Päivä 6 | Portugalin kierros | Aveiro - Guimaraes | 166 km
Torstai oli toivoa täynnä myös ajokelien suhteen. Tänään olisi vähintäänkin aurinkoinen; tai ainakin puolipilvinen päivä.
No ei voi olla, juuri hetki sitten paistoi ja sovititin että ei sadeasuja tarvita, mutta, mutta, mitä tämä nyt on, ihmettelee Jaana.
Eipä sitten muuta kuin sadeasut päälle. Ei kannata turhaan kastella komeita ja kauniita ajo-asujamme, niin näytetään taas auringonpaisteessa puhtaita ja raikkailta.
Eilinen purjehdusharrastus sai aamulla jatkoa lyhyehkön, noin 15 min lauttamatkan ansioista kun purhjehdimme (ensin jonotettiin sateessa) Aveiron hiekkasärkälle jotta pääsimme ajamaan lähemmäksi Atlantin rannikkoa.
Meillä oli komeat oli maisemat Atlantin suuntaan, mutta ne eivät näkyneet koska ajettiin niemenkärjen mantereen puoleista reunaa kohti pohjoista. Tämä lisälenkki oli kuitenkin pikku erikoisuus matkalle, sillä portugalilaiset olivat aikanaan kovia merenkävijöitä, joten perinteitä piti kunnioittaa.
Lautalla Rukan mallipojat Japii ja Mattii kehuivat kilvan uusia ajo-asujaan. He ihmettelivät ääneen miksi jotkut vielä pukevat sadevaatteita ajopukunsa päälle. Olisiko niin, että herrasmiehillä oli yllään adventurepyörä- kuljettajien seuraava suosikkiasu Rukka Rimo-R? Matti hifistelee kaupan päälle punaraitaisen kypäränsa kanssa, joka on kuin piste iii…. Matin päällä.
Douron laakson Caigomo Agostini oli sen sijaan pukeutunut vuoden -53 testivoitaja-ajoasuun. Ajokkinaan hänellä EI ole viimeisimpiä teknisiä ratkaisuja edustava ajopeli, vaan Ciagomo luottaa enemmän perinteiseen tekniikkaan.
Ajotaidot ja luontainen charmi ovat edelleen arvossaan, hän tietää ja varaa enemmän kehon kieleen kuin erilaisiin merkkivaloihin ja säätönappuloihin. Lisävarusteiksi Ciagomo on hyväksynyt ainoastaan lisäheijastimet etupyörän pinnoihin..
Matka Aveirosta Guimaraesiin oli mutkainen ja mäkinen, niin pitää ollakin. Kaukana muistossa oli enää eilisen ajopäivän pari pidempää ja tasaisempaa suoraa. Tällä etapilla olemme saaneet kanttailla niin paljon kun sielu sietää. Märkä ja liukkauden varominen on tuonut myös “opin nyt uutta” -efektin, ja ajopäivän päätteksi olimme taas kokeneempia ja taitavampia sadekelin motoristeja kuin aamulla lähtiessä.
Guimaraes “luostarin mäeltä” katsottuna.
Reitin loppupään kiemurtelut veivät meidät kuin sattuman kaupalta luostarivuorelle, jota ei oltu merkitty matkaohjelmaan, mutta nyt merkitään!
Tästä luonnonihmeestä ei löytynuyt ensisilmäykesellä mitään erityismerkintää, mutta silmä sanoi heti, että nyt ollaan jonkin erityisen juurilla.
Tännepäin, huutelee Jyrki ohjeitaan.
Ei löydy mitään extraa netistä, mutta tutkitaan myöhemmin. Kuvassa Alo ja mallipojat Japi ja Matti.
Olisiko niin, että ennen jääkautta jättiläiset ovat pelanneet kuulapeliä täällä mäellä ja heittäneet ylimäärät kuulat sananmukaisesti mäkeen?
Luostarinmäeltä löytyi kiveen sisään kaiverrettu kirkko.
Guimaraes oli itsenäisen Portugalin valtion ensimmäinen pääkaupunki jo noin 950 vuotta sitten.
Joillakin mailla on hieman pidemmät perinteet kuin meillä Suomessa.. “Mutta onhan meillä Turku”, koittivat Japi ja Hartsa “oikke hullun taval “markkinoida pientä, lähes tuntematonta kalastajakylää joka ilmeisesti sijaitsee jossain Lounas-Suomessa… “Make Turku Capital again” -lukee Harrin ajotakissa… (tämä on matkan sisäistä Tampere-Turku -huumorivisailua eikä sen tarkoituksena loikata ketään Varsinais-Suomessa asuvaa)