Päivä 4 | Sebez - Minsk | 708 km

Päivä 4 | Sebez – Minsk | 708 km!

Tänään oli seikkailupäivä sen kuvaavimmassa merkityksessään. Tämän piti olla aivan tavallinen päivä ja reittien olla selvillä kuten aiemminkin, mutta eipäs mennyt niin kuin Stromsössä, vaan kävikin vielä kätevämmin.

Rukka Air on parhaimmillaan silloin, kun lämmöt kipuaa yli 25 .C. Toimii ja tuntuu jopa viilentävältä.

Rukka Air on parhaimmillaan silloin, kun lämmöt kipuaa yli 25 .C. Toimii ja tuntuu jopa viilentävältä.

Usein ajatellaan, että Venäjälle pääseminen ja rajan ylitys on tehty hankalaksi, mutta tällä kerralla äiti Venäjä ei olisi päästänyt meitä helmoistaan, vaikka kuinka yritimme. 

 Aamulla jätimme majapaikkamme nautittuamme runsaan aamiaisen, joka meille kiireettömästi valmistettiin tilaus kerrallaan.  Suuntasimme Sebezin kylään ja sen luonnonpuistoalueelle, joka ei varsinaisesti erottunut edukseen muusta metsiköstä, joista näillä seuduilla olimme jo päässeet nauttimaan. Olin asettanut Naviin suorimman reitti kohti Minskiä, joka johti kylän läpi rajalle päin. Pian mutkainen asfalttitie muuttui hiekkatieksi, jolloin heräsi terve ajatus siitä, ettei tie kovinkaan kansainväliselle rajanylityspaikalle voisi johtaa. 

Pian olikin puomi edessämme sulkien tien kohteliaiden rajamies nuorukaisten lausuessa taikasanan stoi! Lämminhenkisen keskusteluhetken perusteella meitä neuvottiin kansainvälisemmälle rajanylityspaikalle parin sadan kilometriä eteenpäin.  Sehän meille sopi, sillä pölyisellä hiekkatiellä ajaminen ei herättänyt erityisiä intohimoja kenenkään mieliin.

7be56fd1-c733-413c-b5cd-f3719692dad8.jpg

 

IMG_9654.JPG

Suunnistimme seuraavaan paikkaan yrittämään rajan ylitystä. Se meni muuten hyvin, mutta se ei onnistunut, sillä tämän rajanyityspaikan jämäkkä henkilöstö, tutkittuaan passimme ja viisuminne ja todettuaan niiden olevan OK, huomasivat että tämä rajanylityspaikka ei olekaan niin kansainvälinen, että täällä rajapuomeja EU-kansalaisille nostettaisiin, Euroopassa kun oltiin. Nyt puhutaan varmastikin Krimin valtauksen vastapakotteista.

 Ystävällinen neuvo kuitenkin ohjasi meitä edelleen jatkamaan kohti itää, joten taas lisättiin uudet 200 km päivän matkasuunnitelmaan ja nokat kohti Moskova – Riika moottoritien rajanylityspaikkaa. Tämän lisälenkki tarjosi meille upeita maisemia ja ajokokemuksia tutustuen eri tankauspisteiden bensanostorituaaleihin. Vakioasetuksena näissä tuntui olevan ainoastaan paikalle tilatut paarmaparvet, jotka häiritsivät matkamiesten ja -naisten tauonpitoa.

7d8af4e3-875b-4de0-ae91-69d8a599572d.jpg

 Jotenkin, vaikka jo kokemustakin alkaa olla, en lakkaa ihmettelemästä miten uusi asia huoltamon asiakaspalveluhenkilöstölle voi olla se, että joku tulee ostamaan bensaa, - ja samalla arvata, että turistin tarkoituksena on ostaa bensaa. Jos turistilla on moottoripyörä, niin miten kenenkään järkeen ei voi sovi ajatus siitä, että yksi turisti voi ostaa 100 litraa bensiiniä, joko yhteen tai yhteensä kaikkiin  moottoripyöriin? Jos arvoitu litramäärä ei riitä kaikkien pyörien tankkaukseen, niin sitten suoritetaan samat rituaalit uudelleen…

 Näitä pohtiessa oli kolmas siirtyminen ja toinen extra 200 km kohti rajan raja-asemaa pian ajettu. Saavumme vihdoin Moskova – Riika moottoritielle. Valmistautuminen rajamuodollisuuksiin menee täysin hukkaan, sillä kukaan ei ole kiinnostunut kyselemään turistin aikomuksia, puhumattakaan että pääsisi edes omaehtoisesti esittämään huolella laatimiaan asiakirjoja.

 Perus- ja Valko-Venäjän välinen raja on varmastikin Euroopan vapain raja ei schengen alueista, ja siitä meille jäi itämään terve epäilys siitä, että miksei pyöriä tullattu ulos Venäjältä?  Jos leimat puuttuvat, niin miten käy seuraavalla kerralla kun rajaa taas ylitetään?

 Moottoritietä oli varsin leppoisa ajella, piti suunnata ainoastaan katse länteen ja laittaa hanat auki tai vaijerit kireälle seuraavien 200 km matkan ajaksi. Kuten on jo mainittu, niin täälläpäin ei turhia mutkia teihin piirretä, sillä suora tie rulettaa eniten.

IMG_9666.JPG

 Vihdoin ja viimeinkin ajamme supersiistin Minskin miljoonakaupungin läpi (1,8 miljoonaa asukasta)  hotellille, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. 

Lämpötila oli jo saavuttanut maagisen 30 C:een rajan, joten mikäpä meidän oli körötellä hotellin parkkipaikalle tarkan vahtimestarin ohjeistaessa pysäköintiä. Illallinen yökerhossa sopi meille hienosti, ennenkö vaivuimme yöpuulle.

Mutta olipa ajopäivä kerrassaan!

Nostan uutta Russia -lippalakkiani jokaiselle kuskille ja kyytiläiselle, jotka nurkumatta taipuivat uuteen suunnittelemattomaan matkasuunnitelmaan. Se tarjosi meille pyytämättä jopa 708 kilometrin ajopäivän. Tällä päiväetapilla ei kuhnittu ja se tarjosi meille hurjan keskinopeuden 93 km/h. Muuta tilastotietoa ovat kokonaismatka-aika 13 h ja ajoaika 9 h 15 min. Huikeita kuskeja ja samalla oma PeterPanBike päivämatkaennätykseni kaikissa maanosissa ajetuista matkoista! Hyvä meitä :)

a0ed7fac-a3e9-4b66-8719-e04f1cadb8a9.jpg
Jyrki LehtinenComment