8-9 päivä | Sevilla - Malaga | 160 km
Kesä oli tullut Sevillaan. Päivälämpötila ylitti jopa +25. Tänään lähdimme liikkeelle klo 9.00. Aamun lämpötila nousi samaa vauhtia kuin ajokilometrit meidän ja Sevillan välillä kasvoivat. Isojen kaupunkien kupeeseen on turha jäädä pyörimään, vaan kannattaa valita nopea ja selkeä reitti ulos kaupungista.
Ajelimme noin tunnin verran pääteitä pitkin, jonka jälkeen poikkesimme takaisin maisemareiteille. Maisemareittejä löytyi jopa niin palkitsevasti, että välillä ajelimme oliivipuulehtojen katveessa pitkin päällystämätöntä kylätietä, kunnes palasimme takaisin pääreitille. Ja tästähän saatiin aikakseksi hyväntahtoinen suunnistamiseen liittyvä keskustelukin. Oikotie on aina onnistunut valinta vaikka tyypillisesti se ei lyhennä ajokilometrien määrää eikä matka-aikaa.
Moron de la Fronteran liepeillä pidettiin pieni tauko ja juteltiin oliviinviljelyn uusista tuotantotavoista. Vanhat oliivipuut voivat olla useita satoja vuosia vanhoja ja niitä kasvavat perinteisesti pitkin mäkiä ja peltoja. Tehokkaampien tuotantotavoitteiden takia lajikkeet ovat muuttuneet samoin kuin sadonkorjuu menetelmätkin. Näillä seuduilla oliivipuut seisovat viivasuorassa rivissä pellolla istutettuna metrin välein, ja niiden sato korjataan tänä päivänä koneellisesti. Tehotuotannon oliivipuiden ikä voi olla vain 30 vuotta, jonka jälkeen istutetaan uudet puut. Pienestä taimesta tuottavaksi oliivipuuksi kasvaminen vaatii aina noin 20 vuoden ajan jakson ja näitä viljelmiä pitää kastella säännöllisesti kuin omenapuita konsanaan.
Moron de la Frontierssa poistuttiin paikallistieltä oikeille vuoriston mutkateille. Ja kylläpä oli hienoa ajella tämän viimeisen ajopäivän herkullisimpia pätkiä aina Zaharaan asti. Ajettu tie menee ehkä koko matkan top 5.een, niin hienot maisemat ja kyydit se meille tarjosi.
Saavuimme Zaharaan aikomuksenamme kiivetä reilun kilometrin verran ylös vuoristoon. Tie oli kuitenkin suljettu sen puolivälin jälkeen, sillä talven sateet olivat aiheuttaneet tielle maanvyörymiä, joita edelleen korjattiin.
Käännyimme takaisin ja suunnistimme tunnettuun Setenil de las Bodegasin kylään katsomaan kallion katveeseen rakennettuja taloja. Rakennukset ehdittiin havaita nopeasti syrjäsilmällä samalla, kun etsimme pysäköintipaikkaa pyörillemme. Koska kylä oli tupaten täynnä omaa väkeä sekä turisteja, joten luovuimme koko hankkeesta käydä kylässä lounaalla ja samalla pikku kävelyllä. Pääsiäisen aika oli varmastikin moninkertaistanut vierailijoiden määrän, niin täyttä kylässä oli.
Lounas nautittiin hieman kylän ulkopuolella olevassa ravintolassa, paikan aitouden takasi espanjankieliset ruokalistat ja englantia puhumattomat tarjoilijat.
Ruoka oli hyvää ja itse ruokailukokemus oli juuri sitä mitä haluttiinkin, aitoa espanjalaista tunnelmaa.
Matkaa Tebaan oli jäljellä enää noin 40 km, joten pyyhkäisimme bensa-aseman kautta vuokraamolle palauttamaan pyörämme noin klo 16.00 tietämillä.
Pyörät talliin ja kuskit ja kyytiläiset pakun kyytiin, ja pian matkamme viimeinen siirtymä kohti Malagaa alkoi.
Malagassa pääsiäskulkueita ei enää nähty ja katsomoiden purkaminenkin oli jo hyvää vauhtia käynnissä. Kulkueet pääsiäisviikon tapahtumista oli nyt nähty neljässä eri kaupungissa, ja merkille pantu niiden ulkoasun muutos päivä päivältä pääsiäsen ajan tapahtumien edetessä sellaisena, kun niitä on esitetty useiden satojen vuosien ajan.
Malagan El Pimpi -ravintola sai meidät vielä illalla vieraakseen, ja me puolestamme pääsimme nautiskelemaan paikan alkuperäisestä ja aidosta tunnelmasta.
Kaupungilta käveltiin jäätelöbaarin kautta hotellille, ja tämä ajopäivä oli paketissa. Tämä oli itse asiassa koko matkan viimeinen todellinen matkapäivä, sillä aamulla kukin oli vapaa lähtemään aamiaisen jälkeen kohti kotia. Me Tapanin ja Hilkan kanssa vaihdoimme majapaikkaa ja siirryimme Torremolinokseen odottamaan sinne saapuvia BMW kerhon kavereitamme, joiden kanssa matka jatkuisi kavereiden kesken kohti kotia omilla pyörillä ajaen.
