)
Jos seuraa meidän piirtämiä syrjäisiä reittejä, niin bensan kanssa pitää olla hieman tarkempi - pääteiden varrella ei mitään hätää, mutta näillä seuduilla asemia harvakseltaan ja osa kiinni esim sunnuntaisin tai aikaisin aamulla / myöhään illalla…
Jossain vaiheessa matkaa Kotarini rupesi vähän oikkuilemaan, etenkin töyssyillä joita matkalla tietysti riitti. Ihan kun ei olisi saanut tarpeeksi bensaa tai sitten joku sähköliitos oli tärissyt löysäksi. Porukalla katsottiin kaikki mikä voisi olla pielessä ja crc-öljyä läträttiin joka väliin - jospa se siitä korjaantuisi? Ei korjaantunut…
Hetken rukoilin vielä teiden ja motoristien jumalilta, mutta jäin ilman vastausta. Onneksi isä kuitenkin vastasi puhelimeen :) Minun vanhemmat asuvat suhteellisen lähellä ja soitin heille jospa tallista löytyisi joku matkalle sopiva varapyörä? Alla kuva pyörästä jolla ajoin sitten loppumatkan Lappiin - varma ja luotettava Kawasaki KLR650 Tengai vuodelta 91 ja sen ajan hengessä on värityskin!
UPDATE: Kotarissa oleva vika johtui vioittuneesta releestä sähkökaasun järjestelmässä, joka heitti kaasun pois päältä aina pompuissa - tämä korjattu.
Varakapteeniksi valittiin Marko joka lähti vetämään ryhmää eteenpäin, sillä aika kun kävin hakemassa varapyörän isäni tallista.
Kiistaton ykköskohde on Raatteen Portin talvisotamuseo ja sen tuntumaan rakennettu massiivinen, kolmen hehtaarin alueelle levittäytyvä talvisodan muistomerkki, jonka keskellä kohoavan Erkki Pullisen Avara Syli -teoksen 105 pronssikelloa soivat sotapäivien muistoksi. Teoksen 17 000 kiveä muistuttavat taisteluissa kaatuneesta.
Suomalaisen sotahistorian tunnetuin tie löytyy Suomussalmen kupeesta:
Suomen kapeimmalta kohdalta katkaisemaan pyrkineet neuvostojoukot torjuttiin Suomussalmella ja motitettiin lopulta ”jäiseen helvettiin”, josta Raatteentie tunnetaan edelleen. 105 päivän mittaisen talvisodan kenties tunnetuin taistelu käytiin 1.–7. tammikuuta 1940. Muutamaa päivää aiemmin suomalaisjoukot saavuttivat merkittävän voiton Suomussalmella käydyissä taisteluissa.
Kapean tien varrella käydyt mittavat taistelut herättivät laajaa kansainvälistä huomiota, sillä täysin ylivoimaiseksi arvioitu hyökkääjä kärsi mittavat tappiot ja menetti runsaasti arvokasta kalustoa sotasaaliina altavastaajana pidetylle Suomelle. Raatteentien merkitys korostunee osittain siksi, että ainakin paperilla neuvostojoukkojen etenemistä Ouluun pidettiin lähes paraatimarssina pakkasesta huolimatta. Mutta toisin kävi.
Miestappioiden määrästä ei ole täysin yhteneväistä näkemystä, mutta tuoreimmissa arvioissa on esitetty, että tammikuun pakkasissa menehtyi vähintään 7 000 neuvostosotilasta. Suurimmat esitetyt arviot ovat jopa kolminkertaisia, mutta niihin on suhtauduttava varauksella. Taisteluissa tuhoutui talvisiin taisteluihin tottumaton ukrainalainen 44. divisioona. Yksi alueen lukuisista muistomerkeistä on pystytetty ukrainalaisten sotilaiden muistoksi.
Suomalaisia menehtyi Raatteen tiellä ja Suomussalmen ympäristössä käydyissä taisteluissa noin 900.
Tarkkaan en tiedä missä ryhmä seikkaili sillä aikaa kun vaihtelin pyöriä, mutta kaikki löytyivät tyytyväisinä Hossan lomakeskuksesta kun vihdoin saavuin paikalle myöhään yöllä - huomenna matka taas jatkuu!