Tämän päivän ajoetappio käynnistyy hienosti samoissa tunnelmissa kun se eilen lopetettiinkin, kosteissa tunnelmissa. Kuljettajat ja kyytiöiset kuitenkin ja tietysti huippuvireessä vastaanottamaan päivän anti. Kuslettajat oli jaettu jo aiemminn kahteen eri ryhmään, kultaisen 10 säännön mukaisesti, ja Jyrkin ryhmä starttasi tasan klo. 8.00 ja Samin joukkue heti perään vartin viiveellä. Täydennystankkaus Näätämössä ja sitten kohti Norjaa ja itä-naapurin rajaa.

Kuitenkin ensin pikku pyöräytys Kirrkoniemen kautta ja sitten nauttimaan rajamuodollisuuksita. Mutta mitä kummaa, vastoin aikaisempia kokemuksia ja ennakko-odotuksia Venäjän tullissa meitä olikin vastassa kohtelias, kielitaitoinen ja kaikin puolin asiakaslähtöinen työryhmä, joka kanssa muodollisuudet ja virallisuudet hoituvat kuin valssi jäällä.

Samin ryhmän saavuttaessa meidät rajalla, kävimme yhteiśtuumin kiinni tulliasiointiin, Pikkuhiljaa yksi kerrallaan ulos päästyeämme suuntasimme kohti Nikkeliä. Muodollisuudet oli selvitetty muutaman paerin täytöllä ja vain viisi kertaa passia vilauttamalla, josta viimenen setti rajavyöhykkeen itä päässä.

Nokat kohti Nikkeliä ja halpaa bensaa tankkaamaan. Nikkeli on kaunis kaupunki jos ei tykkää esim. puista, pensaista, kukista ja vihertävästä luonnosta.
Toisin päin sanottuna isäntämaamme näytti meille parastaan siinä, miten käy jos liuontoa ei kunnioiteta lainkaan. Tosin kuulopuheiden kukaan happamat sateet ovat laskeutuneet Nikkeliin Suonen puolelta...

Tankkaus ja matkaan! Joukkomme oli kasvanut kymmenestä pyörästä jopa kahdeksaantoista Samin, Priitin ja Pasin jäädessä selivittelmään joitakin pikku lääketieteellisiä prinsiippejä tulliin. Jatkoimme siis matkaa komeana 18 pyörän superletkana kohti Murmanskia aikomuksenamme poikeita myös Petsamossa, mutta Jyrki-boy vetäisi komeasti ohi risteyksen Juhan ohjeita muistamatta. "Käänny sitten Petsamoon", mutta jos risteyksessä lukeekin Liinahamari, niin miten voi tietää...

Onneksi Murmaskiin johtaa vain yksi tie, jota oli helppo seurata ilman navin Venäjän karttoja tai perinteisiä peperikarttoja, jotka epähuomisossa puuttuivat kokonaan matkanjohtajan työkalupaksista.

Mutta nou hätää ja upea kaffepaussipaikka löytyy kuin itsestään juuri ennen sotilastukuíkohta-alueita ja pääsimmekin maistelemaan Venäläisen keittiön pulla- ja sämpyläherkkkuja. Tauon jälkeen suoritettiin vielä kerran passisulkeisert hyvässä hengessä ennenkö sotilasalueen rajapuomit meille nousivat,

Ajo kumpuilevaien tuntureiden syleilsssä lähes tavaan kannella kohti itää piti reissuiilikset korkealla. Matkalla bongattiin varuskunta jos toinenkin sekä WW2:n aikaisia taisteluoaikkoja muistomerkkeineen. Ja lisää muistomerkkejä edelleen rakennettiin, sillä onhan kyse vasta hieman yli 70 vuotta vanhista tapahtumista. Pikkuhiljaa alkaa Murmanskin savupiiput ja 9.-kerroksiset talot täyttää horisontin ja tuossa tuokisossa saavummekin Murmanskiin. Ja Simin ryhmä saapui pihaan vielä pyörien purkuvaiheessa, joten kaikki olivat kotipesällä samaan aikaan.

Näppärä majoittuminen hotelliin, kypäräkaljat ja illallinen, niistä on motoristin ajopäivien paras päättö rakennettu. Päivän komein näky oli varmasti se upea puolentoista kilometrin ja 18 pyörän letka, jolla päästeltiin kohti Murmanskia auringon lasku selkämme takana.

Rengasliikkeen ilmoitus, isojen poikien mielestä kauppa oli kiinni..

Päivät 2-3 | Sanilan porotila - Nikkeli - Murmansk | 320 km