Päivä 5 | Portugalin kierros | Nazare - Aveiro | 149 km

Vappupäivän aamuna Nazaressa herättiin toiveikkaana ja odotettiin kaunista kesäpäivää.
Sääennuste oli luvannut jatkuvasti muuttuvassa ennusteessaan aurinkoista säätä ja jos sitä ei olekaan, niin sitten on pilvistä. Voi sataakin jos sattuu sadepilvi kohdalle, mutta jos on kuitenkin aurinkoista, niin sitten ei ehkä sadakaan… Ota siitä nyt selvää.

Tämä logikiikka leikkasi kuin ihmisen mieli aiemmin mainitussa rengasliikkeessä vietetyn illan jälkeen.
Mutta eipä eilisellä reissulla mennyt kumi puhki keneltäkään, vaan olimme virkeinä kuin peipposet Portugalin keväässä pyöriemme päällä jo klo 9.30.

Tummat pilvet ilmestyivät ja satoivat itsensä alas ja aurinko sai taas tilaa paistaa. Tämä oli aamupäivän vallitseva trend. Lämpötila vaihteli 8-18C:n välillä koko päivän skaalalla mitattuna.

Nazare on tunnettu surffaajien paratiisina, hiljattain siellä mitattiin maailman korkein, noin 30 metriä korkea aalto.

Aaltobongarit Matti, Arto, Jarmo ja Jukka. Eipä päästy todistamaan ennätysaaltoja tällä kerralla, vaikka oltiin mahdollisen juhlan kunniaksi puettu oikein kokopuvut päälle, kalleimmat mitä vaatekaapista löytyy.

Kuva on majakalta Ameriikan suuntaan, väliin mahtuu muutama kilometri Atlantin valtamerta.

Ismo.

Matkaa Aveiroon taitettiin raikkaassa merituulessa. Välillä poikettiin aaltoja bongaamaan ja muuten vaan meren tuntumaan tauolle.

Matkalla Nazaresta Aveiroon ei ole yhtään bensa-asemaa ensimmäisen 50 km matkalla. Tämä on hyvä huomioida jos lähdet aamulla tankkaamatta liikkeelle. On itse kokeiltu ja uutinen perustuu tietoon ja omakohtaiseen kokemukseen.

Lets go, nyt ajataan Aveiroon.

Matkaa taittui alati muuttuvassa kelissä, aika ajoin oli kevyttä sadetta ja auringon paistetta heti perään. Ajettiinpa vielä kaikkien alkumatkan mutkatiekokemusten ja niiden hehkutusten vastapainoksi Portugalin mahdollisesti pisimmät viivasuorat ja tasaiset maantiet. Tarvitaan jo tuuria että onnistuu näin suoran tien tekemään. Hieno kokemus oli tämäkin, ehdottomasti oli…

Aveiroon, Portugalin Venetsiaan saavuttiin jo klo 15. 00 tietämillä. Pyörät pysäköitiin näyttävästi ja näkyvälle paikalle hotellin viereen.

Hotellikin oli kohtuullisen näkyvä ja näyttävä.

Majoittumisen jälkeen, iltapäivän ohjelmassa oli seuraavaksi kanavaristeily perinteisillä gondoleilla, joita menii pitkin kanavaa kuin muurahaisia kesäisellä metsäpolulla. Taustalla majapaikkamme, “hotelli paalupaikka.”.

Team Finland, puhutteli opas meitä aina kun kiireiltään kerkesi. Eturivissä vasemmalla Helena, Alo, Risto, Ismo, Ismo ja Harri. Eturivissä oikealla Jukka, Matti, Harri, Jaana ja Jyrki.

Harri. Kyllä Turun mies on Auran aalloilla seilannut ja sen kyllä huomaa.

Alo, Risto ja Ismo J. taputtavat ehkäpä kohteliaisuuttaan puheliaan oppaan “vitseille”.

Yamaha on hypännyt gondolin perään ja perinteinen gondolieri, eli moliceirocel kutsui mielellään itseään Captain Jack Sparrowiksi. Ei ole edistys aina edistystä…

Jarmolla ja Matilla on katse jo käännetty tulevaisuuteen.

Risto ja kaksi Ismoa.

Canal by night.

Jaana (kuva sisältää värisijoittelua)

Vappupäivän dinner nautittiin vaihteen vuoksi Italialaistyylisessä Pizzeria Volcanossa.

Done. Nyt nukkumaan, sillä aamulla lähdetään kurvailemaan kohti vuorisempia seutuja jo klo 8.00.

Kanava on hiljentynyt, gondolit ovat kiinnitteyinä laitureihin ja aurinko on painumassa mailleen, - niin kuin on tapana sanoa. Tosiasiassa aurinko oli painumassa Atlantin taakse mereen jos ei tietäisi, että näin ei todellisuudessa tapahdu. Kanavan vartija jäi ahkeroimaan työssään, jota on tehnyt ehkäpä jo yli sata vuotta.

Pyysin vähäpuheista vartijaa välillä vilkaisemaan pyöräparkkiimme jos kiireiltään ehtii. Kyllä muuten kelpasi vappumarssijoiden ohikulkiessaan laulella kansainvälistä ja marssia baijerilaisen kapitalistin valmistaman moottoripyörärivistön ohi. Pyörät oli pysäköity omalla luvalla tähän yhteiselle alueelle, joten yhteisellä asialla loppujen lopuksi oltiin. Paitsi pyörät oli Northroadin.

Jyrki LehtinenKommentoi