Päivä 12 | Pavlodar - Semey | Kazakstan | 349km
Asvaltti ei ole itsestään selvyys Kazakstanissa, eikä hiekkatie. Usein mennään ajourilla arolla!
Päivä 12 | Pavlodar - Semey | Kazakstan | 349km
Alamme pääsemään syksyn makuun. Ruskaretkellä olemme olleet 3-4 viimeistä ajopäivää, mutta tänään lääpömittari on herätessä +2 ja liikkeelle lähdettäessä +3,5. Mutta plussan pulolella joka aste. Itse ajopäivästä tulee hauska vaikka ensin näyttikin vähän yksitosiselta kun 50 ensimmäistä kilometriä oli uutta sileää baanaa, mutta sitten sileys katosi ja pääsimme ajamaan hiekkarännejä piiitkän tietyömaan molemmin puolin noin 200km.
Eli päivän reitistä tuli yllätysreitti vaikka alunperin suunnittelimme ajavamme Ertis-joen länsipuolella. Se tyssäsi kuitenkin ydinkokeisiin. Menneisiin ydinkokeisiin. Kun google-maps ei antanut vetää reittiä Ertisin länsipuolelle, Erkki alkoi aamiaisella muistelemaan, että eikös se ollut näillä kulmilla se vanha Neuvostoliiton ydinkoealue. Ja kyllähän se oli selvisi nopeaste googlaamalla. Niin ikään hotellin vastaanotto vahvisti googlen sanoman. 'Not available', vastasi hotelimme vastaanottovirkailija kun kysin mahdollisuudesta ajaa toispuol jokkee! Tarvitaan special permit sille puolelle.
Semeyssä olemme iltapäivän jälkipuoliskon alkupuolella. Semey ei ole mikään maailman napa. Se on yksi niistä vanhan neuvostoajan kaupungeista jotka näyttävät samalta Suomen rajalta Vladivostokiin! Mutta sieltä löytyy kelpo hotelli jossa lämmitys ja kaksi ravintolaa kävelyetäisyydellä hotellista. Astana ja Baku. Astana on täynnä hääväkeä, menemme Bakuun! Harasoo!
Posliini ei ole mikään itsesyään selvyys näillä leveysasteilla. Huussi mallia suomalainen kesämökki on se perusmallii tienvarsikafeissa ja aina välillä ovelle tarvitaan orgaaninen pönkkä!
Lähtölämpö
Lähtotoppaukko!
Ready to go!
Shaslik oli hyvää myös Azerbaizanilaisessa Baku-ravintolassa!