9 Päivä | Nan - Phayao | 280 km

Nan. Hyvällä paikalla sijaitsevan hotellin aamupala oli matkan tähän mennessä ehkäpä vaatimattomin, eikä hotellin suihkujakaan kehunut kukaan. Muuten se oli messevän näköinen hotellikuvissa ja sen sijaintipisteet oli kunnossa. Heräämisellä ei ollut kiirettä, sillä Hondan renkaan oli luvattu valmistuvan vasta klo 10.00.

Hiusten pesu on aina paikallaan, etenkin kun se poikii bonuksena uuden sisärenkaan. Aamupalalla Samlee.

Mauste-Mikosta Matka-Mikoksi. Jotkut pursuivat täynnä tarmoa matkanjohtajaa odotellessa, joten sovimme, että koko joukon ei yhtä miestä kannata odotella. Mauste-Mikko, Suomen lipun kantaja ja minun “wing man” otti matkanjohtajan vastuullisen roolin kannettavakseen ja lähti vetämään elämänsä ensimmäisen ohjatun moottoripyörä-ajon Thaimaan maaseudulle.

Olimme Mikon kanssa jo aiemmilla matkoilla ladanneet gpx tiedostoja tottuneesti eri navigoinlaitteisiin, nyt tälle taidolle tuli tilaus. OsmAnd appi päälle, kartat sisään ja MIkko lähti heittämään juuri sopivasti kiertävää “suolilenkkiä” reittikartan mukaisesti. Sovittiin, että reitillä nähdään kun tulee valmista ja niin tehtiin ja myös nähtiin.

Matka-Mikko

Ira ja Kotka-Pekka

Virta-Pekka

Hovi-Pekka

Keijo, Thaimaan kielellä “Ceios”

Kimmo, joka edustaa viimeisimpiä muotivirtauksia käytännöllisellä pukeutumisellaan

Mopokorjaamosta soiteltiin pian pääryhmän lähdön jälkeen ja ilmoitettin, että turistin Big Biken rengas on nyt kunnossa ja pyörän voi noutaa. Koko lysti uusine renkaineen ja töineen maksoi huikeat 12 €.

GPX töihin ja pääryhmää kohtamaan..

Huittis-Jukka otti rennosti ja jäi korjaamojoukkueen kyyti- ja tukimieheksi

Pertti on matkan ehdoton sylinteri- ja kuutiotilavuuskunigas nelipyttyisellä 1000 Kawasaki Versyksellään.
Aina energinen Samlee kaataa käytännön kielimuurit niin, että niitä ei ole. Verraton vapaaehtoinen apuri ja reissukaveri joka tilanteessa.

Matka Phayoon jatkui syheröistä pikkutietä, oli mutkaa ja mäkeä monen riemuksi, jollekin olisi vähemmätkin mutkat riittäneet. Tulimme Nan - Phayo “pikateille”, joka kiemurteli kumpareisessa maastossa kuin lohikäärmeen häntä vieden meidät lopuksi Phayoon. Payossa majoituimme mahtavaan Gateway-hotelliin.

Keijon kala-annos herätti annoskateutta. Sanotaan, että kateus vie kalatkin vedestä ja niin oli tässäkin tapauksessa käynyt, mutta tämä kala löytyi padasta.

Olipa erityinen kokemus yöpyä näin massiivisessa rakennuksessa. Illalla käytiin tuttuun tapaan illallisella. Kävimme myös pienellä iltakävelyllä jalkahieronnan toivossa, mutta moni yrittäjä oli jo lopettelemassa työpäiväänsä, joten mekin lopetimme omamme. Siispä nukkumaan.

Jyrki LehtinenKommentoi