Tänään oli kilometreissä mitattuna lyhyt päivä mutta muuten antoisa. Lähdettiin liikkeelle auringon paistaessa puolen kymmenen jälkeen ensimmäisenä rastina tankkaus ja pyörien pesu. Sen verran viime päivien hyönteissade ja muutamat hiekkapätkät olivat kaulustoa sotkeneet, että pesu oli paikallaan. Lähtiessä hotellilta kyselin vastaanoton nuorelta respatytöltä paivän matkamme ollessa vain reilu 150 kilometriä, että "missä meidän kannattaisi pysähtyä matkalla Durbaniin?". Tyttö neuvoi kaksi rantakohdetta ja kysyessäni, että "eikö sisämaan puolella ole mitään mielenkiintoista" vastaus oli, että "ei hänen tietääkseen".

Aamun puhteina pyörien pesut.

No ensimmäisen rantakohteen jätin suosiolla väliin ja otettiin suunnaksi hieman sisemmässä maassa kulkeva tie joka olikin ristitty Zulu Heritage Highway -nimellä. Tieltä näkyi ensimmäinen selkeä kylä, jonne käännyttiin  rähjäisen näköiselle ostaria muistuttavalle rakennukselle. Siellä meitä odottivat vanhan malliset bensatankit, muutama resuinen lapsi ja pieni autokorjaamo, jossa hitsattiin jotain rautahäkkyrää mihin lie tarkoitukseen. Käveltiin sisään pieneen kioskiin virvokeeille ja kioskin pitäjänä oleva iäkäs Intialaisrouva alkoi keromaan paikan historiasta. Ennen vuotta 1989 paikka oli vilkas, mutta tulva tuhosi sokeriruokoviljelmät ja 99 % väestöstä muutti pois ja nyt siellä on jotain nuorempia paluumuuttajia viljelemässä maata. Kylän nimi oli Tugela.

 Tugelan tulevaisuutta?

Tugelan tulevaisuutta?

Sama rouva neuvoi meidän KwaDukuzaan Zulukuingas Shaka kaSenzangakhonan haudalle ja museoon. Pihaan ajaessamme museon väki näytti jotenkin yllättyneeltä vieraista. Mikään kovin ruuhkainen museo ei ollut meidän ollessa ainoat vieraat. Edellinen vieraskirjan nimi näkyi olevan yksinäinen amerikkalainen nainen eilispäivältä.

 Shaka museon videoesitys.

Shaka museon videoesitys.

Wikipedian mukaan "Shakaa pidetään yhtenä Afrikan merkittävimmistä armeijan ja sodankäynnin organisoijista. Hän korvasi aikaisemmin aseina käytetyt pitkät heittokeihäät lyhyillä iskukeihäillä, joita voitiin käyttää taistelussa toistuvasti". Katsottiin Shakasta kertova lyhyt video, viereiltiin hautapaasilla ja vilkaistiin pihaan rakennettuja Zulumajoja. Oli muuten maja viileä sisältä vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä majan kattoon. Lapsena olen nähnyt aapisessa ym kirjoissa noiden majojen kuvia ja vähän humoristisessakin mielessä niitä katsellut, mutta kyllä oli kätevä asumus. Itse telttani kanssa kyllä nääntyisin nestehukkaan yli 30 asteen lämmössä ja samaan aikaan Zulu köllöttelisi viileän majansa lattialla kaikessa rauhassa juoden 2 % vahvaa kotikaljaansa.

Reissun virallinen ryhmäkuva II

Aurinkoa riitti koko päivälle.

Päivän toinen kohteemme oli respatytön aimmin neuvoma rantakohde ja se sopi mainiosti päivän lounastaukopaikaksi. Loppumatta Durbaiin rantatietä ja majoittuminen himen keskustan ulkopuolelle rantahotelliin. Kiva sijainti, tosin hotellissa jos havaittavissa pientä historian havinaa. Kaikki kuitenkin toimii ja ikkunasta näkyy meri. Hyvä päivä!

Comment