Päivä 1 - Tbilisi - 0km

Georgian reissun ensimmäinen virallinen matkapäivä valkeni ja me, valtaosa porukasta, olimme vielä Istanbulissa. Pari kaveria tutustui jo Tbilisin ihmeisiin ja viimeinen pari vasta vääntäytyi Seutlaa kohden.

Rauhallisen aamupalan jälkeen shuttle-bussi sujautti meidät reippaasti kentälle. Parit turvatarkastukset, passien zekkaus ja olimme taas saapuneet kansainväliselle sektorille. Aikaa oli hyvin, kun aamutoimet sujuivat sutjakkaasti, joten vielä ehdittiin kahvit/kaljat nauttimaan rauhassa, ennen portille valumista.

Vielä saatiin yksi jännityselementti, kun viimeinen pari oli tulossa Helsingin lennolla ja vaihtoaikaa oli taas vaan se tunti. Pikkasen kun pidättelin portilla koneeseen kuljettavaa bussia, saatiin viimeinen pari vielä mukaan ja nyt oli koko porukka kasassa.

Sateisesta Istanbulista nousimme upeiden pilvien sekaan ja jo tunnin päästä pääsimme ihailemaan pohjois Turkin vuoristoja Mustan meren etelärannalla. Tbilisiin mennessä aurinko paistoi muutamien pilvien välistä antaen meille mitä parhaa motoristikelin maahan tullessa.

Tbilisin kentällä ilon aiheena oli matkatavaroiden saapuminen. Meidän eilisen lennon kapsäkit olivat epäilyksistämme hiuolimatta päässeet samalle lennolle ja myös Helsingin lennon kamat kerkesivät mukaan.

Kuski odotti meitä pikkubussinsa kera ja pikaisen rahanvaihdon jälkeen päästiin matkaan kohti majapaikkaa.

Liikennettä oli, mutta hyvin sivistynyttä ja sujuvaa. Ennemminkin länsieurooppalaista kuin Aasian hässäkkää. Mutta naapurissa oleva Keski-Aasia tuli pian mieleen maata ja sen liikennettä ensi kertaa tutkaillessa.

Hotellimme Radisson Red oli toisella puolella jokea kuin vanhakaupunki ja virallinen ydinkeskusta, mutta kuten aluetta oli mainostettu, alue oli eläväinen ja hotellin editse kulkeva kävelykatu oli täplitetty viihtyisllä ravintoloilla ja baareilla. Jonkin lainen uusi Tbilisin viihdekeskus. Ja kaiken lisäksi hyvin lähellä meidän moottoripyörävuokraamoa.

Tbilisin läpi virtaa joki, jota helposti kutsuu karttaa kirjoitetulla “Kura” nimellä, mutta pikkubussimme kuljettaja hyvinkin kärkkäästi korjasi nimen georgiaksi: “Mt’k’vari” ja hyvin halveksuvalla äänenbpainolla totesi, että “Kura” on venäjää…. Ensimmäinen poliittinen oppitunti tuli hyvin pian. Samalla opimme sanomaan “kiitos” paikiallismurteella: “madloba”.

Hotelli oli varsin viihtyisän oloinen jo heti aulasta ja huoneet on hienosti viritelty vanhaan rakennukseen. Kerettiin hakemaan SIM kortit, vähän katsomaan lähinurkkia, käymään suihkussa ja sitten olikin jo aika tervetuliaisillalliselle.

Ei llähdetty merta edemmäksi kalaan, kun hotellin ravintola oli juuri uusinut menun ja tarjolla oli myös perinteisiä georgialaisia herkkuja. Niistä rakensin illallisen perinteisine salaatteineen, kanakeittoineen (etikkakastikkeella terästettynä), kinkaleineen ja hatsapureineen. Eipä jäänyt kenellekkään nälkä ja yhteistä juttua tuntui riittävän. Sellainen kutina jäi, että taas on onni ollut myötä tämän ryhmän muodostumisessa. Joviaalia porukka kaikki tyynni.

Jotkut jo ikommentoivat, että hyvä reissu, vaikkei vielä olla edes nähty prätkiä. Yksikin sanoi, että ihan kun oltaisiin oltu jo pidempään reissussa.

No, huomenna aamusta pääsemme sitten itse asiaan!