Laatokan kierros 18.05-22.05
PÄIVÄ 1.
Torstai illaksi kaikki saapuivat Imatralle. Illalla oli ohjelmassa oli tarjolla Venäläistä byrokratiaa ala ajoneuvopaperit, sauna ja ruokailu.
Tullipaperien täyttöä Imatralla
PÄIVÄ 2. 330km.
Perjantai aamuna kaikki ojennuksessa ja melkein valmiina lähtöön. Yksi rekisteriote katsastuskonttorilta ja sitten tullin jonoon. Suomi heittämällä läpi. Venäjän tullissa pienen pyörityksen jälkeen meidät ohjattiin jonon perälle. Itse tulli muodollisuudet läpi parissa tullissa. Ihmetys oli suuri kun Rouva rajavartia jopa opasti ja hymyili.
Pyhän Nikolain laivastokatedraali Kronstadtissa
Ensimmäiseksi Viipurin linnaa katsomaan ja kahville. Mutta pian piti jo kiirehtiä kohti Primorskia eli Koivistoa. Rantatiellä vanhat suomalaiset kylien nimet seuraavat toisiaan. Koivisto, Seivästö, Raivola, Tyrisevä. Terijoen ja Repinon kohdalla pelin henki on jo aika selvä. Pietarin rikkaat ovat vallanneet rannan ja asuvat hulppeissa taloissaan aidatulla alueella. Datsoista ei voida enää puhua. Nämä on moderneja kivitaloja.
Kronstadia lähestyttäesä lämpötila on noussut lähelle helle lukemia ja suklaa on muuttunut juoksevaksi sotaten tankkilaukun.
Kronstadista suunta kohti Pushkinia. Pietarin ruuhkassa lämpötila nousee edelleen. Onneksi pääsemme ohittamaan suurimman ruuhkan kaistojen välissä ajaen. Kilometrejä ei kerry kuin reilu 300, mutta olemme vasta klo 19 perillä hotellilla.
PÄIVÄ 3. 560 km
Aamiasen jälkeen Pietarin kehätielle. Täällä on edelleen tai jälleen ruuhka. Puolentoista tunnin ajon jälkeen jätämme ruuhkat vihdoin taakse. Puolen päivän aikaan Seljankalle jo tutuksi tulleeseen ”Fermer” ravintolaan. Ensimmäinen hiljainen hetki. Kukaan ei puhu mitään. Kaikki syö. Mahtavan Seljankan jälkeen suunta kohti Petroskoita, mutta ei toki suorinat tietä. Syvärinniskan lossille. Jos edellinen päivä oli kuuma, niin mitä kauemmas Pietaria tulimme sitä kylmempää oli. Lossilla jokainen oli laittanut jo kaikki lämpimät vaattet päälle. Lossin jälkeen vuorossa Äänisen rantatie. Matkaa vielä reilut 150 km hiekkatietä ja reikäistä asfaltti tietä. Nopeimmat soralingot päästettiin vapaaksi, joten Jukka KTM:llä ja Raimo ja Pirkko Africa Twinillä katoavat heti ensimmäisen mutkan taakse. Pääjoukko etenee rauhallisempaa tahtia.
Syvärinniskan lossi
Menovettä tarvitaan aina välillä.
PÄIVÄ 4. 250 & 280 km
Jaetaan joukko kolmeen osaan. Kottarainen ja Africalainen päästetään jälleen omille teille. Suojärven kautta Sortavalaan. Muu ryhmä suuntaa tutkimaan Petroskoin rengas liikkeitä. Yksi eturengas tainnut olla jo lähdössä aika sileä kun kankaat alkaa paistamaan. Oikeaa rengasta ei löydy vaikka hyvä valikoima paikallisessa Vianorissa onkin. Jaamme tämän ryhmän vielä kahtia. Pääjoukko ajaa normaali vauhtia ja renkaansäästöryhmä tulee hitaasti perässä. Ei se hidas ryhmä niin hidas ollut koska vetäjä ilmestyy Piipun Pihaan viimeisänä kun muut jo lopettelevat kypärä kaljoja.
Slicksillä lisää haastetta reitille.
PÄIVÄ 5. 500 km
Sortavalasta hyvän aamupalan jälkeen alkaa kotimatka. Silee renkaiset ja Pohjoseen suuntaavat palaavat Suomeen Värtsilän kautta. Pääjoukko päättää suunnata etelään Vaalimaan kautta jolloin saadan mittareihin Venäläisiä kilometrejä. Ketään ei kiinnosta Suomen tylsät moottoritiet. Sortavalasta matka alkaa vapaalla tyylillä hienoa mutkittelevaa asfalttitietä. Mutkaa on niin paljon että ne kuuluisat omat perävalot voi tarkistaa. 40 kilometrin jälkeen pitstoppi kantalahdessa. KTM perässä ja heti perässä Raimo ja Pirkko. Vaikka heidän piti lähteä kohti Värtsilää olivat päättäneet testata vielä kovasti kehutun tien. Twini parkkeera eteeni. Pirkko hyppää kyydistä ja konttaa tutkimaa takarengasta. Onnellinen hymy kasvoillaan nousee polvilleen ja huudahtaa ”No jo vaan alkoi renkaat kuluun sivuiltakin”.
Vaalimalle saavumme neljän kieppeissä. Muutaman päivän reissun aikana Suomeen on tullut kesä. Nyt huomaa jälleen Suomen kauneuden ja puhtauden. Aina kannattaa käydä katsoamassa mitä aidan toisella puolen on. Vaikka ei se olisi nurmi sielä vihreämpää, niin oppii ainakin arvostamaan omaa pihaa.
Ekateriinan palatsi
Kurkijoki
Kuvia matkan varrelta.