Comment

Päivä 18 Barstow - Los Angeles 196 km

Route 66 ++ reissu on nyt heitetty. "Oli hyvä, että lähettiin. Tästä tulee vielä hyvä reissu ." Oli meidän slougan, jota me viljeltiin joka päivä ja sitä tämä meidän matkamme oli. Hyvä reissu! Tänään heräsimme Barstow nimisessä kaupungissa upeaan auringonpaisteeseen. Hotellissa oli tarjolla kevyt aamupala, jonka jälkeen lähdimme viimeistä kertaa Route 66 tielle, joka vei meidät noin 60 km päähän Victorville nimiseen kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme katsomaan suurta taideteosta, jonka idea on pullometsä. Itseasiassa ihan ok, vaikka portit olivat aamusta kiinni ja katsoimme vain taidetta ulkopuolelta. Victorvillessä menimme California Route 66 museon ovelle, mutta se oli kiinni. Olimme lähdössä jo pois, mutta onneksi työntekijä juoksi meidät kiinni ja aukaisi museon tuntia ennen. Kannatti avata, koska dollari poikineen päätyi museon kassaan ja meillä kaikilla oli taas Route 66 tuotteita pyörän laukut turvoksissa. Seuraavaksi ajoimme moottoritietä Anaheimiin ja palautimme pyörät Harley Davidson of Los Angeles liikkeeseen. Taksit alle ja hotellille. Nopeasti vaihdoimme viralliset Route66++ paidat päälle ja suuntasimme Santa Monica Pierille ja otimme viralliset päätöskuvat Route66 End of the Trail tolpan alla. Iltapäivän ollessa jo pitkällä söimme lounaan Bubba Gump ravintolassa, joka on saanut alkunsa Forrest Gump elokuvasta. Ehdottomasti tämän reissun parhaimmat kala-annokset ja maittavimmat alkuruuat löytyivät loppumetreillä. Illan ohjelma oli vapaa kaikille. Maarit ja Jussi kävi uimassa Tyynessä Valtameressä. Osa meni hotellille. Jotkut lähtivät isolle ostoskadulle. Mutta ilta päättyi hotellin ulkoterassille ja muistelimme ajettua matkaa. Muutamia asioita olikin hyvä muistella, kuten Harley Davidson pyörien korkea laatu. Ajoimme kuitenkin seitsemällä pyörällä yhteensä noin 47000 km ja ainoa korjausta vaativa vika oli Markon pyörän kaasukahvan vaihtaminen. Rikkoutuneellakin pystyi ajamaan, mutta jotta häiriövalo saatiin kuitattua piti kaasukahva vaihtaa. Toinen asia mitä on ilo muistella on se, että kertaakaan kukaan ei eksynyt porukasta. Pitää muistaa, että ajoimme kuitenkin Amerikan kolmessa suurimmassa kaupungissa. New York, Los Angeles ja Chicago. Toki Kanadan Torontokin on aika iso kaupunki. Kolmas asia, joka lämmitti mieltä oli se, että kukaan ei koko matkan aikana myöhästynyt mistään lähdöstä mihin ikinä sitten lähdimmekin. Nämä asiat ja paljon, paljon hyvää tapahtui meille kaikille. Vielä on vaikea käsittää miten ISO reissu meillä on takana. Oli ilo ratsastaa kanssanne Amerikan halki 6723 km. Haluan nyt sanoa seuraavaa henkilökohtaisesti jokaiselle: Kiitos Maarit, kiitos Jussi, kiitos Marko, kiitos Jukka, kiitos Raimo ja Kiitos Maise ja Janne. Kiitos myös kaikille, jotka ovat lukeneet tätä blogia. Hyvää syksynjatkoa kaikille. Terveisin Jarmo Emppu Nieminen    

Vielä kerran pakkaamme tavaramme pyörien päälle. Mikäs siinä, kun lämmintä täällä Californiassa on aamulla 7 aikaan jo melkein 20 Celsiusta.

Vielä kerran pakkaamme tavaramme pyörien päälle. Mikäs siinä, kun lämmintä täällä Californiassa on aamulla 7 aikaan jo melkein 20 Celsiusta.

Pullometsä löytyy Route 66 tien varrelta Barstowin ja Victorvillen välistä.

Pullometsä löytyy Route 66 tien varrelta Barstowin ja Victorvillen välistä.

P9180928.JPG
Ostoksilla Victorvillen Route 66 museossa.

Ostoksilla Victorvillen Route 66 museossa.

P9180939.JPG
Oli hieno hetki palauttaa kaikki vuokrapyörät ehjänä Anaheimin Harley Davidson liikkeeseen.

Oli hieno hetki palauttaa kaikki vuokrapyörät ehjänä Anaheimin Harley Davidson liikkeeseen.

Me teimme sen! Ajoimme Route 66 tien ja vielä parit plussat päälle. Tässä vielä esittelykierros:

Me teimme sen! Ajoimme Route 66 tien ja vielä parit plussat päälle. Tässä vielä esittelykierros:

Maarit Jakosuo

Maarit Jakosuo

Juha Koski eli Kosken Jussi

Juha Koski eli Kosken Jussi

Maise Autero

Maise Autero

Marko Vainio

Marko Vainio

Janne Autero

Janne Autero

Raimo Lajunen

Raimo Lajunen

Jukka Korpela

Jukka Korpela

Jarmo Emppu Nieminen

Jarmo Emppu Nieminen

P9190967.JPG
Kiitos ja kumarrus.

Kiitos ja kumarrus.

Comment

Comment

Päivä 17 Las Vegas - Death Valley - Barstow 566 km

Olimme aamulla ensimmäisten asiakkaiden joukossa, kun odotimme, että aamupala buffet aukeaa klo 8. Buffassa oli meininki kuin Ruotsin laivalla. Homma toimi ja henki haisi. Myös avaimien luovutus kävi näppärästi, koska koko pitkällä tiskillä ei ollut yhtään asiakasta lähdössä. Las Vegasista ei siis poistunut sunnuntaiaamuna, kuin meidän Route 66 ++ ryhmä vaikka hotellissamme oli yli 2000 huonetta. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista Beatty nimistä kylää kohti, josta käännytään kohti Death Valley luonnonpuistoa. Matkalla ohitimme suuren vankila-alueen, joka oli keskellä Nevadan autiomaata. Kyltit tien vieressä varoittivat, että ei saa ottaa kyytiin liftaajia. Liftaaja olisi siis karannut vanki, koska ei tienposkessa kukaan muu liftaa keskellä ei mitään. Ohitimme myös Area51 alueen, jossa kuulemma tutkitaan löydettyjä avaruusolioita. Saavuimme Kuolemanlaaksoon ja ostimme liput. 20 dollaria per moottoripyörä. Furnace Creek oli seuraavaksi edessä ja pysähdyimme syömään salaatit. Lämpötila oli noussut jo 104 Fahrenheit eli 40 Celsiusta, kun lähdimme paikkaan nimeltä Badwater Basin. Se on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Se on Amerikan matalin, kuumin ja kuivin paikka. Kävelylenkin ja kuvaussession jälkeen tuli olo, että nyt pitää päästä vähän viileämpään paikkaan. Kyltti kertoi, että seuraavalle tankkauspaikalle olisi 57 mailia. Kaikilla mittarit näytti, että bensaa riittäisi yli 100 mailia, mutta oliko kuumuus vai se että nousimme koko ajan ylöspäin syynä siihen, että Maaritin pyörän Range näytti nollaa, kun pääsimme vihdoin huoltoaseman pihaan. Tankkasimme tämän reissun suurimman bensamäärän ja joimme huoltoaseman vastapuolella olevassa ravintolassa kahvit ja kylmät vedet. Noin 160 km yli 40 asteen helteessä oli kyllä sellainen temppu, jota ei usko ennen kuin sen itse kokee. Tähän jos mihin käy Putoushahmon slougan; Soijaa pukkaa. Sunnuntai iltapäivän ruuhkassa ajoimme Barstow nimiseen kaupunkiin, jossa meitä odotti mukava Days Inn Hotelli. Kävelymatkan päässä oli Tonys Buffa, jossa söimme illallisen. Huomenna uusi päivä.

Huoneiden luovutus kävi nopeasti. Olikohan muut asiakkaat ehtineet edes nukkumaan.

Huoneiden luovutus kävi nopeasti. Olikohan muut asiakkaat ehtineet edes nukkumaan.

Tien vasemmalla puolella on suuri vankila-alue, kun lähdetään Las Vegasista suoraan pohjoista kohti. Liftareita ei näkynyt. Onkohan tämä sitä kuuluisaa Huitsin Nevadaa?

Tien vasemmalla puolella on suuri vankila-alue, kun lähdetään Las Vegasista suoraan pohjoista kohti. Liftareita ei näkynyt. Onkohan tämä sitä kuuluisaa Huitsin Nevadaa?

P9170872.JPG
P9170873.JPG
Death Valley eli Kuolemanlaakso on kuuma paikka. Janne nauttii yli 40 asteen lämmöstä ja muistuttaa, että kohta ollaan koti Suomessa. Siellä ei näin kuumaa tule ihan heti.

Death Valley eli Kuolemanlaakso on kuuma paikka. Janne nauttii yli 40 asteen lämmöstä ja muistuttaa, että kohta ollaan koti Suomessa. Siellä ei näin kuumaa tule ihan heti.

Badwater Basin. Tämän alemmaksi ei Amerikassa pääse.

Badwater Basin. Tämän alemmaksi ei Amerikassa pääse.

P9170878.JPG
Onneksi ei loppunut Maaritin pyörästä bensa. Olisi tullut kuumat paikat.

Onneksi ei loppunut Maaritin pyörästä bensa. Olisi tullut kuumat paikat.

P9180893.JPG
P9180886.JPG
Mukava paikka pitää taukoa, kun on ajanut Kuolemanlaakson reitin. Ramille maistuu kahvi ja tämän reissun mukavin tarjoilija löytyi tästä kuppilasta. Johtuukohan se siitä, että olemme Californiassa. 

Mukava paikka pitää taukoa, kun on ajanut Kuolemanlaakson reitin. Ramille maistuu kahvi ja tämän reissun mukavin tarjoilija löytyi tästä kuppilasta. Johtuukohan se siitä, että olemme Californiassa. 

P9180896.JPG
P9180897.JPG
 Muutama pitkä suora, kuppi kahvia ja ei mitä tahansa kahvia vaanmustaa, kuumaa Kenialaista ja olemme taas takaisin Route 66 tiellä.

 Muutama pitkä suora, kuppi kahvia ja ei mitä tahansa kahvia vaanmustaa, kuumaa Kenialaista ja olemme taas takaisin Route 66 tiellä.

Comment

Comment

Päivä 15 & 16 Williams - Las Vegas 486 km. Las Vegas vapaapäivä

Aamulla hotellin respa neuvoi meidät Route 66 tien varrelle aamupalalle. El Corral niminen paikka on toiminut nyt vuoden verran tien varrella. Omistaja oli meksikolainen ja telkkareissa pyöri tietenkin jalkapallo. Oikein hyvä ja nopea palvelu ja ruokakin oli hyvää. Siinä vinkki seuraaville ryhmille,. Mukavaa että tulee uusia yrityksiä, koska olemme nähneet satoja ellei tuhansia toimintansa lopettaneita yrityksiä tien 66 varrella. Tarkistimme seuraavalla tankkaustauolla jokaisen pyörän ilmanpaineet, kun sattui rengasliike sopivasti kohdalle.  Seuraavaksi pysähdyimme Seligman nimiseen kaupunkiin . Sinne pysähtyi meidän tauon aikana varmasti viisi tai kuusi turistibussia. Kaupungin pääkatu on todellinen Route 66 turistikatu. Siitä matkamme jatkui Hackberry ja Kingman kaupunkien läpi kaikkein mutkaisemmalle Route 66 tielle. Vuoriston yli menevä tie oli oikein mukavaa vaihtelua, muuten aika suoriin teihin, mitä matkamme aikana olemme ajaneet. Saavuimme iltapäivän kuumuudessa Oatman nimiseen pieneen lännen kylään. Oli kuin vanhasta lännen elokuvasta maisemat. Aaseja käveli vapaana kaduilla ja kaikki rakennukset olivat entisöity hienosti. Sitten oli aika pompata takaisin moottoritielle ja päräytimme ensin Hooverin padolle ihmettelemään sen valtavaa kokonaisuutta ja sitten olikin vuorossa Viva Las Vegas! Päästyämme noin 8 mailin päässä keskustasta sijaitsevaan Boulder Station hotelliin kävimme suihkussa ja lähdimme, ehkä hiukan normaalia hilpeämmällä mielellä syömään Hard Rock Cafe Las Vegasiin. Kaupungilta palattiin hotellille oikein ison maailman malliin hulppealla, pitkällä limousinellä. Pelasimme vielä casinolla kukin omia pelejä ja pikkuhiljaa jokainen meni omaan tahtiin hotellihuoneeseen. Aamulla ei tarvitse laittaa kelloa soimaan onhan meillä vapaapäivä luvassa.

Oikein viihtyisä aamupalapaikka Williamsin kaupungissa. El Corral.

Oikein viihtyisä aamupalapaikka Williamsin kaupungissa. El Corral.

Yksi tekee töitä ja muut seuraa. Tämä mies tarkasti mahallaan rengaspaineet meidän kaikkien pyöristä. 

Yksi tekee töitä ja muut seuraa. Tämä mies tarkasti mahallaan rengaspaineet meidän kaikkien pyöristä. 

Seligman on oikea Route 66 kaupunki. Joulupukki toimi tämän auton kuljettajana. Duu juu nou? Santalaus from vinland.

Seligman on oikea Route 66 kaupunki. Joulupukki toimi tämän auton kuljettajana. Duu juu nou? Santalaus from vinland.

Tämä katumaalaus löytyy Kingman kaupungista.

Tämä katumaalaus löytyy Kingman kaupungista.

Oatman kaupungissa kävelee aaseja vapaana kaduilla.

Oatman kaupungissa kävelee aaseja vapaana kaduilla.

Hooverin pato.

Hooverin pato.

Hard Rock Cafe on loistava ruokapaikka.

Hard Rock Cafe on loistava ruokapaikka.

Las Vegasiin oli tullut poikkeuksellisen paljon kansaa viikonlopuksi. Kaupungissa on useita suuria tapahtumia yhtä aikaa.

Las Vegasiin oli tullut poikkeuksellisen paljon kansaa viikonlopuksi. Kaupungissa on useita suuria tapahtumia yhtä aikaa.

P9160804.JPG
Limousine ulkoapäin ja alakuvassa sisältä. Tämä oli hieno kokemus.

Limousine ulkoapäin ja alakuvassa sisältä. Tämä oli hieno kokemus.

Päivä 16 Las Vegas vapaapäivä

Tämä lauantai päivä meni omien mieltymyksien mukaan. Uima-altaalla, moottoripyöräilen tai vaikka leväten. Miten kukin halusi. Itse lähdin Jukan, Jussin ja Maaritin kanssa katsomaan aivan tosi upeaa musiikki esitystä Legends in concert. Lauteille asteli, Frank Sinatra, Elvis Presley, Michael Jackson ja Cheer imitaattorit, jotka kyllä osasivat hommansa.. Upea bändi ja parhaimmat tanssijat, mitä olen koskaan nähnyt täydensi esityksen. Kävelimme vielä illan pääkatu Stripillä ja sitten illaksi hotellille.

Allasosastolla ei ollut ruuhkaa aamusta. Maarit oli ainoa uimari.

Allasosastolla ei ollut ruuhkaa aamusta. Maarit oli ainoa uimari.

P9170816.JPG
P9170824.JPG
Legends in concert on laadukas musiikkiesitys.

Legends in concert on laadukas musiikkiesitys.

Comment

2 Comments

Päivä 14 Holbrook - Grand Canyon - Williams 371 km

Aamupalaa omassa hotellissa. Makkaraa, ei pekonia, kananmunaa, paahtoleipää, mehua ja tietenkin aamusta nautimme kunnon kahvit. Ei mitenkään tukeva Amerikkalainen aamupala, mutta kyllä päätämme pärjätä tällä. Ensimmäiset mailit menevät sopivasti viileässä kelissä ja olisi mennyt pitempäänkin, mutta oli pysähdyttävä tankkaamaan. Yllätys, että huoltoaseman seinät olivat täälläkin muurattu täyteen Route66 teemalla. Tänään meidän kohde on Grand Canyon. Sinne pääsee Route66 tieltä kolmea eri reittiä. Tankkauksen jälkeen teimme päätöksen ajaa tietä 180, joka kulkee Kaibab National Forest kansallispuiston läpi. Mukavaa mutkatietä ja upeita maisemia. Erittäin osuva valinta. Yleensä ajetaan tietä 89. Noin 50 km ennen Grand Canyonia pysähdymme toistamiseen. Täälläkin on Route66 tavaraa huoltoaseman yhteydessä. Taivaalle on kertynyt mustia sadepilviä, kun paikallinen mies, jonka veljen vaimo on Suomesta ja nimeltään Luoma. Ikää kunnioitettavat 92 vuotta. Niin siis paikallinen mies antaa meille vinkin. Odottakaa puolituntia tai tunti ennen kuin lähdette ajamaan. Sateet tulevat täällä nopeasti ja kaikkoavat myös nopeasti, neuvoo mies meitä. Me jäämme odottamaan sateen tuloa. Onneksi jäämme, koska vettä tulee oikein todella paljon. Emme olisi pystyneet sellaisessa sateessa ja ukonilmassa ajamaan. Taivaalta tuli myös rakeita. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme lähtemään ja kohta olimmekin jo syömässä Grand Canyonin suurimmassa ravintolassa. Tilaus tehtiin "koneeseen" ja siihen se myös maksettiin. Kone sylkäisi kuitin, jota vastaan saimme hetken päästä annoksemme. En oikein tiedä tykkäsimmekö moisesta koneesta. Sitten lähdimme kierrokselle. Janne Autero luki karttaa ja opasti meidät oikealle reitille. Reitti kulki ison rotkon reunaa ja olihan se aivan tosi upeata katseltavaa. Yksi maailman ihmeistä. Kokoonnuimme kello 16 moottoripyörien luo ja ajoimme illaksi Williams nimiseen kaupunkiin. Kävelimme illalla vielä pimeässä kaupungissa syömään Ravintolaan nimeltä...niin arvatkaapa minkä niminen? No tietenkin Grand Canyon.

Maarit löytää heti aamun ensimmäiseltä huoltoasemalta ostettavaa.

Maarit löytää heti aamun ensimmäiseltä huoltoasemalta ostettavaa.

Aamulla ajoimme tietä 180 joka vie myös Grand Canyonin reunalle.

Aamulla ajoimme tietä 180 joka vie myös Grand Canyonin reunalle.

Nyt sataa. Tuulikaappikin tuli täyteen vettå ja rakeita vaikka pidimme sitä vain hetken auki, kun yritimme ottaa sateesta kuvaa.

Nyt sataa. Tuulikaappikin tuli täyteen vettå ja rakeita vaikka pidimme sitä vain hetken auki, kun yritimme ottaa sateesta kuvaa.

Kohde on niin hyvä, että tällaiselta amatööri kuvaajaltakin onnistuu.

Kohde on niin hyvä, että tällaiselta amatööri kuvaajaltakin onnistuu.

Tämän ryhmän mielestä Grand Canyon on tähän mennessä sykähdyttänuy eniten.

Tämän ryhmän mielestä Grand Canyon on tähän mennessä sykähdyttänuy eniten.

Ravintola Grand Canyonin ovenkahvat on hiukan erikoiset.

Ravintola Grand Canyonin ovenkahvat on hiukan erikoiset.

2 Comments

Comment

Päivä 13 Santa Fe - Holbrook 518 km

Aurinko paistaa kun laskeudumme kirjaimellisesti Santa Fen kaupungista. Santa Fe on peräti 2100 metrin korkeudessa ja vain puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy laskettelukeskus. Ajamme etelää kohti Albuquerque kaupunkia. Sieltä käännymme länteen ja ajamme Route66 tietä ohittaen pikkukyliä ja kaupunkeja, kunnes saavumme Petrified Forest luonnonpuistoon. Alueella on ollut aikoinaan kosteita metsiä ja jopa dinosauriksia. Nyt paikka on rutikuiva ja sieltä löytyy puiston erikoisuuksia; kivettyneitä puita. Ajamme koko puiston läpi ja välillä pysähdymme ottamaan kuvia. Illaksi hotellille ja kylmä suihku tai allasosasto kutsuu. Päivällä oli lämmintä välillä jopa 35 celsiusta. Illallisen nautimme lähellä hotellia sijaitsevassa Italialaisessa ravintolassa nimeltä Mesa. Samalla kertaamme päivän tapahtumia porukalla. New Mexico on vaihtunut Arizonaksi ja käännämme jälleen kelloja tunnin taaksepäin.

Lämmintä oli, mutta ajaminen maistui ryhmälle.

Lämmintä oli, mutta ajaminen maistui ryhmälle.

Matkanjohtaja Emppu Nieminen ja Road Glide

Matkanjohtaja Emppu Nieminen ja Road Glide

Maarit Jakosuo ja Heritage Softail

Maarit Jakosuo ja Heritage Softail

Juha Koski ja Road Glide

Juha Koski ja Road Glide

Jukka Korpela ja Road King

Jukka Korpela ja Road King

Raimo Lajunen ja Road King

Raimo Lajunen ja Road King

Marko Vainio ja Road King

Marko Vainio ja Road King

Janne ja Maise Autero ja Ultra Classic Limited

Janne ja Maise Autero ja Ultra Classic Limited

Comment

Comment

Päivä 11 & 12 Amarillo - Santa Fe 472km , Vapaapäivä Santa Fe

Aloitimme aamun käymällä Texasin pelloilla sijaitsevalla Cadillac Ranchilla. Siellä autot ovat nokka maahan haudattuna. Siis kysymyksessä on taideteos, josta on tehnyt mm. Bruce Springsteen laulunkin vuonna 1982. Sitten oli tarkoitus pysähtyä Adrianin kaupungin Midpoint Cafessa, mutta se ei vaan nyt osunut reitille vaikka ajoimme Route66 tietä. No mutta hetken päästä löysimme keskeltä ei mitään paikallisen ABC:n jossa tankkasimme, teimme ostoksia ja olipa siellä jopa ilmainen automuseo. Näihin kohteisiin pysähtyi myös suuri Eagle Ridersin ryhmä. He olivat suurelta osin Uudesta Seelannista.  Seuraava kohde meillä oli sitten maksullinen automuseo Santa Rosessa. Sen jälkeen lähdimme pois Route66 tieltä ja ajoimme pohjoista kohti Santa Fen upeata kaupunkia. Illalla pidimme syntymäpäiväjuhlat Maaritille, Raimolle ja Empulle ravintolassa nimeltä Cowboys Girls .

Jokaiselle löytyi oma Cadillac.

Jokaiselle löytyi oma Cadillac.

P9110481.JPG
P9110470.JPG
P9110479.JPG
Adrianin Midpoint jäi väliin, mutta tämä iso huoltoasema korvasi sen taukopaikkana täydellisesti.

Adrianin Midpoint jäi väliin, mutta tämä iso huoltoasema korvasi sen taukopaikkana täydellisesti.

P9110503.JPG
Automuseon Santa Rosassa tunnistaa tästä kyltistä. Alakuvassa Lajusen Rami esittelee uusia nahkaliiviä. 

Automuseon Santa Rosassa tunnistaa tästä kyltistä. Alakuvassa Lajusen Rami esittelee uusia nahkaliiviä. 

P9120527.JPG
P9120530.JPG
P9120529.JPG
P9120526.JPG

Meillä kaikilla oli niin mukavaa Maaritin, Ramin ja Empun synttäreillä. Syntymäpäivä on oikein hyvä syy lähteä PeterPanBiken matkalle.

Päivä 12 Santa Fe Vapaapäivä

Vapaapäivä lyhyesti: kukin teki mikä hyvältä tuntui. Ainoastaan pakollinen käynti oli, kun Jukan pyörä valutti hiukan öljy. Kävimme kysymässä tarvitseeko sille tehdä jotain, mutta HD of Santa Fen huoltopäällikkö sanoi, että ei tarvitse, vaan antakaa menne nokka kohti tuulta.

Pojat pesee pyykkiä

Pojat pesee pyykkiä

Maise ja Janne harrastavat liikuntaa vapaapäivänä mm. pyöräilemällä.

Maise ja Janne harrastavat liikuntaa vapaapäivänä mm. pyöräilemällä.

Jukka Korpelan Harley on kunnossa, joten matka jatkuu huomenna.

Jukka Korpelan Harley on kunnossa, joten matka jatkuu huomenna.

Comment

Comment

Päivä 10 Tulsa - Amarillo 577 km

Tänään oli edessä pitkä ajopäivä. Siksi ryhmämme marssi aamupalalle jo klo 6 aamulla. Pirtsakassa kelissä ajoimme alkuun Route66 tietä ja sitten menimme maksulliselle moottoritielle. Pääsimme näin kätevästi ohittamaan Oklahoma Cityn pohjoisen puolelta ja näinollen emme eksyneet Oklahoma Cityn liikennekaaokseen. Sillä jos sinne joutuu, niin kaksi tuntia menee kyllä nopeasti sieltä poispääsemiseen. Meillä oli tarkoitus käydä Route 66 museossa Clinton nimisessä kaupungissa, mutta se aukeaa sunnuntaina vasta kello 13 ja mehän olimme siis ajoissa liikenteessä. Otimme ulkona kuvia ja jatkoimme Route 66 tietä aina pikkukaupunkien läpi. Välillä poikkesimme moottoritielle ja sitten taas takaisin Route 66 tielle. Viimeiset 100 km ajoimme paikallisten motoristien perässä paikallisella nopeudella. Aavalla preerialla matka taittui noin 125 km/h tunnissa. Pääsimme hyvissä ajoin Big Texan Steak Ranchin alueelle, jossa kävimme uimassa, otimme aurinkoa altaalla, söimme ja siellä myös yövymme.

Route66++ ryhmäkuva. Se virallinen

Route66++ ryhmäkuva. Se virallinen

Maailman suurin Route 66 merkki löytyy Elk Citystä.

Maailman suurin Route 66 merkki löytyy Elk Citystä.

Tässä meidän ryhmän lippismiehet. Ottanut mallia paikallisista. Niillä on kaikilla lippikset päässä.

Tässä meidän ryhmän lippismiehet. Ottanut mallia paikallisista. Niillä on kaikilla lippikset päässä.

Löytyihän se Route66 kauppa. Maarit ja Maise pääsivät shoppailemaan.

Löytyihän se Route66 kauppa. Maarit ja Maise pääsivät shoppailemaan.

Muiden PPB ryhmien tapaan mekin otimme tänään kypäräkaljat.

Muiden PPB ryhmien tapaan mekin otimme tänään kypäräkaljat.

Janne ja Maise ajoivat ensin moottoripyörällä melkein 600 km, sitten kävivät juoksulenkillä. Sen jälkeen oli mukava pulahtaa uima-altaaseen. 

Janne ja Maise ajoivat ensin moottoripyörällä melkein 600 km, sitten kävivät juoksulenkillä. Sen jälkeen oli mukava pulahtaa uima-altaaseen. 

P9110442.JPG
Marko tilaa yläkuvassa ja alakuvassa lopputulos.

Marko tilaa yläkuvassa ja alakuvassa lopputulos.

P9110443.JPG
Viihtyisä paikka tämä Big Texan Steak Ranch

Viihtyisä paikka tämä Big Texan Steak Ranch

P9110450.JPG
Yläkuvassa kaveri aikoi syödä 2,3 kg pihvin lisukkeineen yhdessä tunnissa, jolloin annoksen olisi saanut ilmaiseksi. Ei onnistunut, joten kaveri joutui kaivamaan kuvetta. Me Markon kanssa päätettiin ottaa kiinni sarvista. 

Yläkuvassa kaveri aikoi syödä 2,3 kg pihvin lisukkeineen yhdessä tunnissa, jolloin annoksen olisi saanut ilmaiseksi. Ei onnistunut, joten kaveri joutui kaivamaan kuvetta. Me Markon kanssa päätettiin ottaa kiinni sarvista. 

Comment

Comment

Päivä 9 Lebanon - Tulsa 431 km

Lämmin aamu alkaa paikallisessa Fayes ravintolassa aamupalalla. Olemme varmasti paikan ainoat turistit. Ai mistäkö sen voi tietää? Meillä ei ole lippalakkeja päässä, kun syömme. Mutta päivänmittaan asia korjaantui ja huomenna aamiaisella yli puolella meistä on tänään hommattu Route66 lippis päässä. Auringon paistaessa ajamme yhteen niistä kymmenistä, sadoista tai tuhansista Springfield nimisistä kaupungeista. Sinne on Route66 tien varteen avattu uusi automuseo, jonka nimi muuten on Route66 Car Museum. Museossa on yllättävän iso valikoima autoja, jotka kaikki omistaa yksi paikallinen bisnesmies. Omistajalla on tapana hakea museosta joka toinen päivä eri auto ja käydä ajamassa sillä pieni lenkki. Minusta sangen mukava tapa elää. Seuraava stoppi on vanha huoltoasema nimeltään gay parita sinclair. Huoltoasema on ollut tien varressa jo 1930 vuodesta alkaen. Päivän lämpötila nousee aina 30 Celsius asteeseen. Nyt meillä on sitten se kesä, mitä koko kesän Suomessa odotimme. Ennen Joplin nimistä kaupunkia on Route66 tie remontissa. Pidämme nopean palaverin ja jätämme suosiolla käymättä Kansasin puolella. Ajamme suoraan Miamiin ja sieltä moottoritielle ja hotellille jossa olemme ensimmäistä kertaa ennen klo 17. Ajattelimme käydä uima-altaalla, mutta se oli valitettavasti suljettu. Iltaruokailupaikka on nimeltään Freewaycafe. Sehän käy meille jo nimenkin perusteella. Sinne siis syömään ja sitten uni taas maittaa. Huomenna on taas paljon maileja edessä.

Iloisella mielellä on mukava aloittaa aamu.

Iloisella mielellä on mukava aloittaa aamu.

Automuseo on avattu viime vuonna lokakuussa, joten tämä saattoi olla PeterPanBiken ensimmäinen ryhmä, joka kävi tutustumassa uuteen museoon

Automuseo on avattu viime vuonna lokakuussa, joten tämä saattoi olla PeterPanBiken ensimmäinen ryhmä, joka kävi tutustumassa uuteen museoon

Ramin mielestä on juuri oikea keli ajella Harley Davidsonilla Amerikassa. Lämmintä on 30 celsiusta ja aurinko paistaa.

Ramin mielestä on juuri oikea keli ajella Harley Davidsonilla Amerikassa. Lämmintä on 30 celsiusta ja aurinko paistaa.

Jukka Korpela ja uusi lippis. Paikallisilla miehillä on melkein 100 % lippis päässä täällä Missourissa.

Jukka Korpela ja uusi lippis. Paikallisilla miehillä on melkein 100 % lippis päässä täällä Missourissa.

P9090383.JPG
Lämpimän päivän päätteeksi olisi ollut mukava pulahtaa uima-altaaseen, mutta tämän lähemmäksi ei päässyt. 

Lämpimän päivän päätteeksi olisi ollut mukava pulahtaa uima-altaaseen, mutta tämän lähemmäksi ei päässyt. 

Comment

Comment

Päivä 8 Springfield - Lebanon 481 km

Hotellistamme löytyi kaikki ne palvelut mitä tarvitsimme. Illallinen, hyvä sänky ja aamiainen. Myös aamu-uinti olisi ollut mahdollista. Altaan pohja oli oikein koristeltu Route 66 teemalla. Kukaan ei kuitenkaan altaaseen pulahtanut, vaikka keli oli jo aamusta aurinkoinen ja lämmin. Ajoimme kohti St. Louisia tietä 66 joka kiemurtelee valtatie 55 molemmin puolin. Olimme ajaneet noin puolituntia, kun Markon pyörään syttyi moottorin häiriövalo. Ajoimme heti huoltoasemalle ja tarkistimme öljymäärän. Se oli ok, mutta keltainen häiriövalo vaan jatkoi palamista. St. Louisiin päästyämme muu ryhmä meni tutustumaan Gateway Arch muistomerkkiin, joka myös Saarisen kaarena tunnetaan. Onhan sen suunnitellut suomalainen arkkitehti Eero Saarinen. Kaari kyllä näkyy hienosti monen kilometrin päähän tulitpa St. Lousiin mistä suunnasta tahansa. Marko Vainio ja minä lähdimme Gateway Harley Davidson liikkeeseen. Päästyämme liikkeen pihaan oli itse johtaja patsastelemassa ulkona. Hän ohjasi meidät huoltoon ja sitten alkoi tapahtua. Testeri pyörään, vikakoodi ilmoitti kaasukahvassa olevan vikaa ja se vaihdettiin, koska osa löytyi hyllystä. Me Markon kanssa vietimme aikaa Harley myymälän loungessa kahvia juoden. Remontti meni takuuseen ja me pääsimme lähtemään takaisin kaaren juurelle, missä muu ryhmä meitä odotti. He olivat käyneet kaaren sisällä kulkevassa kapselissa katsomassa maisemia ja siipirataslaivalla syömässä ja juomassa. Illaksi ajoimme meille PeterPanBikeläisille niin tuttuun Murger Moss motelliin, missä omistaja Ramona Lehman oli meitä vastassa. Motellin viereen oli tullut myös uusi ruokapaikka nimeltä Taco John, jossa piipahdimme. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi kuitenkin erittäin positiivinen kuva, vaikka pieniä ongelmia oli Markon pyörässä.

P9080304.JPG
Ravintola jossa söimme aamupalan ja uima-allas oli, niin Routee, niin Routee.

Ravintola jossa söimme aamupalan ja uima-allas oli, niin Routee, niin Routee.

P9080318.JPG
Sillä aikaa, kun Marko ja minä kävimme korjauttamassa Markon rikkoutuneen kaasukahvan muu ryhmä tutustui Gateway Arch muistomerkkiin ja vietti mukavaa keskipäivää 30 asteen helteessä vieressä olevassa puistossa.

Sillä aikaa, kun Marko ja minä kävimme korjauttamassa Markon rikkoutuneen kaasukahvan muu ryhmä tutustui Gateway Arch muistomerkkiin ja vietti mukavaa keskipäivää 30 asteen helteessä vieressä olevassa puistossa.

P9080311.JPG
Kyllä palvelu pelasi Gateway Harley Davidson liikkeessä. Sillä aikaa, kun pyörä korjattiin, niin Marko Vainio ja blogia kynäilevä matkanjohtaja Emppu Nieminen nautti loungessa kahvia ja pikkupurtavia.

Kyllä palvelu pelasi Gateway Harley Davidson liikkeessä. Sillä aikaa, kun pyörä korjattiin, niin Marko Vainio ja blogia kynäilevä matkanjohtaja Emppu Nieminen nautti loungessa kahvia ja pikkupurtavia.

P9090320.JPG
Ennen kuin saavuimme Ramonan emännöimään Murger Moss motelliin näimme Route66 tienvarressa maailman suurimman keinutuolin

Ennen kuin saavuimme Ramonan emännöimään Murger Moss motelliin näimme Route66 tienvarressa maailman suurimman keinutuolin

P9090324.JPG
Moottoripyörät ja motelli hiljenee yöksi.

Moottoripyörät ja motelli hiljenee yöksi.

Comment

Comment

Päivä 7 Milwaukee - Chicago (Route66 lähtöpiste) - Springfield 474 km

Aamutoimet sujuvat jo rutiinilla ja lähdemme ajamaan Milwaukeesta kohti Route66 tien aloituspistettä, joka sijaitsee Chicagossa. Yllättävän helposti pääsemme USA:n kolmanneksi suurimman kaupungin keskustaan. Ainostaan navigaattori lakkasi toimimasta, koska suuret pilvenpiirtäjät peittivät yhteyden taivaalle. Löysimme kuitenkin Route66 tien aloitustolpan, joka sijaitsee Adams Streetin ja Michigan Avenuen risteyksessä. Parkkeerasimme moottoripyörät tolpan viereen jalkakäytävälle ja sitten annoimme kameroiden laulaa. Kuvaussession jälkeen matkamme jatkui ensin Chicagon läpi moottoritietä ja heti ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä tielle 66. Olimme ajaneet paljon moottoriteitä alkumatkasta ja tuntui todella mukavalta ajelle Historic Route66 tietä maissipeltojen keskellä poissa kovavauhtiselta moottoritieltä. Fiilis oli käsin kosketeltavissa. Pysähdyimme Routen varrella vanhalla huoltoasemalla, josta tarttui jo asiaankuuluvaa Route66 tilpehööriä ja Pontiac nimisessä kaupungissa kävimme Route66 museossa ja nautimme museon vieressä olevassa ravintolassa tyypillisen Amerikkalaisen lounaan. Vielä ennen hotellille menoa kävimme vierailulla Abraham Lincolnin kotitalossa tai itseasiassa kotitalon pihassa. Talon ympärillä on kokonainen kadun pätkä vanhoja upeita taloja. MajoitummeRoute66 Hotel and Conference Center nimiseen hotelliin, joka on ollut aikoinaan Amerikan ensimmäinen Holiday Inn hotelli. Kuvista päätellen on ollut hieno paikka. Taas olimme olleet liikenteessä melkein 12 tuntia, niin illallisen jälkeen jokainen oli valmis lähtemään untenmaille. Todella mukava aurinkoinen ajopäivä takana. Hyvää yötä sinne kotisuomeen. Täällä kello on 22.25 ja teillä 06.25

Tästä alkaa Route66 tie ja se päättyy Los Angelesiin.

Tästä alkaa Route66 tie ja se päättyy Los Angelesiin.

Ensimmäinen Route66 aiheinen myymälä löytyi tästä upeasti kunnostetulta huoltoasemalta.

Ensimmäinen Route66 aiheinen myymälä löytyi tästä upeasti kunnostetulta huoltoasemalta.

Route66 museon pihassa Pontiacissa.

Route66 museon pihassa Pontiacissa.

Ovessa lukee Lincoln. Ei siis ole epäselvää kuka talossa on asunut.

Ovessa lukee Lincoln. Ei siis ole epäselvää kuka talossa on asunut.

P9080290.JPG
Yläkuvassa vielä talo toisesta kuvakulmasta ja alakuvassa ohimenevästä kadusta kuva.

Yläkuvassa vielä talo toisesta kuvakulmasta ja alakuvassa ohimenevästä kadusta kuva.

Tämä hotelli on siis ollut aikoinaan Amerikan ensimmäinen Holiday Inn

Tämä hotelli on siis ollut aikoinaan Amerikan ensimmäinen Holiday Inn

Comment

Comment

Päivä 6 Milwaukee. Vapaapäivä. Pyykkipäivä.

Tänään meille oli tämän reissun ensimmäinen vapaapäivä. Veimme pyykit pesulaan, lähdimme porukalla aamupalalle jakävelimme Harley Davidsonin museoon, joka oli näkemisen arvoinen.

Kävimme myös vaihtamassa Maaritille uuden moottoripyörän. Sportster vaihtui hiukan isompaan Heritage Softail malliin. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä nämä Amerikkalaiset osaavat palvella hyvin asiakkaita. Moottoripyörän luovutus oli upeasti hoidettu.

Maise tilasi aamupalaksi pannukakkuja, jotka näyttivät tosi upeilta.

Maise tilasi aamupalaksi pannukakkuja, jotka näyttivät tosi upeilta.

P9060201.JPG
P9060222.JPG
P9060225.JPG
P9060226.JPG
P9060238.JPG

Harley Davidson museossa selvisi, että tehdas on tehnyt myös veneitä, mopoja ja moottorikelkkoja. Pääpaino tietenkin tehdä moottoripyöriä.

P9060242.JPG
Harley Davidson of Milwaukee oli paikka mistä haimme Maaritille uuden pyörän. Sporter on vaan liian pieni ja tämä uusi Heritage oli kyllä Maaritin mieleen. Asiakaspalvelija Gary neuvoo uuden pyörän niksit. 

Harley Davidson of Milwaukee oli paikka mistä haimme Maaritille uuden pyörän. Sporter on vaan liian pieni ja tämä uusi Heritage oli kyllä Maaritin mieleen. Asiakaspalvelija Gary neuvoo uuden pyörän niksit. 

Comment

Comment

Päivä 5 Sault Ste Marie - Milwaukee 645 km

Aamu oli hiukan viileä ja keli muistutti paljon Suomen lapin aamuja ennen ruskaa. Lämpötila oli 14 astetta, onneksi kuitenkin plussan puolella. Tuhti aamupala, tankkaus ja kohti raja-asemaa. Juuri ennen rajaa ajoimme aivan uskomattoman hienon sillan, joka ylitti jokia. Olisi tehnyt mieli pysähtyä sillan päälle ottamaan kuvia, mutta se ei liikenteen seassa ollut mahdollista. Mutta päästyämme raja-asemalle nappasin heti pari kuvaa, mutta siitä huolimatta saa oikeaa kuvaa kuinka korkealla oikeasti kävimme. Tullimuodollisuudet olivat yllättävän nopeat ja sitten vaan nokat kohti etelää ja Milwaukee nimistä kaupunkia. Pari tankkaustaukoa, pari ruokatauko ja pari ihanvaantaukoja ajoimme jälleen huimat 645 km. Olimme ajaneet nyt Route66++ matkan plussat pois. Yhteensä 2153 kilometriä. Huomenna pidämme vapaapäivän ja torstaina siirrymme sitten tielle numero 66! Illalla palkitsimme itsemme poikkeuksellisen tasokkaalla ravintolalla. Sen nimi oli The Capital Grille. Sillä alkuruuat ja pihvit maistuivat. 

Jotta jaksaa ajaa 645 km, pitää aamulla syödä tuhti aamupala. Näin tekevät vas Marko ja Rami ja oikealla Maarit ja Jukka

Jotta jaksaa ajaa 645 km, pitää aamulla syödä tuhti aamupala. Näin tekevät vas Marko ja Rami ja oikealla Maarit ja Jukka

P9050177.JPG
Kun lähdimme Sault Ste Marien kaupungista kohti USAn rajaa, jouduimme ylittämään tämän sillan

Kun lähdimme Sault Ste Marien kaupungista kohti USAn rajaa, jouduimme ylittämään tämän sillan

Tauko suuren ostokeskuksen oven vieressä. Samalla teimme pieniä hankintoja.

Tauko suuren ostokeskuksen oven vieressä. Samalla teimme pieniä hankintoja.

Comment

Comment

Päivä 4 Toronto - Sault Ste Marie 692 km

Tänään kysytään mikä maa? Arvaatte varmaan mikä on oikea vastaus? Nyt voitte huutaa sen mielessänne hiukan Tampereen murteella tehostettuna. Oikea vastaus on siis: KANADA! Aamulla heräsimme suurkaupunki Torontossa ja noin 16 tuntia myöhemmin nukahdamme Sault Ste Marie nimisessä kaupungissa. Näiden kahden kaupungin väliin jäi tänään 692 km moottoripyöräilyä. Tänään oli tämän Route66++ matkan pisin ajopäivä. Ainakin tähän mennessä. No mitä päivään mahtui? Siitä lyhyesti seuraavaa. Aamu alkoi pyörien hakemisella parkkihallista. Toronton keskustassa ei saa parkkeerata pyöriä hotellin eteen, kuin pakkaamista varten. Tukeva buffet aamiainen ja sitten kohti pohjoista. Olimme ajaneet noin 200 km kun meidät yllätti sade. Vettä tuli kuin aisaa, mutta me vaan painettiin menemään. 300 km kohdalla kävimme lounastamassa PizzaHutissa Sudbury nimisessä kaupungissa. Kaupunkiin on aikojen saatossa muuttanut paljon Suomalaisia ja se näkyi myös katujen nimikylteissä kuten Suomi Street, Salo Street yms muita suomenkielisiä katuja oli yllättävän paljon. Sitten suunta vaihtuu länteen ja ajamme rantaa pitkin Sault Ste Marieen. Pari pysähdyksen taktiikalla matka taittuu ja olemme perillä illalla noin klo 20 kuivana. Sade on loppunut ja aurinkokin laskeutunut.

Kaikkien pyörät löytyivät aamulla aivan järkyttävän isosta parkkihallista.    

Kaikkien pyörät löytyivät aamulla aivan järkyttävän isosta parkkihallista.

 

 

Tankkaaminen on sujunut nopeasti, kun Maise auttaa. Autettavana Jukka. Kyllä homma toimii.

Tankkaaminen on sujunut nopeasti, kun Maise auttaa. Autettavana Jukka. Kyllä homma toimii.

P9040157.JPG

Maisemat Kanadassa muistuttaa paljon kotisuomea.  Maarit jakosuo ensimmäisenä ja loppurymä tulee perässä.

Comment

Comment

Päivä 3 Sayre - Toronto 421 km

Aamulla satoi, kun pakkasimme pyöriä lähtövalmiiksi. Kaikilta löytyi laukkujen kätköstä sadevaatteet. Ne päällä ajoimme noin 300 km ja saavuimme paikkaan nimeltä Niagara Falls eli Niagaran putoukset. Ja nyt vinkki;  jos haluatte nähdä putoukset parhaiten maalta, niin ne kannattaa menne katsomaan Kanadan puolelta. Sieltä löytyy myös kaikki palvelut. Me saimme pyörät parkkiin aivan näköalapaikan viereen ja söimme maukkaan keittolounaan. Ja tässä kohtaa huomasimme miten sama maku meillä kaikilla on. Tilaus oli lyhyesti seuraava: keitto, cocis ja kahvi kahdeksan kertaa. Kyllä osaa olla helppoa sekä meillä asiakkailla puhumattakaan ravintolan henkilökunnalle. Ei mene tilaukset väärin. Iltapäivällä ei enää satanut, kun ajoimme Torontoon. Viimeiset 20 km matelimme ruuhkassa, koska hotellimme oli aivan keskustassa ja sillä alueella oli muutama muukin ihminen liikenteessä, koska Kanadassa loppuu lomat ja huominen päivä on vielä vapaa päivä, koska täälläkin vietetään Labor daytä. Jonkin näköinen Vapun vastike tai no työläisten juhlapäivä on siis huomenna. Tätä blogia kirjoittavalla matkanjohtajalla oli ikimuistoinen päivä. Tapasin kaksi Kanadan serkkua ensimmäistä kertaa elämässäni-. Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Lähdimme koko poppoolla syömään Aasialaista ruokaa, joka tuntui maistuvan parin pihvipäivän jälkeen. Mutta varmasti syömme vielä pihvejäkin tällä reissulla.

Ei tullut sadevaatteet turhaan mukaan, mutta toivotaan ettei niitä nyt jatkuvasti tarvitse päälle pukea. Mutta komeita on reissaajat sadevaatteet päälläkin.

Ei tullut sadevaatteet turhaan mukaan, mutta toivotaan ettei niitä nyt jatkuvasti tarvitse päälle pukea. Mutta komeita on reissaajat sadevaatteet päälläkin.

Upeat on putoukset. Kyllä ne kannattaa käydä katsomassa.

Upeat on putoukset. Kyllä ne kannattaa käydä katsomassa.

Emppu Nieminen keskellä tapaa ensimmäistä kertaa Kanadan serkkunsa Eric ja Anna Niemisen. Maailma on ihmeellinen.

Emppu Nieminen keskellä tapaa ensimmäistä kertaa Kanadan serkkunsa Eric ja Anna Niemisen. Maailma on ihmeellinen.

 

 

 

Comment

Comment

Päivä 2 New York - Sayre 393 km

Aamupala hotellilla. Hotellin aamiaiset eivät täällä ole sitä mihin olemme Suomessa totuttu, mutta meidän hotellin aamupala oli tällä kertaa oikein hyvä. Yleensä PPB matkoilla syödään oikein tuhti aamiainen, mutta kaikki olivat tyytyväisiä hotellimme aamiaistarjontaan. Aamiaisen jälkeen tilasimme taksit ja menimme vuokraamoon jo klo 9 vaikka tiesimme jo lähtiessä, että Harley Davidson of New York liike aukeaa joka päivä klo 10. Halusimme jo niin kovasti lähteä ajamaan, että ajattelimme, että joku voisi tulla juuri tänä aamuna hiukan aikaisemmin töihin ja me saisimme menopelit alle aikaisemmin. No kyllähän me ehkä muutama minuutti siinä säästettiin, kun puolilta päiviltä vihdoin pääsimme kääntämään kaasukahvaa. Suuntasimme ruuhkaisen ja valtavan isonNew Yorkin läpi paikkakunnalle nimeltä Newburg, jossa sijaitsee televisiosarjasta American Choppersista tuttu Orange County Choppers. Hienoja rakennettuja pyöriä oli koko showroom täynnä ja kahvilan puolella nautimme maukkaat pikkulämpimät, jotka kyllä olivat meidän ryhmän mielestä isot lämpimät. Paikalla oli myös paljon muita motoristejä, mutta itse isäntää Paul Teutul senioria ei näkynyt.  Iltapäivällä moottoripyörien keulat osoitti kohti pohjoista ja sitten kohti itää. Kurvasimme hotellin pihaan kaupungissa nimeltä Sayre juuri ennen kuin sade alkoi. Nopeasti suihkuun ja ryhmä oli hotellin aulassa tasan klo 20, niin kuin oli sovittu. Pihvit ja muut annokset täyttivät matkalaisten tarpeet ja jo ennen klo 23 oli kaikki siirtyneet makuulle.

Nyt on sitten kaikilla moottoripyörät.

Nyt on sitten kaikilla moottoripyörät.

P9020050.JPG
P9020061.JPG

Comment

1 Comment

Päivä 1 Suomi - New York

Aamulla kello 8.00 starttasimme ryhmä Jyväskylän kanssa liikenteeseen autolla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lentokentällä ryhmämme täydentyi kahdella henkilöllä ja kun olimme perillä New Yorkissa oli koko kahdeksan hengen Route++ ryhmä kasassa.

Kirrin Nesteeltä lähdettiin matkalle. Jyväskylän ryhmään kuuluvat: oik. Jukka Korpela, Maarit Jakosuo, matkanjohtaja Emppu Nieminen, Raimo Lajunen ja Kosken Jussi eli Juha Koski.

Kirrin Nesteeltä lähdettiin matkalle. Jyväskylän ryhmään kuuluvat: oik. Jukka Korpela, Maarit Jakosuo, matkanjohtaja Emppu Nieminen, Raimo Lajunen ja Kosken Jussi eli Juha Koski.

Kosken Jussi oli teettänyt meille kaikille upeat matkapaidat. Tässä paidan saa Tampereeltä matkaan lähtevät Janne ja Maise Autero

Kosken Jussi oli teettänyt meille kaikille upeat matkapaidat. Tässä paidan saa Tampereeltä matkaan lähtevät Janne ja Maise Autero

Tässä olemme koko ryhmä, kun päivää meitä ennen New Yorkiin saapunut Marko Vainio (valkoinen Harley paita kuvassa) liittyi seuraamme.   Löysimme kelpo ruokapaikan nimeltä Crescent Grillin aivan hotellimme vierestä. Ruokailun jälkeen alkoi matkalaisia väsyttämään, koska kello on täällä 21 mutta kotisuomessa kello onkin jo 04.00 yöllä. Lisää kuulumisia huomenna, kun lähdemme ajamaan moottoripyörillä. 

Tässä olemme koko ryhmä, kun päivää meitä ennen New Yorkiin saapunut Marko Vainio (valkoinen Harley paita kuvassa) liittyi seuraamme.  

Löysimme kelpo ruokapaikan nimeltä Crescent Grillin aivan hotellimme vierestä. Ruokailun jälkeen alkoi matkalaisia väsyttämään, koska kello on täällä 21 mutta kotisuomessa kello onkin jo 04.00 yöllä. Lisää kuulumisia huomenna, kun lähdemme ajamaan moottoripyörillä. 

1 Comment

Päivä -1 Pakkaamista.

Comment

Päivä -1 Pakkaamista.

Huomenna sitä lähdetään reissuun. Kohdemaa on siis USA. New Yorkista aloitamme matkan vuokrapyörillä ensin kohti pohjoista ja sitten suuntaamme länteen. Matkamme päättyy Los Angelesiin. Ilta on mennyt tavaroita pakatessa. Kahteen laukkuun pitäisi mahtua kolmen viikon matkatavarat. Meillä ei ole huoltoautoa, joten kaikki tavarat pakataan moottoripyörän laukkuihin. 

 

Näissä kahdessa laukussa on seuraavien noin kolmen viikon tavarat.

Näissä kahdessa laukussa on seuraavien noin kolmen viikon tavarat.

Comment