Tämän ajopäivän reitti oli noin 270 kilometriä läpi loputtomien arojen, kukkuloiden ja peltojen!

Aamut arolla ovat antoisaa aikaa. Mongolia on kauttaaltaan yli tuhannen metrin korkeudessa. Tämä näkyy ja tuntuu auringoin voimassa. Vaikka lämpötila ei kovin korkeisiin lukuihin kivunnutkaan, niin auringon säteillä oli pelottavan kova voima. Eli visiiri auki ajaessani minulta paloin nahkat nenän päästä heti toisena päivänä.


Etelään ajaessamme poikkesimme kyselemään paikalliselta paimenelta varmuuden vuoksi tarkempaa suuntaa tai nokkelampaa reittiä seuraavaan yöpymispaikkaan… Hyvä vinkki Mongoliassa matkaavalle on käyttää paikallista GPS:ssä eli (Ger Positioning System) - sillä paikallisten jurttien ovet osoittavat poikkeuksetta tasan tarkkaan etelään :)

Jurtta eli kibitka tai ger on kehän muotoinen, ikkunaton ja kupukattoinen kuljetettava paimentolaismaja. Jurtan runko on koottu ohuista puusäleistä ja katettu huovalla. Rakennelman keskellä on tulisija ruoanlaittoa ja lämmitystä varten. Jurttaa käyttävät useat mongoli- ja turkkilaiskansat Pohjois- ja Keski-Aasiassa. (Käyn tarkemmin jurtan käyttäytymissäännöt ja tavat myöhemmissä postauksissa)

Yleensä paimentolaiset pärjäävät hyvin ilman sähköä, mutta varakkaimmat mongolit asentavat aurinkopaneeleja jurttien eteen...  

Polttopuista on loputtomilla aroilla kova puute, joten Kamelin papanat saavat kelvata...

Kovin oli vaatimaton aron lammaspaimenen olo ja elo. Pieni jurtta tai ger, kuten paikalliset pyöreää asumustaan nimittävät oli keskellä mittaamatonta autiutta. Mutta niin vain oli paimen saanut aurinkokennon pihaan ja television geriinsä. Kiinalainen motskari pihalla on välttämätön työkalu arojen arjessa.

Lähin bensaasema on kuulemma vajaa 100 kilometriä käden osoittamaan suuntaan :)

Mongolian Highway - Pölyisiä pyykkilauta uria...

Taukojen aikana keskustelimme oikeasta ajonopeudesta arolla ja ajourilla. Pyykkilaudaksi mennyt ura oli hankala ajaa 50 – 60 kilometrin tuntivauhtia. Tiukkaankin liimatut paikat tahtoivat tippua hampaista siinä vauhdissa. Mutta kun vauhdin nosti sataseen, niin rengas ei yrittänytkään poiketa joka notkoon, vaan kiisin aallon harjalta toiselle tasaisesti. Varjopuolena tässä etenemisessä on ohjaustuntuman heikkeneminen. Mutta tuskinpa monikaan lähtee Mongoliaan hyvää ohjaustuntumaa maksimoimaan, vaan nauttimaan raivokkaasta ajamisesta aron ja aavikon paahteessa...

Aika usein pitkä suora päättyi tämän kaltaiseen risteykseen - yksi tie vie oikeaan suuntaan ja toinen satojen kilometrien päähän... Epäselvien kohtien merkkaaminen takana tulevia varten on avainasemassa :) Ja muutaman harharetken jälkeen porukka alkoi oppia merkkaamisen tärkeyden... 

Yhden tällaisen risteyksen jälkeen puolet porukasta lähti vasemmalle ja osa oikealle... Olin siinä vaiheessa sulkemassa letkan, joten huomasin tilanteen ja ampaisin väärille urille ajautuneen ryhmänpuoliskon perään... No eipä siinä pitkään tarvinnut hanaa auki hurjastella, sillä porukka odotti synkän näköisinä pienen ovoon vieressä! 

Ovoo on käytännössä pyhä kivikasa, eränlainen alttari, jonka paikalliset rakentavat tuomaan hyvää onnea... Usein ovoon vierestä löytyy lahjuksia jumalille - pientä rahaa tai vodkapulloja...

Pysähdys johtui siitä, että Kalevi huomasi lahkeensa kastuneen, vaikka keli oli mitä mainioin ja pissataukokin pidettiin hetki sitten : ) Nopea tarkistus paljasti, että öljysäiliöstä oli tärissyt korkki pois ja moottoriöljy tietysti pääsi pihalle... Jännittäväksi asian teki se että meidän huoltoauto otti risteyksessä oikean suunnan ja oli nyt ties missä...

Hetken tilannetta arvioituaan, päätettiin kaivaa taskusta uskollinen Leatherman ja (pakon edestä!) veistää uuden tulpan ovoon yhteydessä olleista kumirenkaista... Öljysäiliö saatiin paikattua ja lupasin itselleni, että mahdollisuuksien mukaan käyn jättämässä lahjuksia jumalille seuraavalla alttarilla - meille se tuotti ainakin hyvää onnea!

Hyvin kulkee Kalevin Suzuki kumitulpallakin!

Jossain vaiheessa tie taas jakaantui kahteen ja yhdistyi taas kilometrin päästä - vasemmalle helppo reitti ja oikealle vähän vaativampi :) Kovat enduromiehet niin kuin me valitsivat tietysti oikeanpuoleisen pätkän! Hetkellinen keskittymisen herpaantuminen lähetti Hannun stongan yli vapaaseen liittoon ja pantterin lailla hän laskeutui jaloilleen, nousi ylös ja pyyhki pölyt... Ei siinä sen kummemmin - väännettiin jarrupoljin takaisin oikeaan asentoon ja yritettiin käynnistää mopon... grzzz grzzz... Sytytystulppa sai melskeessä liikaa löpöä ja kipinä ei syttynyt... Mäkistarttikaan ei auttanut... Mopo lavalle ja Hannulle paikallisoppaan mopo alle - matka jatkuu!

Hetken porukka pysyi taas kasassa, kunnes joku unohti merkitä epäselvän kohdan - Joose ja Mikael lähtivät painaa täyttä vauhtia väärään suuntaan... Molemmat tajusivat jossain vaiheessa katsoa taakse ja pysähtyä, jolloin heti rupesin näyttämään "hidasta" tai "pysähdy" merkkiä (käden heilutus ylös alas kämmen alaspäin käännettynä) No sen kaverit yksimielisesti tulkitsivat merkiksi "jatka matkaa hanaa auki väärään suuntaan" - hetken vielä yritin saada sankarit kiinni, mutta bensan loppuminen hieman hidasti vauhtiani :) 

Varatankissa oli onneksi vielä pari pisaraa jäljellä ja sain mopon ajettua huoltoaton kohdalle, loppumatka valutin sammuneen pyörän vapaalla alamäkeen... Tälläisissä tapauksissa paniikki ei auta ketään, vaan pyysin kokkiamme järjestää tee tauko...

Tee/ kahvitauko aina hieman piristävät ja rauhoittavat tilannetta :)

No Joose ja Mikael huomasivat jossain vaiheessa, että takana ei pitkään aikaan ollut ketään ja palasivat samaa reittiä pitkiin takaisin... Pääkonkaria sakotettiin tarjoamaan koko porukalle kypäräkaljat ja loppupäivän hän sai sulkea letkan :)

Hetken taas kaikki sujui kuin rasvattu - ryhmä etenee hyvää tahtia etelään ja vielä ainakin 5 valoisa tuntia saapua määränpäähän... Mutta näköään aamupäivästä häpäisty alttari, tuotti hieman huonoa onnea!

Joose ja huoltoauto puuttuivat laskuista! Ajoin takaisin samaa reittiä ja löysinkin molemmat hyvin pian...

... Joose, jatkossa "pyörien tuhoaja", ajoi terävään kiveen hieman kovempaa = haljennut etuvanne. Sisäkumi vaihdettiin, mutta vanne meni käyttökelvottomaksi... Sen saisi kyllä korjattua hitsaamalla, mutta ei kenttä-olosuhteissa...

Nopea tuumaustauko ja päätettiin kokeilla käynnistää Hannulta aiemmin nurin mennyt mopo... Jännityksen hetki ja meidän rukouksiin vastattiin 650cc Suzukin mörinällä :)

Delgerhangayn kylässä pysähdyttiin tankkaamaan pyörät ja miettimään tulevaisuutta. Matka alkuperäiseen majapaikkaan oli vielä noin 120 kilometriä, haastavissa olosuhteissa, ja valoisa aikaa enää pari tuntia!

Palaveri paikallisoppaan kanssa reittivaihtoehdoista bensa aseman pihassa...

Mongolian tapaisilla seikkailumatkoilla pitää olla valmis joustamaan ja improvisoimaan hyvinkin nopeasti - Öngi temppelialue on Delgerhangaysta ainoastaan 50 kilometriä ja siellä oli tarkoitus viettää yö vasta paluumatkalla Ulan Batoriin, mutta tässä vaiheessa piti tehdä peliratkaisuja - sinne siis!

Aurinko valui horisontin taakse, mutta onneksi olimme jo majapaikassa, joka oli Mongolian suurimman luostarin pihassa. Tai siis paremminkin sanottuna luostarin raunioiden lähellä.

Kyllä voin kertoa, että kylmät Chingis kypäräkaljat maistuivat hyvältä ja maittava illallinen kruunasi tämänkin päivän!

Kalevi, Mikael, Zhuka (Mekaanikko) ja Anne muutamien kypäräkaljojen jälkeen :)

Auringonlaskut Mongoliassa on jotain aivan uskomatonta ja sitä ei voi sanoin kuvata...

Comment