PÄIVÄ 12 I TOYAMA - MATSUMOTO I 240 KM
Aamu valkeni pilvisenä, ja kun olimme ajaneet hotellilta noin 30 kilometriä, ilmestyivät reissun ensimmäiset sadepisarat. Ensimmäisellä tauolla näimme pari sadeasuakin motoristin päällä ensimmäistä kertaa. Mutta kun olimme ajaneet pari pitkää tunnelia, toisella puolella Japanin Alppeja aurinko paistoi taas.
Tänään astuimme ajassa taaksepäin ja sukelsimme syvälle Japanin historiaan vierailemalla Shirakawan kylässä. Tämä idyllinen kylä, joka sijaitsee vuorten suojassa, tuntui kuin olisimme astuneet suoraan satukirjan sivuille. Kylässä asuu 1 734 asukasta, ja se on yhdessä Gokayaman kanssa ansainnut paikkansa Unescon maailmanperintöluettelossa, mikä ei ole mikään yllätys – maisemat olivat kuin taideteos.
Shirakawan kuuluisat Gassho-zukuri-talot ovat kylän sydän. Näiden ainutlaatuisten olkikattoisten talojen rakenne muistuttaa rukoilevia käsiä, ja ne ovat säilyneet vuosikymmeniä, osin myös taitavan käsityötaidon ja kyläläisten huolenpidon ansiosta. Näimme paikallisten hoivaavan puutarhojaan, ja ilmassa leijui vieno suitsukkeiden ja vastaleikatun puun tuoksu.
Kylän pinta-ala on 356,55 neliökilometriä, ja sen laajalla alueella avautuu vuorten, metsien ja peltomaisemien harmonia. Kävelyretkemme vei meidät pitkin kapeita polkuja, jotka kulkivat ohi kristallinkirkkaiden purojen ja vehreiden riisipeltojen. Iltaisin koko maisema muuttui taianomaiseksi, kun valot syttyivät ja kylä hehkui lämpimässä, kutsuvassa tunnelmassa.
Shirakawa ei ollut vain nähtävyys – se oli kokemus, joka jätti jäljen sydämeen. Täältä löytyi rauhaa ja hiljaisuutta, joita kaupungin kiireessä usein kaipaa. Se on paikka, jossa menneisyys ja nykyisyys elävät sopusoinnussa.
Illalla suuntasimme japanilaiseen ravintolaan Matsumotossa, ja olin aivan uuden äärellä – kirjaimellisesti. Ensimmäistä kertaa istuin matalan pöydän ääressä ja yllätys oli melkoinen, kun huomasin pöydän alla olevan montun jalkoja varten. Siis hetkinen, miksi kukaan ei ole kertonut tästä nerokkuudesta aiemmin? Tämä on kuin salainen ase kaikille, joilla on pitkä raajasto – isotkin miehet pystyvät istumaan mukavasti ilman akrobatiaa!
Ruoka oli jälleen kerran mahtavaa, ja sain todistaa uuden huippusaavutukseni: olen oppinut syömään tikuilla. Kaksi viikkoa, useita kommelluksia ja yksi lähes lentoon lähtenyt nigiri riittivät – nyt ollaan tikkutaiteen mestareita. Japanissa reissaaminen ei opeta vain kulttuurista, vaan myös kärsivällisyyttä ja hienomotoriikkaa. Kuka ties, ehkä tulevaisuudessa voin syödä niillä jopa popcornia!
Ilta ei päättynyt ruokailuun, vaan kävellessämme takaisin hotellille matkan varrelle osui useita moottoripyöräliikkeitä. Sehän oli meille kuin jälkiruokaa – lasien läpi tiirailimme Harley-Davidsonin, BMW:n, Ducatin, Husqvarnan, Yamahan ja monien muiden valmistajien hienoimpia moottoripyöriä.
