Aamu valkeni lämpötilan ollessa jo tässä vaiheessa yli +10 C . Hetken kuluttua taas syötiin ja sitten jo perinteiseksi lähtöajaksi muodostuneen klo 08.45 startti. Tällä kertaa suuntamme oli Mustanmeren rannikolle. Ajettuamme pari kymmentä kilometriä tuli vastaamme poliisiauto, joka lähti letkamme perään ja sitten pysäyttivät meidät tien sivuun. Halusivat puhalluttaa aamuiset kulkijjat. Mikäs siinä, nollat puhallettiin, otettiin parit valokuvat ja sitten toivottivat meille hyvää matkaa.

Mustameri läheistyi ja lopulta kaarroimme Petran (Lazica) linnoituksen parkkipaikalle. Tämä vuonna 535 rakennettu linnoitus oli osa Bysantin valtakuntaa hyvin kauan sitten. yllättävän paljon linnoituksesta oli säilynyt aina näihin päiviin asti. Ylhäällä otettiin ryhmäkuva, jossa näkyi niin Mustameri kuin takana siintävät Batumin kaupunki jalumipeitteiset vuorenhuiputkin.

Snellmanin veljekset rouvineen päättivät siirtyä tästä viiden tähden hotelliin läheiseen Batumiin, koska roouvilla oli ollut vatsaongelmia, käden lastoitusta jne. vaikeuksia. Huoltoauto kävi viemässä rouvat majoitukseen, veljesten ajaessa pyörillä perässä.

Meidän muiden matka jatkui rannikkoa pitkin kohden Potin satama kaupunkia. Ajoimme noin puolituntia ja pysähdyimme aivan rantaviivan tuntumaan kastamaan sormenpäitämme Mustassameressä. Toki näin oli tehtävä, kun tänne asti oli tultu. Poti, tuo ruuhkainen kaupunki sivuutettiin nopeasti, liikenteen ollessa melkoisen vilkasta. Säätiedotuksista poiketen hellelukemat olivat saavuttaneet meidät, mittarin näyttäessä +24 C.

Zugdidissä pysähdyttiin lounaalle erääseen ravintolaan, jonka sisustus oli hienosti puusta rakennettu. Jälleen kerran melkoisen täyttävä ateria (tällä matkalla kyllä lihoisi…) ja sitten kohden Jvarin liikenneympyrää, josta alkaisi ns. Mestian tie. Ennen sitä vielä oli ohjelmassa tankkaustauko.

Javarin (te nro: 7) jälkeen alkoi mukava mutkitteleva tieosuus aina Mestian kaupunkiin asti. 112 km, jonka ajamiseen kului kuskista ja valokuvaustaukojen määrästä riippuen sellaiset kaksi tuntia 15-minuuttia – kolme ja puoli tuntia. Tie kulkee alkumatkasta Engurijoen vartta seuraten. Päällyste oli alkuun suht hyvä kuntoista, mutta muuttui matkan edetessä paikoin todella huonokuntoiseksi. Paloja puuttui tiestä, oli lyhyt ”mutaosuus”, vähän soraa sekä huomattavan paljon ”rynkyttävää” betoniosuutta. Mutta maisemat olivat kyllä mahtavat. Lumipeitteiset vuorenhuiput sen kuin suurenivat silmissämme. Ohitimme muutamia lähes kuolleita kylä pahaisia, toki myöskin pari asuttua kylää. Osa meistä pysähtyi myös matkalla kahville, sillä pieniä kahvioita oli tien varressa pari, kolme.

lukemattomien mutkien ja pomppujen jälkeen saavuimme Mestian kaupunkiin, jossa majoituimme Elite House hotelliin. Mestiassa on noin 2000 asukasta ja se toimii piirikuntansa keskuspaikkana. Kylä muistuttaa tarjonnaltaan keskieurooppalaisia Alppikyliä. Oli ravintoloita, eri liikkeitä jne. yllättävänkin monia tarjolla. Hotellimme kattoterassilta avautui mahtavat näköalat läheiseen vuoristoon. Näkyipä jopa hiihtohissikin maisemassa kulkevan.

Pari tuntia huilia ja sitten ohjelmassa olikin perinteinen illallinen ja illan viettoa aina lähes puoleen yöhön asti.