Matkan viimeinen ajopäivä alkoi, yllätys yllätys, aamiaisen jälkeen klo 8.00. Tasan tarkkaan klo 8.00 ei starttinappulaa jokaisena aamuna kuitenkaan olla ehditty painaa. Riittää hyvin, että on toimelias pyörien pakkaus tohina päällä ja jokainen saa hosumatta varusteensa ja pyöränsä pakettiin päivän ajeluita varten. Lomalla kun ollaan…

Phayao sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa, joka näillä selkosilla tarkoittaa sopivan vilpoista ajokeliä aamupäivällä noin 20-22C lämpötilassa, kunnes taivas aukeaa. Tänäänkin taivas aukesi ja lämpötila nousi aina + 38 C:n lukemiin saakka, kun laskeuduttiin “alas” Chiang Maihin. Hyvin tarkeni ajella paikallisteiden ja lähempänä kaupunkia katujen ruuhkassa kohti lopputankkausta ja pyörien luovutusta:)

Phayaosta lähtiessä oli jo lähdön tunnelmaa, sillä tänään tämä hauskuus olisi jo ohi vaikka juuri kymmenen päivää sitten vasta lähdettiin matkaan. Toisaalta lähtöpäivästä tuntuu olevan aikaa jo ikuisuus.

Lähdettiin ajamaan Phayaosta rantakatuja pitkin ensin isommalle tielle tankkaamaan, mistä sujahdettiin heti takaisin pikkukaduille ja kohti Chinag Maita vievää “valtatietä”. Tämä oli luonnollisesti luonnon muovaava mutkikas ja kumpuileva valtavan mutkikas mutkatie. Olipa hieno tie, jolta kuitenkin poikettiin vielä pienemmälle tielle yksien ja matkan ensimmäisten uukkareiden saattelemana, “navigointi ongelma”.

Pienet tiet Thaimaassa voivat olla samanaikaisesti sekä isoja ja pieniä, sillä sama tie voi olla nippa nappa niin kapea, että henkilöautot mahtuvat vaivoin kohtaamaan, mutta sen leveämmillä osuuksilla taas kuorma-autoillekin on runsaasti tilaa.

Loppuhuipentumana noin 80 km ennen Chiang Maita päästiin ajamaan keskelle viidakkoa sen halki ja vuorten yli vievää pikkutietä. Tien yli roikkuvia oksia, puista roikkuvia liaaneja ja muuta kasvillisuutta ja roskia riitti väisteltäväksi asti.

Viidakko erikoiskokeen näköalapaikalla korkeutta oli reipas 1000 metriä.

Luokkakuvassa vasemmalta alkaen Hani, Pertti, Jaana, Veli-Matti, Timo, Tommi, Laura, Jukka ja Ari.

Tässä pyörässä satula on päin persettä, tietää Veli-Matti. Muuten kaikki OK!

Jukka, nenänpäätään asti tyytyväinen pyöräänsä, slogan “lentäjät lentää vaikka puunlatvoja hipoien”…

Timolla on ajatukset vahvasti uuden All round pyörän hankinnassa. Hondan Blade saa väistyä tämän matkan ajokokemuksen perusteella. Kadoneen föönin arvoitus on vielä ratkaisematta…

Suzuki toimii kuin Volvon bussi. Homma, eli Suzuki hanskassa niin kuin sävy sävyyn -pukeutuminenkin.

Bemarikerhon mies on ajanut todistettavasti Mae Hong Songin mutkat kuin Ciacomo Agostini parhaina päivinään. Olikohan kerhon ensimmäiset huomioliivit jotka Thaimaassa asti on nähty?

Arin mottona on “Dont drive faster than your guardian angel can fly”

Hani, uskottu swiipperi ja suojelusenkeli, kiitos tunnolliselle uurastajllle.

Jaana, matka-apulaisen paikka Suzuki V-Strom 650 takapenkillä.

Tänään olemme pukeutuneet Rukan Air -mallistoon ja käytämme Shoein Neotec avattavia kupäriä.

Jyrki, matkanjohtaja, Suzuki V-Strom 650

Laura, Suzuki V-Strom 650. Soiva peli BMW F 750 GS kuskille.

Tuntematon ratsastaja pikkupoika kyydissään. Pikkukaveri nautti menosta silmin nähden vaikka ei ollut vielä oppinut edes housuja käyttämään. First thinks first…

Taukokahville poikettiin puron varteen, tässä pöytä miehille jotka kulkevat omia polkujaan ja joilla on ehjät Goretex saappaat.

Lounaalle poikettiin noin 30 km ennen Chiang Maita tuttuun ja hyväksi koettuun ulkoilmaravintolaan.
Kolmas vierailukerta toden sanoo, saimme lämpimän vastaanoton jo tutuksi tulleen emännän toivottamana.

Tämä on matkan kolmas tuttu ja tuttavallinen ruokapaikka missä meidät muistetaan ja toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi.Puitteet eivät aina ole Michelin -tasoa, mutta nuudelikeitto maistuu aina yhtä hyvältä aidossa ympäristössään.

10 päivä | Phayao - Chiang Mai | 198 km