6 päivä - Stramsund - Å - Svoelver | 234 km
Let’s go, suuntana matkan pääkohde nimeltään Å.
Tänään ajettiin Lofoottien matkan pääpäivä. Säätila on mitä parahin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli tyyntä ja lämpötila vaihteli 21-24C:n välillä. Kaikki olosuhteet olivat enemmänkin kuin kohdallaan. Matka alkoi meille uudesta kohteesta, Stramsundista. Aamun reitille valikoitui myös kahden uuden, saariryhmän ulkoreunoja kiertelevien maisemalenkkiä, joiden siivittäminä saavuimme Leknesiin, mistä matka jatkui edelleen kohti Å:ta.
Ensimmäinen tauko pidettiin E 10 tien varressa, Skagsandenin hiekkarannan kupeessa, sen upeita maisemia ihastellen. Tyvenen sään takia surffaajia ei tänään nähty, vaikka paikka onkin suosittu lajin harrastajien keskuudessa.
Huikeita maisemia tarjoava ja vuonojen rantoja seuraava upea tie vei meidät lounaan aikoihin Reinen kylään, eli “Reine i Lofoten”, postikorttikuvista tuttuun paikkaan. Tutuksi tullut ja suosittu paikallinen meren antimia tarjoileva Anitas Sjömat oli taas keitellyt vuosisadan kalakeitot, joille mikään muu kalakeitto ei ole vetänyt lähimainkaan vertoja. Eikä vetänyt nytkään, sillä jos joku kalakeitto on lähes täydellinen, sitä voi maistella täällä.
Lounaan jälkeen matka kohti Å:ta jatkui paikoin possujunamaisissa tunnelmissa, sillä massaturismi on saapunut Lofoteille ja sitä esiintyy kymmenien matkailuautojen liikkuvana hitaasti etenevänä possujunana.
Parkkeerasimme pyörämme parkkipaikalle, joka on Lofoottien eteläisin piste minne voi moottoripyörällä ajaa.
Täyttä oli parkkipaikallakin, joten sijoitimme pyörämme dynaamisesti paikkoihin, joissa oli mopon mentävä tila.
Perus poseerauskuvat otettiin niemen nokassa, jonka jälkeen menimme Å:n konditoriaan pulla-kahville. Mutta mitä kummaa, “sold out” kyltti kertoikin meille, että päivän pullat oli jo syöty parempiin suihin! Kyllä liikaturismin lieveilmiöt ovat totisinta totta silloin, kun Suomi-poikakin jää ilman pullaa!
Paluu Å:sta sujui paikoin possujunamaisissa tunnelmissa, joka hellitti kun pian Leknesin jälkeen. Tai saattoivathan ne jatkuakin, mutta se ei meillä tuntunut kun matkaa taitettiin eilisen päivän tuloreittiä pitkin, eli pikkuteitä pitkin kohti Svoelveria.
Iltapäiväkahviyllätys koettiin poikkeamalla paluureitiltä noin 16 km ennen Svoelveria Henningsvaeriin, joka oli taas kuin oma, muutaman saaren päälle rakennettu paratiisisaarensa. Iltapäiväkahvien jälkeen ajeltiin takaisin päätielle ja seurasimme samalla, kuinka ihmiset ottivat aurinkoa merenlahden poukamissa
Svolverissa majoituttiin Scandicissa, jonka pihaan pysäköitiin ja maksettiin myös pysäköintimaksut! Varsinainen illallinen nautittiin klo 18.15 alkaen lähisaaren hienossa, kalavarastosta entisöidyssä ravintolassa. Fish of the dayksi valikoitua Halibuti, eli Ruijan pallas ja keitetyt perunat. Hyvää oli, niin kuin oli niiden hintakin…
Illalla poikettiin vielä sataman ulkoilmaravintolan kautta varmistamassa, että iso olut voi helpostikin maksaa 12€. Mieli, tai ainakin lompakko keventyneenä oli hyvä mennä nukkumaan tulikuumaan hotellihuoneeseen. Kesä oli tullut nyt myös Lofooteille.
Skagsanden beach
Sama…
Anitas sjömat. Turskaa on tehty laatikkokaupalla, mutta se ei haittaa. Lofottien parhaat kalakeitoitot syödään täällä.
Tässä sitä valmistetaan, kalakeittoa kaikilla lisukkeilla, voita ja kermaa säästelemättä.
Kyllä taas jaksaa. Ville, Mika, Mika (Life is life), Taito, Johanna, Jokke ja Timo.
Reine i Lofoten.
Kohti Lofoottien eteläisintä kärkeä.
Luokkakuva
Menköää turistiti kotiin, täällä on pesintäpuuhat käynnissä ja leipomon pullatkin on jo syöty!
Hennigsvaerissa kahvia ja pulla riitti.
Muistan jäätelökesän, lämpötila + 26C
Svoelverissa parasta ruokaa aistikkaassa ympäristössä tarjoaa ravintola Börsen Spiceri.
Fish oil the day, Halibuti, eli Ruijan Pallas. Hyvää oli
Svoelver on vilkas rannikkoliikenteen satamakaupunki