Päivä 5 | Intia | Mysore - Ooty | 150km

Tänään lähdetään merentasosta vähän ylöspäin - päivän päättäri noin 2500 metrissä sijaitseva Ooty (paikallinen nimi Udagamandalam)!

Tänään lähdetään merentasosta vähän ylöspäin - päivän päättäri noin 2500 metrissä sijaitseva Ooty (paikallinen nimi Udagamandalam)!


Aamun lähtötunnelmat...

Aamuruuhka ei ole vielä alkanut ja hienossa letkassa päästinkin melkein kaupungista ulos... 

No pientä ruuhkaa kuitenkin - Mysore yksi Etelä-Intian suurimmista kaupungeista... 

Sen jälkeen aina Gundalupen saakaa "Intialasita Highwaytä" - pääsääntöisesti vasemmanpuoleinen liikenne, mutta silloin tällöin vastaan väärällä kaistalla vesipuhveleita ja riksoja :) 

Cofee Day on vähän niin kuin paikallinen Starbucks - hyvää kahvia ja siistit vessat - mitä muuta pölyinen motoristi voisi toivoa? :) Itse amerikkalainen Starbucks ketju ei oikein Intiassa vielä näy - hintataso aivan liian kova paikallisille. Kukapa nyt maksaisi päiväpalkan verran yhdestä pumpkinlattesta? 

Pyhiä lehmiä näkyy siellä sun täällä - niitä ei saa koskea tai häiritä! Siitä saa tuntuvan sakon!

Mitä Mikko ihmettelee? :) Ihmettelemisen aihetta Intiassa kyllä löytyy...

Bandipurin porteilla. Paikka on varattu ensisijaisesti Bengalintiikereille, mutta muitakin eläimiä löytyy! Bandipurin kansallispuisto on luonnonsuojelualue Intian Karnatakan osavaltiossa. Se sijaitsee Mysore-Ooty valtatien varrella. Yhdessä naapuriosavaltioiden kansallispuistojen kanssa se muodostaa Intian laajimman biosfäärinsuojelualueen, eli Nilgirin biosfäärialueen. 

Matkalla nähtiin peuroja, apinoita ja norsuperheen! Tiikereitä ei onneksi! :)

"No parking, no Photo" kyltin alla on erinomainen paikka ottaa ryhmäkuvan :)

Nilghirin vuoristossa niin kiharat tiet, että omat takavalot näkyivät mutkissa! :) Lämpötilat laskivat myös tutuista 30C lukemista alle 20 asteeseen! Brrr....

Paikalliset motoristit bongasivat meidät hieman ennen hotellille saapumista ja seurasivat perässä! :) Ihan uteliaisuudesta ja kuvan toivossa! Pakko kyllä sanoa, se että Intialaiset ovat erittäin ystävällinen kansa, jos vaan edes yrittää ymmärtää paikallista mentaliteettia - kaikki ovet on auki! 

Hotellimme oli osastolta "No alchohol, no smoking", joten hypättiin huoltoautoon ja lähdettiin kypäräkaljojen metsästykseen! 

Hämärä salakapakka löytyi vihdoinkin ja saatiin tämäkin päivä kruunattua kylmillä oluella hyvässä porukassa! 

Dani AmosovKommentoi