2 I Chicago - Springfield I 322 km
Eagle Riderin kiiltävä valikoima.
Touhuntäyteinen päivämme alkoi anivarhain, hotellin viereisessä donitsikuppilassa aamupalalla. Siitä sitten kapsäkkeinemme pyöriä noutamaan Eagle Ridersilta. Olimme siellä mukavasti toisena ryhmänä jonossa ja saimme suhteellisen nopeasti pyörämme ja pääsimme tienpäälle.
Jukan menopeli.
Harri ja Harrikka.
Meitä pyydettiin kirjoittamaan nimemme lippuun, joka vuoden lopussa laitetaan seinälle kertomaan maailmalle, ketkä ovat ajaneet Route66:en tänä vuonna.
Pienet testikierrokset, kamat pyörien päälle ja menoksi. Suoraan sinne syvään päätyyn, eli Chicagon motarille, sateessa. Tämän nopeutetun “miten opin hallitsemaan Harrikkaani” -orientaation jälkeen, kurvasimmekin jo itse Route 66:lle ja saimme nautiskella rennommasta menosta, aurinkoisessa säässä.
Komea kokoelma!
Komea porukka!
Alpo sadeasusulkeisten jälkeen.
Teuvo on joukon perämies, joka huolehtii jonon viimeisenä, että porukka pysyy kasassa.
Anssikin hypähti paikalle.
Gemini Giantin baari oli kiinni, mutta avuliaat paikalliset tarjoutuivat kuvaaman meidät ja vieläpä neuvoivat uuden lounaspaikan. Niin ja olivat jo muilta ryhmiltä kuulleet, että suomalaiset on tulossa!
Muutaman kuvauspaikan jälkeen, oli vuorossa hampurilaislounas - osalla meistä on jo nyt kahden vuoden kiintiö hamppareista ylitetty näiden parin päivän jälkeen. Mutta onhan ne nyt ihan todella hyviä täällä!
Holger ja Monika lounaalla.
Amerikan kansallisruokaa ääntä kohden.
Sitten suunnattiinkin jo kohti tämän päivän hotelliamme, suhteellisen tuulisessa säässä. Kuitenkin oli mukavan lämmin ja ne muutamat sadekuurotkin kuivahtivat vaatteista ilmavirrassa.
Springfieldin kaduilla.
Anssi hämäräpuuhissa.
Suihkun jälkeen kokoonnuimme vielä Route 66 Hotellin baariin, nauttimaan illallista.
Huomenna kohti St. Luisia ja Rollaa.