6 päivä | Tulppio - Saariselkä | 260 km

Kemijoki alkaa tästä. Lämpötila + 12 ja pilvistä, joka edustaa koko matkan yleissäätilaa.

Tulppion majoilla, erämaassa vietetyn yön jälkeen syötiin kunnon aamupalat ja tankattiin pyörät perinteiseen mopontankkaustyyliin. Bensan hinta keskellä erämaata oli arvatenkin erämaa -hintaista, kuinkas muutenkaan. Lähtövälmisteluiden jälkeen suunnistettiin kohti Kemiharaa, paikkaa johon kolme pikkujokea yhdistyvät ja joihin muut pikkujoet olivat aiemmin yhtyneet. Tuttu tarina, näin ne joet syntyvät.
Tästä alkoi suuri ja merkittävä Kemijoki.

Tulppion nettisivuilla aiemmin oli tieto siitä, että ns. Kemihaaran huoltotie, jos nyt jokea jollakin tavalla edes tarvitsee huoltaa, oli nyt ajettavissa läpi päästä päähän tehtyjen silta- ja muiden jontkanylitystöiden ansioista. Tietoon saatin vahvistus Tulppion keskushuoltoaseman bensa-työtältä, joka oli meille juuri maukkaan aamupalankin kokannut.

Britti -herrasmiehemme Tris ja Martin tarjosivat auliisti tankkaus-apuaan

Nuolen suuntaan..

Parina aikaisempana vuotena tietoa tästä uudesta rakennettavasta sillasta oli jo ollut, mutta “jouthaahan etelänmies käydä sen itsekin toteamassa”, kuului neuvot tuolloin. Ja olihan siellä silta kai joskus ollutkin, mutta eipä ollut viimeisillä kerroilla enää. Viime kerralla hienojen pyöriemme purossa uittamisen sijaan pulahdimme itse suvantoon uimaan, joka oli silloin varsin rationaalinen ratkaisu. Tämän jälkeen pyörät toimivat moitteettomasti ja kuskit olivat virkeitä ja raikkaita.

Tänään kaikki siis olisi toisin, joten kohti Kemihaaraa, mars mars. Ennen lähtöä käytiin keskustelua ja arviointia kuljettajien ajohaluista ja teknisestä varmuudesta osallistua tähän “riski-operatioon“. Asiaa puntaroitiin monelta kantilta, ennen kun lähtöpäätös tehtiin. Palataan takaisin jos menee liian tekniseksi tai muuten joudutaan epämukavauusalueelle, sovittiin lähtiessä. Tarvittaessa kokeneemmat kuskit varmistaisivat hankalissa paikoissa ja matkanjohtaja ajaisi halukkaiden pyöriä haastavampien paikkojen yli. Näin myös tehtiin ja kyllä yhteistyössä oli voimaa.

Huoltotiellä ajettuun runsaan 15 km matkaan käytettiin aikaa reipas pari tuntia. Reitti selvitettiin kuivin jaloin ja hymyssä suin. Viimeisen ojahaasteen jälkeen kaikkien pyörät olivat moitteettomassa kunnossa ja kuljettajillakin ehdoton voittaja-olo. Nyt taidettiin ajaa koko matka paras etappi? Siitä tuli ikään kuin kruunun jalokivi tälle matkalle. Isot pisteet jokaiselle kuskille jotka veivät taitavasti ei niin metsäkäyttöön suunniteltua pyöräänsä turvallisesti ja hallitusti vaihtelevassa maastossa.

Uusi silta, mutta siirtynyt loppupäästään mittansa verran alajuoksun suuntaan. On ajettavissa, tasataan vähän lähtöä ja loppuhyppyä, niin homma käy.

Team wörkkia parhaimmillaan, porukkaa oli kun Koo-Veen malilla konsanaan.

Ja sitten täällä olisi tällainen veden viemä hiekkaojakin, yli vaan. No ei kyllä tästä mennä, kierretään..

Tuonne ne meni, kertoo Karin ilme kuvaavasti

Tässä meni sopivasti kuiva kannas, joten vauhdilla yli vaan - ja niin mentiinkin.

Tämän voimistelutuokion päätteeksi alkoi jo tarjeta mukavasti. Sattumoisin sateen puuttuessa, alettiin vähentämään sadeasuja, joita ei koko päivänä enää tarvittukaan.

Melkein loppukahvit juotiin Kairijoen pirtillä, sillä seuraavasta risteyksestä lähetettiin Jukka, Teemu ja Ville Savukosken suuntaan ja kotia kohti. Olisivat kyllä voineet ajella meidän mukana ainoan pölyävän tienpätkän Lokalta - Vuotsoon, mutta kiireisillä on kiireisten kiireet, sanotaan.

Ja sitten aakeeta sekä paikoin laakeeta sorapintaista erämaatietä kohti Lokan kylää. Tästä tietä ei ollut Mr Googellakaan mitään tietoa, mutta meilläpä oli. Tieto on valttia.

Pientä kikkailua vielä keksittiin Lokan altaan eteläpäässä, kun ajettiin moottorikelkkaliikenteen siltaa pitkin joen toisen puolelle. Olisi sinne patoakin pitikin päässyt, mutta näillä matkoilla jokainen tsäänssi on myös mahdollisuus, joka pitää käyttää:) Pekka mittailee ADV:n Gessun mittoja ja arvioi ajokkinsa painoa. On yli kahden tonnin pyörä, on ilman muuta ja on paljon arvokkaampikin, mutta - hanaa..

Ihana 50 km loppupölytys Lokasta Vuotsoon näyttää tältä. Tiet olivat vihdoin kuivumassa eikä kurasta ollut tietokaan. Kuka muuten tällaisessa pölypilvessä olisi edes halunnut ajaa? Ei kukaan, onneksi satoi melkein koko matkan.

Pekka

Kari

Eero

V-P

Laura

Jussi

Tris

Martin

Loppukahvit ja vohvelit Vuotson Zippi ja Zuhauksessa. Kermavaahtolakkahillovohveli on muuten yhdyssana
ja syötynä se maistuu syötävän hyvältä. On muuten ihan majuri -luokan juttu…

Vuotsosta V-P lähettiin Karin kanssa Rovaniemelle, me muut jatkoimme matkaa reissun päätepisteelle, Saariselälle asti

Voittaja olo, ja miksei olisi. “Tykkäsikö britit”, kuului usein kysymys - no nehän tykkäs kun hullu puurosta…
Ja molemmat puhuivat vielä sujuvaa englantia, joten kommunikointiongelmiakaan meillä ei ollut.

Matkanjohtaja Jyrki kiittää osallistujia erinomaisesta matkaseurasta, kiitos hyvästä yhteen hiileen puhaltamisesta, yhteistyöstä ja hyvästä huumorista, jota matkan aikana viljeltiin melko tasapuolisesti....
Kiitos myös matka-apulainen Lauralle. Jos joku paikka oli haastavampi, niin silloin opittiin jotain uutta:)