Tapion uskollinen putki kameli suorastaan himoitsee aavikolle pääsyä, kuten isäntänsä Tapiokin.

Olipa kuumottava päivä. Takana on nyt legendaarisen maineen saanut Kuoleman Laakso, jonka korkeita lämpötiloja aina ihaillaan ja samalla kauhistellaan. Aamun startti Las Vegasista alkoi klo 6.00 aamupalalla ja maantielle ehdittiin jo klo 7.00 jälkeen. Vegasin kaupunki vasta heräili, kun meikäläiset jo paahtoivat Strippiä pitkin kohti pohjoista ja pian kohti luodetta. Kaupungin viimeisten kortteleiden kohdalla tankattiin vielä pyörät piripintaan ja valmistauduttiin erämaan halki ajamiseen. Erämaata riittikin tämän päivän osalle ihan mukavasti, oikeastaan koko päivän ajaksi.

Huolellinen pakkaus Planet Hollywoodin aulan prop of - prop on -paikassa.

Kohti aavaa preeriaa. Liftareiden kyytin ottaaminen kielletty, vankila-alue kertoi tienvarren liikennemerkki.

Alien -asema alkaa olla kohta yhtä kulunut juttu kuin sen asukkaat itsekin, olisivatko hylänneet jo koko tukikohtansa?

LA:sta lähdön jälkeen päästiin reilun tunnin ajon ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille, kun saavuttiin tunnettuun Alien 51 -tukikohtaan. No, ihmisten ilmoille, mutta Alieneita nyt kuitenkin. Hallittu ihmistankkaus ja matka jatkui kohti luodetta, suuntana Beatty, jonka tiukka Sheriffi oli määrännyt koko keskustan, eli risteysalueelle 15 MPH nopeusrajoituksen . Beattyssä tankattiin vielä kerran pyörät ja kuskit, jonka jälkeen suunnattiin kohti kuoleman laaksoa.

Lämpötila 1480 metrin korkeudella merenpinnasta oli noin +36C, kun alkoi laskeutuminen alas laaksoon. Korkeuslukemat laskivat samassa suhteessa kuin ilman lämpötila nousi. Kun Navin korkeusmittari näytti 0 metriä ja alkoi samaa soittoa mennä miinusmerkkiseksi, aina -60 metriin saakka, lämpötila nousi samassa suhteessa, ollen suhteettoman kuuma, eli noin + 40C.

Daeth Junction, aito luonnon keidas keskellä autiomaata on totta, sillä laakson kuumimmassa paikassa kasvoi puita ja nurmikkoa, ilman lämpötilan ollessa jo +42 C. Hullua, että juuri täältä, ei niin kovin keskeiseltä paikalta löytyi villin lännen tyylinen ravintola, jossa oli seisova lounaspöytä! Ja etenkin, että siellä oli salaattipöytä. Matkan käytännössä ensimmäiset vihannekset, kurkut, tomaatit, salaatit ynnä muut raasteet tekivät kauppansa.

Amerikassa kaikki on aitoa ja alkuperäistä…

badwaterin ainoa varjoinen paikka voi löytä pysäköidyn matkailuauton takaa, muuten aurinko präkittää taydeltä terältään.

Matka jatkui kohti Bad Wateria, suola-aavikkoa ja laakson syvintä paikkaa, jonka korkeus meren pinnasta on miinus 68 metriä!
Sitten hanskat käteen ettei ajoviima ja ylikuumenneet ohjaustangot polta käsiä, ja ajosaunoittelu jatkui kohti Shosonen kylää, jossa pidetiin taas tauko ja samalla kasteltiin paidat.

Matka-apulainen ja matkanjohtaja uusissa lippiksissään.

NO SERVICE -alue jatkui vielä 57 mailin matkan, kunnes päästiin Las Vegas - Barstow pikatielle. Nyt päästeltiin kolmikaistaista High Waytä kohti Barstowia rekkojen ohitellessa meitä milloin miltäkin puolelta. Tämäkin osuus oli luonnollisesti autiomaata, ja lopun päivän paahtamiselle ja pahtelle teki saapuminen Barstowin hotellille. Barstowin hotellin altaassa pulahdettiin uimaan ja iltapalalle ja nukumaan. Olipa hevi päivä, paras kaikista tähän mennessä jos sitä jaksamisella mitataan. Mutta tätä kokemusta nimen omaan lähdettiin hakemaan, ja nyt se on saatu.

Päivä 14 | Las Vegas - Death Valley - Barstow | 525 km