Pitkähkö, mutta upea päivä Atlasvuoriston yli ja kohti Saharan aavikkoa!

Aamiainen Riadimme sisäpihalla klo 08.00

Laukunkantajapoika odottamassa klo 08.45

Ja matkalla kohti etelää olemme jo klo 09.00. 


Atlas vuoristossa on mielenkiintoinen Ifrane niminen kylä, joka perustunnelmaltaan eroaa muusta Afrikasta täysin. Se on nimittäin ollut Ranskan vallan aikoihin parempiosaisten lomaviettopaikka. Kuumuuden uuvuttamat Ranskalaiset aristokraatit matkustivat vuoristoon lepäilemään :) Nykyäänkin Ifranessa voi hetkeksi unohtaa olevansa Afrikassa ja nauttia erinomaiset espressot havupuiden varjossa. Myös kaupungin yleiskuva ja arkkitehtuuri sopisi paremmin Alpeille kun Marokkoon...


Ifranen jälkeen valinnanvarana on ollut jatkaa N13 päätietä pitkiin tai lähteä seikkailemaan pikkumutkille ja toivoa, että tiet ovat ajettavassa kunnossa. Tällä porukalla päätös oli helppo - lähdettiin seikkailemaan! :)

Päätös osoittautui oikeaksi sillä löysimme erinomaisia pätkiä joita pitkin hitaasti, mutta varmasti edettiin kohti päämäärää. Välillä asfaltti kuitenkin oli huonohkossa kunnossa ja välillä hävisi kokonaan. Maisemat korvasivat tienlaadun. Berberikansan telttoja ja plantaaseja tien molemmin puolin. Välillä väisteltiin hevosia ja välillä lampaita.

Markus nauttii ajamisesta täysin rinnoin!

Pikkuhiljaa palattiin takaisin päätielle ja tankattiin alueen ainoalla Shellilla. Viime vuonna tankattiin samassa paikassa ja siitä todistuksena PPB'n tarra, joka säilyi yllättävän hyvin paahtavasta auringosta huolimatta :)

Shellin jälkeen, pimeät pilvet kasaantuivat Atlasvuoriston yllä ja noin 50kilometriä ennen päämäärää taivas aukesi. Heti tuli mieleen TOTO'n vanha klassikko "Afrika". Solisti laulaa -

"It's gonna take a lot to drag me away from you
There's nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africa
Gonna take some time to do the things we never had"

Eli siunattu olkoon sateet Afrikassa. Motoristin näkökulmasta siunaamisen ei ole varaa :) Taivas todellakin aukesi ja silmissä pimeni. Salamat iskivät tien molemmin puolin. Laskin päässäni 1, 2,3 pamahdus. Salama noin kilometrin päässä... Yhdessä mutkassa oli valunut sen verran öljyä vanhoista autoista, että sateen aikana kurviin muodostui käytännössä peilijäätä. Molemmat renkaat lähtivät alta yhtäkkiä ja huomasin liukuvani kohti kallioseinää! Kitka teki asiansa ja noin 50 metriä liuttuani pysähdyin. Pyörä jatkoi kyljellään matkaa. Katsoin taakse ja näin Markuksen 1200GS tulevan suoraan minua kohtaan - hän turhaan yritti jarruttaa liukkaalla asfaltilla. Jälkeenpäin kaikki tuntui hidastuvan, mutta todellisuudessa tilanne kesti vähän päälle sekunnin. Yksi kuperkeikka sivuun ja Markus vilahti ohi ja pysähtyi hetken päästä. 

Itselleni ei käynyt kuinkaan, mutta pyörästä vääntyi ohjaustanko ja laukku oli entinen + pientä siellä sun täällä. Takana tuleva auto pysähtyi ja kuinka ollakaan kaverit olivat paikallisia mekaanikoita matkalla seuraavaan kylään! :) Heiltä löytyi pelit ja vehkeet joilla tanko saatiin väännettyä melkein suoraksi ja matka jatkui. Nyt ajettiin hissukseen. 

 

Comment