Päivä 11 | Sevanjärvi – Tezh Ler | noin 200 km

Aamu Sevanjärven rannalla otettiin tällä kertaa täysin ilman kiirettä. Rauhallinen aamupala, vielä pieni kierros hotellin pihapiirissä, joku ehti pulahtaa altaaseen ja toinen käydä kävelyllä ennen kuin ratsut pakattiin päivän koitosta varten. Koneet käynnistyivät vasta yhdentoista maissa, mikä sopi ohjelmaan oikein hyvin, sillä tänään ei ollut tarkoitus suorittaa mitään ylimääräistä.

Päivä oli nimittäin pyhitetty kaikista pyhimmälle eli puhtaalle ajonautinnolle.

Ei kirkkoja, ei kivikasoja, ei linnoituksia eikä museoita. Tälle päivälle ohjelmaksi riitti maailmanluokan moottoripyöräily.

Ensimmäinen vajaa tunti jatkettiin vielä Sevanjärven rantaa pitkin, ja keli oli heti aamusta kohdillaan. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi nopeasti yli +25 asteen, joten edellispäivän rento järvitunnelma sai oikein mukavan jatkon. Sevanin itärannalla liikennettä on vähän ja maisema avautuu järvelle hienosti, joten alku oli juuri sopivan leppoisa ennen kuin päivän varsinainen teema alkoi.

Kun käännyttiin järveltä kohti Berdin suuntaa, tie alkoi taas kiivetä vuoristoon ja meno muuttui nopeasti tutummaksi Kaukasuksen rytmiksi. Serpentiiniä ylöspäin, hetki harjanteella, taas alas laaksoon ja sen jälkeen uudestaan ylöspäin. Päivän teema oli hyvin helppo tiivistää: mutkia, mutkia ja vähän lisää mutkia.

Tällaisena päivänä huomaa hyvin, miksi tänne tullaan moottoripyörällä. Kun maisema vaihtuu jatkuvasti, liikennettä on vähän ja tie kiemurtelee vuorten läpi sopivassa rytmissä, ei tarvitse keksiä mitään muuta ohjelmaa. Koko päivä on jo itsessään nähtävyys.

Korkeuden kasvaessa lämpötila alkoi myös pudota, ja muutaman viime päivän helteiden jälkeen noin +19–20 astetta tuntui suorastaan arktiselta. Siinä missä pari päivää aikaisemmin kypärän sisällä mietittiin lähinnä, kuinka paljon ihminen voi hikoilla ennen kuin muuttuu nesteeksi, nyt alkoi jo käydä mielessä, pitäisikö vetää yksi kerros lisää päälle.

Lähemmäs 2 500 metriä noustessa saatiin hetkeksi myös vähän sumua seuraksi, mutta onneksi se jäi lyhyeksi episodiksi eikä sotkenut ajamista juuri lainkaan. Sen jälkeen tie aukesi taas hienosti eteen ja mutkat jatkuivat lähes tauotta.

Päivän päätteeksi huomasi käsivarsissa ja käsissä, että töitä oli tehty. Ei mitään raskasta offroadia tai teknistä kikkailua, vaan satoja mutkia, jatkuvaa rytmin vaihtelua ja sitä sopivaa määrää keskittymistä, joka tekee ajamisesta juuri niin koukuttavaa.

Iltapäivän lopulla saavuttiin Tezh Ler Resortiin, jossa oli tarkoitus viettää viimeinen yö Armenian puolella. Paikka sopi päivän päätteeksi oikein hyvin, sillä ympärillä oli rauhallista vuoristomaisemaa eikä iltaohjelmaa tarvinnut enää kummemmin keksiä. Ajokamat pois, hetki lepoa ja sen jälkeen mukavalle illalliselle viinin kera.

Loppuilta vietettiin porukalla nuotion äärellä tarinoiden ja lämmitellen. Päivällä oli ajettu ehkä yksi koko matkan puhtaimmista moottoripyöräilypäivistä ilman ainuttakaan pakollista nähtävyyttä, ja illalla oli hyvä vain istua alas ja antaa päivän mutkien vähän suoristua päässä.

Päivät 12–13 | Tezh Ler – Tbilisi – kotiin | noin 200 km

Vielä yksi varsinainen ajopäivä oli edessä. Aamupalan jälkeen ratsut käyntiin ja letka lähti tottuneesti kohti pohjoista. Tässä vaiheessa porukka liikkui jo niin luontevasti yhdessä, ettei aamun lähtöihin tarvittu enää juuri mitään ylimääräistä säätöä. Jokainen tiesi oman paikkansa, merkkaussysteemi oli selkäytimessä ja yhteisiä kilometrejä oli kertynyt sen verran, että homma toimi kuin rasvattu.

Reilun tunnin ajon jälkeen pidettiin vielä rauhallinen kahvitauko ennen rajaa ja alettiin valmistautua viimeiseen rajanylitykseen. Tällä kertaa homma sujui huomattavasti menomatkaa helpommin, sillä Armenian puolella ei enää tarvinnut rakentaa koko paperipinoa alusta asti. Passit leimattiin ulos, moottoripyörien väliaikaiset maahantuontipaperit kerättiin pois ja viranomaiset tarkistivat, että kaikki täsmää.

Sen jälkeen ei muuta kuin Georgian puolelle.

Paluussa oli myös se etu, että ratsut olivat jälleen palaamassa omaan kotimaahansa. Georgian rekisterissä oleville pyörille ei tarvittu mitään erillisiä maahantuontitemppuja, joten passit tarkistukseen, leimat kohdilleen ja tervetuloa takaisin Georgiaan.

Koko ryhmä pyörineen oli rajan yli alle tunnissa, mikä oli menomatkan parin tunnin paperijumpan jälkeen suorastaan luksusta. Valitsimme paluuseen pienen Gugutin raja-aseman, jossa liikennettä oli hyvin vähän ja koko prosessi osoittautui todella mutkattomaksi. Tätä vaihtoehtoa tullaan todennäköisesti käyttämään jatkossakin, sillä ainakin tämän kokemuksen perusteella homma hoitui siellä erittäin sutjakasti.

Rajan jälkeen tuntui vähän hassulta olla taas Georgiassa. Vain muutama päivä aikaisemmin maa oli tuntunut jo tutulta, mutta Armenian viikon jälkeen maisemien vehreys, kylien ilme ja jopa liikenteen rytmi tuntuivat jälleen hieman erilaisilta. Juuri tämä oli yksi koko matkan hienoimmista puolista: Georgia ja Armenia sijaitsevat kartalla aivan vierekkäin, mutta ovat silti monella tavalla selvästi kaksi eri maailmaa.

Päätiet jätettiin jälleen mahdollisuuksien mukaan muille ja jatkettiin mukavaa maaseutureittiä kohti Tbilisiä. Matkan varrelle osui vielä yksi viimeinen rauhallinen lounaspysähdys Samshvilden suunnalla paikallisella maatilalla. Tässä vaiheessa oli hyvä hetki vähän pysähtyä ja tajuta, että tämä seikkailu alkoi oikeasti olla lopuillaan. Viimeisten kahden viikon aikana oli ehditty nähdä lumihuippuisia vuoria, subtrooppista Mustanmeren rannikkoa, yli kolmen kilometrin korkeuteen nousevia teitä, muinaisia temppeleitä, luostareita, viinitiloja ja kokonainen toinen valtio, mutta nyt edessä oli enää viimeinen siirtymä takaisin Tbilisiin.

Lounaan jälkeen suunnattiin kohti pääkaupunkia ja samalla liikenteen määrä alkoi tietysti kasvaa. Tbilisiin kurvatessa lämpöä ja autoja riitti sen verran, että hiki nousi taas pintaan, mutta tässä vaiheessa meidän porukkaa ei pieni kaupunkiliikenne enää hirveästi hetkauttanut. Takana oli yli kaksi tuhatta kilometriä yhteistä ajoa, joten koko letka eteni vuokraamolle ilman suurempaa draamaa.

Ennen palautusta kurvattiin vielä vuokraamoa vastapäätä olevalle huoltoasemalle. Pyörät saatiin lähtiessä tankit täynnä ja samalla tavalla ne myös palautetaan, joten viimeiset litrat menovettä sisään ja sitten tien yli vuokraamon pihaan.

Siinä oli jotain vähän haikeaakin, kun koneet sammutettiin viimeistä kertaa.

Nämä pyörät olivat kuljettaneet meidät viimeiset pari viikkoa läpi kahden maan, vuoristosolien, helteiden, vesisateiden, kaupunkien ja syrjäisten kylien. Nyt avaimet ojennettiin takaisin omistajille ja alkoi loppurutiini: pyörät tarkastettiin, paperit käytiin läpi ja vakuusmaksuja varten matkan alussa kassakaappiin jätetyt kirjekuoret kaivettiin esiin.

Ja tässä kohtaa voidaan vähän ylpeilläkin.

Kaikki saivat deposiittinsa saman tien takaisin täysimääräisinä, sillä koko noin 2 400 kilometrin matkalla ei tullut edes yhtä paikallaan kaatumista.

Siinä kohtaa lenteli jo melkoinen määrä high fiveja, kättelyitä ja hymyjä puolin ja toisin. Pioneerimatka Georgian ja Armenian halki oli onnistuneesti paketissa.

Taksit veivät meidät takaisin hotellille, ajokamat huoneisiin ja porukka suihkun kautta vielä kerran terassille ansaituille kypäräjuomille. Tällä kertaa kypärät olivat tosin jo pysyvästi huoneessa, mutta perinteistä ei tietenkään voinut viimeisenä iltana luopua.

Illalla kokoonnuttiin vielä yhteiselle loppuillalliselle, ja Georgia hoiti homman jälleen omalla tyylillään. Pöytä notkui ruoasta, viiniä kaadettiin laseihin ja matkan parhaat jutut alkoivat luonnollisesti kiertää pöydän ympärillä. Kahdessa viikossa ehtii syntyä aika paljon niitä tarinoita, jotka eivät välttämättä näy matkaohjelmassa lainkaan, mutta jotka lopulta muistetaan kaikkein parhaiten.

Mittariin kertyi kaikkiaan noin 2 400 kilometriä, mutta jälleen kerran kilometrit kertovat matkasta vain pienen osan. Georgia ja Armenia osoittautuivat aivan huikeaksi yhdistelmäksi seikkailumotoristille. Tarjolla oli jatkuvasti vaihtuvia maisemia, käytännössä loputtomasti hyviä mutkateitä, vuoristosolia, vilkkaita kaupunkeja ja rauhallisia pikkukyliä. Kun päälle lisätään loistava ruoka, georgialaiset viinit, armenialainen brandy, tuhansien vuosien historia ja molempien maiden vieraanvaraiset ihmiset, niin aika monta ruutua tulee rastitettua yhdellä matkalla.

Ja ehkä kaikkein hienointa oli juuri vaihtelu. Yhtenä aamuna lähdettiin Kaukasuksen viileistä lumihuippumaisemista ja illalla istuttiin palmujen alla Mustanmeren rannalla. Toisena päivänä paahdettiin lähes 40 asteen helteessä, ja hetkeä myöhemmin noustiin yli kolmen kilometrin korkeuteen keskelle karua vuoristomaisemaa. Välillä päivä pyhitettiin historialle ja kulttuurille, välillä taas unohdettiin kirkot ja museot kokonaan ja keskityttiin vain siihen, mihin moottoripyörä on alun perin tarkoitettu: ajamiseen.

Pioneerimatkan tarkoitus oli tietenkin myös testata, toimiiko Georgian ja Armenian yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi käytännössä. Nyt voin sanoa, että toimii, ja vieläpä erittäin hyvin.

Jos tykkäät seikkailumoottoripyöräilystä, vaihtelevista teistä, huikeista maisemista, hyvästä ruoasta ja viinistä, historiasta sekä paikoista, joissa matkailu ei vielä tunnu täysin loppuun kulutetulta, tätä kaksikkoa on erittäin helppo suositella.

Georgia ja Armenia, kiitos ja kumarrus. Kiitos siis kaikille mukana olleille loistavasta seurasta, huumorista ja ennen kaikkea asenteesta. Oli ilo vetää tätä pioneerimatkaa tällaisen porukan kanssa!

Tänne tullaan vielä takaisin.

Konepyöräterveisin,

Dani

Päivät 11-13 | Sevan - Tezh Ler - Tbilisi | Noin 400km