Päivä 8 | Minskin matkan viimeinen ajopäivä Pärnusta Tallinnaan | 150 km

Aurinkoinen aamu saatteli meidät tämän Minskin matkan viimeisen ajopäivän etapille Pärnusta Tallinnaan. 

 Aurinko on tullut usein mainittua tämän matkan blogeissa ja mukavahan siitä on puhuakin. Karjalan kannaksen aamupäiväsateen jälkeen päätettiin, että kaikki tämän matkan sateet oli nyt koettu ja joukkomme luja tahto ja päätös piti tämänkin asian suhteen. Loppumatka ajettiin kuitenkin paita märkänä, mutta jostain aivan muusta syystä kun sateen takia – arvaat varmaankin miksi?

Matkan edetessä aamuna aurinko oli usein porottanut matkaratsujemme istuimet kuumaksi kuin paistinpannun, ennenkö päivämatkaa päästiin edes aloittamaan. Päivällä lämpötilat kohosivat nopeasti ja viimeistään puolilta päivin päästiin jo nauttimaan 25 – 30 C:n lämpötiloista. Vilunväreet pysyivät loitolla...

Kyllä kelpasi ajopukujen viilennysvetoketjuja availla itse kunkin, tosin Itselläni ei vetoketjuja ollut, sillä olin valinnut tämän matkan takiksi ”itsestään viilentävän” Rukka Air ajotakin. Ajotakki kesäpäivään, joka alkoi olla parhaimmillaan yli 25 C:n lämpötilassa.

Gessukuskeilla ja Africa Twin -Heikillä oli vielä tyyliin sopivat ja viilentävät Shoei Hornet -tyyppiset Adventure kypärät, joissa ilma kiersi mukavasti, etenkin visiiri auki ajettaessa.

Marjariitan avokypärä oli itsestään vilpoinen siltä osin, mitä Wingi-Triken mahtava kate päästi ylipäätään tuulta kuljettajansa kasvoille. Parhaat lämmöt keräsi Laura mustassa Goretex asussaan ja umpikypärä päässään. Turvallisuudesta kuitenkaan ei tingitty, vaikka lämpötila olisi pienen ylilyönnin jo sallinut.  

Näitä asioita muistelin ja kertasin kun suuntasimme kohti Tallinnaa miettiessäni miten tämän matkablogin päättäisin Tallinaan ei suinkaan ajettu Via Balticaa pitkin, vaan luonnollisesti hieman pienempiä ja mutkaisempia tietä kierrellen ikään kuin matkan päätepistettä, Tallinnaa vältellen.

Tämän viimeisen etapin aikana alkoi jo tuntua siltä, matka olisi auttamatta ohi eikä maisemat ehkä tästä syystä enää erottuneet erityisen silmiin pistävästi edukseen. 

Tankkasimme vielä Tallinnassa kotimatkaa varten ja ajoimme satamaan. Toki Marjariitan Trike piti koeajaa ihan historiallisistakin syistä Tallinnan satama-alueilla, sillä nyt tehtiin ennätyksiä.

Honda Gold Wing Trike on ehdottomasti ensimmäinen Trike, joka on osallistunut PeterPanBike matkalle. Matkanteko Marjariitan ja Triken seurassa sujui täysi kitkatta, aivan kun kaikki olisivat olleet kaksipyöräisillä liikkeellä.

Koe-ajettuani Triken sain ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, että hauskat ja pomppuiset soratiekokeilut eivät varmasti ole olleet Marjariitan mieleen.  

Tämän Minskin matkan voi ajaa kaikenlaisilla pyörillä ja tämän matkan käytetyin pyörä oli BMW R 1200 GS, joita matkassa oli neljä kappaletta. Juhalla oli isotankkisin GSA jota tankattiinkin vain joka toinen kerta Juhan käyttäessä tankkausaikansa sikarin tupruteluun. Ilkalla, Tarmolla ja Jyrkillä oli tavalliset Gessut, joissa toimintasäde oli sama vuosimallista ja ajetuista kilometreistä riippumatta. Heikillä oli vastaavanlainen bensapihi Honda Africa Twin, joten adventurepyörät olivat selvänä enemmistönä, ehkä juuri monipuolisten käytttöominaisuuksiensa ansiosta.

Erityismaininnan ansaitsee Laura ja hänen Honda CBF 600 S, jossa oli joukon pienin moottori. Hondalla kuitenkin ehti hyvinkin isolohkojen joukossa, eivätkä uudenkarheat katurenkaat näyttäneet haittaavan yhtään, kun sorateitä pöllytettiin. Honda toimintasäde riittää yli 300 km lukemiin, jolloin ongelmia tankkausten suhteen ei ollut. Ohituksissakin 600 CC pysyy mukana kun kuminauhalla vetäen, eikä hanan antaminenkaan näyttänyt olevan Lauralle mikään ongelma:)

 Neljä Gessua ja kolme täysin erilaista Hondaa, niistä oli tämän reissun menopelit leivottu.  Samalla tuo tarkoitti sitä, että teknistä ongelmista ei tarvinnut huolehtia ja toimintasäde säilyi matkantekoa edistävänä. Wingin kuusisylinterisyys ja 1500 cc moottori yhdistettynä kunnon  ilmanvastukseen toivat Marjariitalle kuutiotilavuuskuningattaruuden yhdistettynä automaiseen bensakulutukseen, mutta ainahan sitä pitää tauolle pysähtyä muutenkin kuin tankkaamaan.

Laivalla kaffetta hörppien vedän mielessäni yhteen reilun viikon tapahtumia todeten, että jokainen matka on juuri sellainen kuin sen osallistujat ovat, ryhmädynamiikka ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat aina avainasemassa.

Kaverukset Ilkka ja Tarmo ovat huipputyyppejä, hienoja seuramiehiä ja pelinrakentajia. 
Liikenne-opeilla hermo pitää kaikissa tilanteissa eikä päreet pala mistään syystä, sillä ajamaanhan tänne on tultu. No kerran tuli ajettua Minskissä punaisia päin ja siitä taakasta on hankala itseänsä irti ravistella....

Vanhana Gessu- ja reissumiehenä moninkertainen PPB veteraani Juha hallitsee matkanteon taidot, mutta ei pidä meteliä itsestään. Kaikki käy kunhan vaan pyörät pyörii ja välillä muistetaan pysähtyä tupruttamaan pikkusikarit. Joka toinen tankkauskerta riittäisi Adventure mallille, ellei matkassa tarvittaisi yhtä tankkiautoa varuiksi.   

Heikki, ajokilometreiltään lähes uuden karhealla Honda Africa Twin TriColori Öhlins, Rekluse, TomTom navi ja Go Pro -mallillaan taittaa matkaa vanhan enduro- ja crossimiehen kokemuksellaan kuin kameli hiekka-aavikolla. Näkyy ja kuuluu sopivasti, mutta en muista aivan varmasti, oliko afrikkalaisessa vakioputki vai Akrapovic...

Lauran, 27 v. ensimmäinen itärajan ylitys koskaan ja heti moottoripyörällä, tuottaa kuulemma kokemuksen jota on vielä mummonakin mukava muistella. Taskussa on tietysti Lady’s Toscanan matkaliput, josta jää taas jotain uutttakin muisteltavaa. Kiva Isä-tytär matka jälleen, harvemmin tuleekaan juteltua aikuisen tyttären kanssa aamusta iltaan kahdeksan päivää peräkkäinJ
Ryhmän IT-tukihenkilö kaikissa kännyköihin liittyvissä ongelmissa:)

Marjariitta, joka yht äkkiä Kuopion MP näyttelyssä ollessaan hoksasi PeterPanBiken olemassaolon ja varasi heti sen kummimpia kursailematta matkan Minskiin ja saman tien Murmanskiinkin. 
Nainen ajaa Trikellään kun vanha tekijä pinnalla kuin pinnalla ja tuntee mopo-matkustamisen niksit jo ennestään. Mainitsemisen arvoista on, että hän oli ehdottomasti ensimmäisellä PeterPanBike -matkallaan ollen samalla ainoa rookie tässä PPB kavereiden joukossa. 

Kuulin jonkun mainitsevan, että Jyrkin vetämillä PPB matkoilla ajokilometreihin saa ilmeisesti laittaa huoletta ainakin alvit päälle ja rajat ylitetään kuin heittämällä:)

Tähän totean, että matkat eivät kehity jos ei koko ajan keksitä jotain uutta. Uutta voi löytyä juuri tuon tienhaaran jälkeen, joten käydäänpä katsomassa… Ainahan voisi ajaa suorinta ja helpointa reittiä, mutta mistä ne seikkailut olikaan rakennettu?

Tervetuloa myös seuraavalle PeterPanBike -matkalle, minne se sitten suuntautuukaan.     

Jyrki Lehtinen