Päivä 15 | Barstow - Los Angeles - Hollywood | 320 km

Barstowista lähdettiin liikkeelle hieman laihoin eväin. Hotellin hoikka aamupala oli niin heikossa hapessa, että kun ensimmäiset kahvikupilliset oli saatu valutettua nopeimpien juojien kuppeihin, oli selvää että tämä peli ei vetele. Lets go, nyt loppu leikki ja nämä tytöt ja pojat juovat aamukahvinsa jossain muualla kun täällä.

Tankattiin pyörät ja sujautettiin itsemme Route 66 -tielle kohti sen päätepistettä, Los Angelesin Santa Monica Pieriä. Puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme Elmerin pullopuistolle ja kävimme tarkastelemassa kummallisia pullopuita. Elmeri oli keräilijäluonne, ja pihamaalle oli kertynyt kaikenlaista omistajansa arvotavaraa ohikulkijiden ihasteltavaksi. Se juttu, että yhden aarre voi olla toisen mielestä romu, pitää edelleen paikkaansa.

Jätettiin Elmerin pullot kasvamaan ja jatkettiin matkaa kohti Victorvileä. Victorvillestä alkaakin melko suora tie kohti Los Angelesia, minne matkaa olisi ollut vain 85 mailia. Ei käy, matka loppuu kesken kaiken ja aamianenkin on vielä syömättä, joten kurvattiinkin jyrkästi oikealle ja lähdettiin ajamaan viivasuoraa tietä länteen päin. Nyt riittää viivasuorat tiet, kyllä jämpti on niin. Kurvasimme sopivan ostarin kohdalla Mäkkäriin kesken jääneelle aamupalalle.

Aamiaisen jälkeen ajattelee selkeämmin ja päätös hakeutua Angeles National Parkin maisemiin oli selvä. Alue on juuri se vuoristo kaupungin ja Mojoven aavikon erämaiden välillä ja erityisesti viimeaikojen lukuisista metsapalouutistista tuttu paikka. Viime vuoden loppukesän paloissa paloi yli 9000 rakennusta poroiksi, joten mistään pikku nokivalkeista ei ole ollut kyse.

Koko vuoriston halkova Tie 2, monista elokuvista ja TV sarjoista tuttu Angeles Crest Highway halkoo koko kansallispuiston alueen itä-länsi suunnassa ja juuri tämä valikoitui paluureitiksemme kohti Santa Monica Pieriä. Hienoja teitä, mutkia ja mäkiä palaneiden metsien välissä vei meitä mukavasti kohti matkan päätepistettä. Mutta eipäs vienytkään, sillä yllättäen olikin tie poikki ja matkanteko päättyi siihen.

Käännyttiin takaisin ja etsittiin uusi reitti, joka oli edellisen veroinen. Ja taas noustiin vuoristoon missä matkan huikeimmat mutkatiet piilottelivat meiltä, tarjotakseen meille unohtumattoman mutkatie yllätyksen mitä saada voi. Huikean kuvailun, kanttailun, kiihdeyttelyjen ja jarrutusten jälkeen saavuimme lähes läkähtyneinä solaan, joka vei meidät Los Angelesin kaupunkiin. Santa Monica Pierille ajettiinkiin komeasti nelikaistaista tietä perjantain ruuhkassa, joka oli myös hieno kokemus, sillä fiksut pärjää aina.

Tunnin liikennepuzzen jälkeen saavuimme laiturin parkkipaikalle, mistä kävelimme Route 66 Ends -kyltille missä otettiin viimeiset Route-aiheiset kuvat.

Reipaan 16 mailin matka vuokraamolle pyöriö palattamaan otti akaa noin pari tuntia, minkä jälkeen otettiin Uberit alle ja ajettiin Hollywoodin hotellille. Hollywoodissa oli melkoinen perjantai-illan hulina päällä, tietenkin.
Matkan viimeinen virallinen illallinen syötiin Hollywood bulevardin Hard Rock Cafessa. Juuri ja juuri ehdittiin ulos, ennen kuin rokki alkoi soimaan.