Tämän päivän ajoreitti vie kohti Gobin aavikkoa ja laulavia dyynejä...

Eilisten muutoksien takia, meille jäi täksi päiväksi hieman pitempi pätkä ajettavaksi, joten matkaan sonnustauduimme oikeastaan heti päivän alkaessa vaaleta. Kello kahdeksan pintaan olimme jo uralla nokka kohti etelää. Näyttävä auringonnousu piristi melkein yhtä hyvin kuin paikallinen purukahvi!

Harvemmin tule herättyä ennen auringonnousua, mutta kyllä se kannattaa!

Poikkesimme alkuun Mongolian suurimman luostarin Ongin raunioilla. Temppelialue oli joskus rakennettu Gobi aavikon ainoan joen rannalle. Paikalla on parhaillaan ollut yli tuhat munkkia hartauden harjoituksessa. Stalinin vallan aikana munkit kuitenkin teurastettiin säälimättömästi. Neuvostoliittolaisilla on kuulemma ollut oikein kisa siitä, kuka saa useamman munkin hengiltä yhdellä luodilla. Ennätys on neljä...

Temppelialueella on nykyään pieni museo...

Jonkinmoinen restaurointi näytti luostarialueella olevan käynnissä. Koristeellinen portti oli tehty uusiksi ja muutamia majoja oli kunnostettu museoksi. Eräässä majassa oli ihmisen pääkallon puolikkaita, joita oli käytetty juoma-astioina. Näitä maljoja ei tehty Stalinin tappamien munkkien kalloista vaan normaaliin tapaan kuolleen mukin kallo otettiin talteen. Erikoislaatuisen kierrätyksen syy oli kuulemma se, että juomaa kallosta hörppiessä ihminen muistaa, kuinka lyhyt hänen elämänsä oikeastaan on.

Eiliset vastoinkäymiset painoivat vielä sen verran mieltä, joten päätettiin korjata asia ja lähimmän ovoon kohdalla rukoilla paikallisten jumalien siunausta...

Sininen väri on aasialaisessa mytologiassa pitkän iän väri...

Heti sen jälkeen kun käytiin jättämässä lahjuksia paikallisille jumalille, meidän onni kääntyi! Kahville pysähdyttiin koulun edessä olevalle koripallokentälle ja vaalean betonialustan ansiosta heti huomattiin, että Joosen pyörä tiputtaa runsaasti öljyä... "Pyörien tuhoaja" onnistui jotenkin halkaisemaan sylinterin :) Onneksi huomattiin ajoissa!

Visa ja Anne löysivät kunnon vessan keskellä autiutta - ilolla ei ollut rajoja :)

Matka luostarilta etelään jatkui ääretöntä aroa pitkin kohti Hongorin Els hiekkadyynejä. Ne tunnetaan myös Laulavina Dyyneinä. Väliin ajouria oli kymmenkunta rinnakkain ja kaikki olivat erittäin pahasti pyykkilaudalla. Vauhtia piti olla lähemmäksi kolminumeroinen luku ennen kuin meno tasaantui. Hankaluutena ajamisessa oli se, että aron pinnassa oli tavan takaa syviä ja teräväreunaisia tulvauomia. Jos ajelit uran ulkopuolella, niin uomia oli lähes mahdoton havaita etukäteen.

Lounas pysähdyttiin syömään Bayanzagin alueella Bulgan nimisen kylän lähistöllä - hienompaa lounaspaikkaa on kyllä maailmassa vaikeaa löytää... Bayanzag tai paremmin tunnettu turistinimellä "Flaming cliffs" suom. "Palavat kalliot" on erittäin rautapitoinen kivimuodostuma keskellä tasaista aroa - auringonlaskun aikoihin punaiset kalliot syttyvät niin sanotusti tuleen! Samasta paikasta on myös 1920 luvulla löydetty dinosauruksen munia ja luita...

Matka eteni kuitenkin ilman sanottavia haavereita. Muutamia pikkukupsahduksiahan aina sattuu, mutta niistä selvittiin lähes henkisillä hiertymillä. Niinpä vaan päivän ajouurastuksen jälkeen Laulavat Dyynit siinsivät horisontissa.

Päivä 4 | Mongolia | Ongi - Khongoryn Els (Laulavat Dyynit) | 320km