Aamulla hypätään Jalmarin kanssa taksiin ja karautetaan takaisin pyörävuokraamolle. Avaimeton mopo on saapunut ja saadaan laukut auki - ja päästään pakkaamaan loputkin tavarat. Vuokraamolla selviää, että Harlikkaan on olemassa tiirikointityökalu, jolla saa lukot auki - näppärää ;)

Yhdeltätoista lähdetään vielä koko porukalla hämmästelemään Santa Monica Pierin menoa ja melskettä. Sinne päättyy se kuuluisa Route66 ja Forrest Gumpikin kävi laiturin päässä kääntymässä kunnes lähti taas takaisin. Osa meidänkin porukasta on Routen tänne päättänyt, joten hiukan muistoja verestämään ja viimeiset ostokset Pieriltä!

 Route66:n hengessä!

Route66:n hengessä!

Iltapäivällä alkaa kotimatka - airport shuttlella kohti kenttää. Ja rennosti, niinkuin tähänkin asti!

 Meilläkö tavaraa? Respa joutui antaman huoneen meidän tavaroiden säilytykseen check outin jälkeen, olisi normi matkatavarasäilytys ruuhkautunut muutoin pahasti!

Meilläkö tavaraa? Respa joutui antaman huoneen meidän tavaroiden säilytykseen check outin jälkeen, olisi normi matkatavarasäilytys ruuhkautunut muutoin pahasti!

 Nyssessä kohti LAX:ia.

Nyssessä kohti LAX:ia.

 Kentällä on vielä viimeisten kypäräkaljojen vuoro!

Kentällä on vielä viimeisten kypäräkaljojen vuoro!

 "Rokkivaari" veti viimeiseen asti lipu korkealla. Sai kanssamatkustajat hymyilemään ja osan jopa jammailemaan, meidät muut pelkäämään vartijoiden tuloa :-)))). Laulun sanoista - "Äidin pikkupoika lähtee muille maille" ei muut gatella olijat tuskin ymmärtäneet mitään....

"Rokkivaari" veti viimeiseen asti lipu korkealla. Sai kanssamatkustajat hymyilemään ja osan jopa jammailemaan, meidät muut pelkäämään vartijoiden tuloa :-)))). Laulun sanoista - "Äidin pikkupoika lähtee muille maille" ei muut gatella olijat tuskin ymmärtäneet mitään....

 Vihdoin koneessa. Ameriikan kalorit eivät meinanneet enää mahtua tarjoilupöydän ja penkin väliin :-/

Vihdoin koneessa. Ameriikan kalorit eivät meinanneet enää mahtua tarjoilupöydän ja penkin väliin :-/

Lennot Lontoon pompun kautta Helsinkiin. Perillä Helsingissä olemme puolen yön aikaa.

Mahtava reissu, hienoja kokemuksia. Ja ennen kaikkea ihan mieletön porukka - joka kerta kun koneet sammuivat, ei ehtinyt kypärää päästä ottamaan kun joku letkautti jo jotain ;-) Huumoria, iloisia hetkiä ja iloisia ihmisiä - niistä syntyy yleensä jo enemmän kuin hyvä reissu. Siihen päälle mahtavat maisemat ja paikallisten ihmisten avoimuus ja vieraanvaraisuus niin mahtireissu on valmis!

Vajaa 7000 kilometriä, 7 reissussa vähän rähjääntynyttä mutta onnellista "laiskanpulskeaa motoristia" - me tehtiin se, coast-to-coast! Kiitos Ilse ja Kaitsu, kiitos Vuokko ja Jarmo, kiitos Harry ja Jalmari. Kahden vuoden päästä Uuteen Seelantiin!

Over and out,

Mika

2 Comments