Päivä 2 | Sahanlahti - Outokumpu | 265km

Reissussa: 8 x BMW, 2 x KTM, 1 x Yamaha – ja paljon maisemia.

Aamu Sahanlahdessa

Herätys järven äärellä Sahanlahdessa oli kuin postikortista. Hiljaisuutta rikkoi vain satunnainen lokin huuto – kunnes moottoreiden käynnistymisen myötä alkoi päivän sinfonia. Kypärät päähän, peukut pystyyn – ja suunta kohti Outokumpua.

Matkapäivä sai erityisen sävyn, kun Harri liittyi seuraan. Savonlinnaan asti hän johdatti letkaa kuin elävä navigaattori, kertoen tarinoita reitin varrelta, paikallisista kylistä ja ajovinkkejä, joita ei kartalta löydä.

Päivän reitti oli pääosin asfalttia. Vaikka soran kaipuu jäi vähän kutkuttelemaan, ei sileällä pinnalla ajaminen ollut lainkaan tylsää. Asfaltti toi erilaista ajateltavaa ajamiseen, eikä pinta paljon eronnut soratietä, taisi paikoin olla jopa heikompaa, soraan verrattuna. Tiestö kuljetti meidät Savonlinnan läpi kohti Enonkoskea ja Sulkavaa, Joensuun kupeeseen ja lopulta Outokumpuun.

Reitillä vilisi järvimaisemia, mäntyjen reunustamia osuuksia ja idyllisiä taukopaikkoja. Soran vähäisyys antoi mahdollisuuden keskittyä ajamisen flow’hun – siihen, kun metsä humisee ja pyörä vastaa jokaiselle kaarteelle kuin vanha tanssipartneri. Matkalla pääsimme ihailemaan hiekasta muodostuneita veistoksia, ihmeellisiin asentoihin hiekanjyvä saattava asettua🤔

Matkan varrella pysähdyttiin sopivin välein. Kypärän alta kuului naurua, kahvi höyrysi mukeissa, tai viileä juoma pullossa, jokaisessa taukopaikassa oli vähän lisää tarinaa kerrottavana. Päivä ei ollut pelkkää ajamista – se oli yhdessä kulkemista.

Outokumpuun saavuttaessa ilta antoi lämpöä ja tilaisuuden rentoutua. Kierrettiin hanskakaupoilla ja kaivoksessa ihmettelemässä silloisia työskentelynolosuhteita (ei jatkoon). Saunan lauteilla ja puutarhassa saatettiin käydä päivän reitti läpi vielä uudelleen – ehkä kertoen Harri-oppaan reittivalinnoista tai siitä millainen sorapinta on haastavinta ajaa.