Päivät 80 & 81 | Yogukarta - Kepanjen | Indonesia | 0km & 378km
Päivä 80 on vapaapäivä pitkästä aikaa. Ja paikallaan. Meillä on pohjilla 10 päivän ajoputki, joten vapaapäivä on hyvästä. Puolelta päivin kello 12 pitäisi lähteä Borobudurille. Parkkihallissa ei näy minun, parkkihallivartijan ja pyörien lisäksi muita. Odotan 14 yli saakka ja oletan että sadevaraus on käytetty vaikka ei sada... tai satoi mutta sade päättyi 15 vaille... ja sekin vain kuuro. Janilta tulee viesti jossa mainitaan aamupäiväbintangit! Että sillä lailla. Otan taksin ja lähden sultaanin palatsille ja katselemaan kaupunkia mac-huolto mielessäni. Huolto löytyy kaupunkin reunamailta ja iltapäivän jälkipuoliskolla minulla on jälleen toimiva puhelin. Syystä tai kolmannesta puhelimeni ei tahtonut ladata ei minun eikä Jussin tarvikejohdolla eikä Kimmon aidolla johdolla. Mutta uudella alkuperäisjohdolla kyllä! Ja minun oranssi tarvikejohtokin oli kelvannut puhelimelleni vuoden päivät! Latausjohdot happanevat tropiikissa!??

Päivä 81 oli sellainen päivä, että se taisi jälleen olla matkan paras ajopäivä! Niitä on ollut jo aika monta tällä matkalla, mutta kun aina vain tulee uusi ja uusi paras ajopäivä! Ja nyt olemme kuitenkin ylikansoitetulla Jaavalla, mutta silti. Ja villi veikkaukseni on, että mikä tahansa eurooppalainen pizzeria saisi kenestä tahansa meistä vähintäänkin erinomaisen pizzataksikuljettajan! Väistöt, kiiloukset, ohitukset, jarrutukset ja sillä lailla menevät kuin F1 kuljettajilla :].
Tällä matkalla on alkanut myös sellainen mielenkiintoinen uusi ilmiö, mitä ei ole koskaan ollut aikaisemmilla matkoilla, että itse kunkin pyörään on alkanut ilmaantumaan yön aikana uusia tarroja, jotka eivät ole pyörän omistajan liimaamia! Ilmassa näyttääkin olevan pientä tarrasodan ainesta! Tarrojen alku ja juuri taisi itseasiassa olla Laosin Luang Prabangissa, jossa erääseen pyörään ilmestyi yöllä teksti HODNA!. Eikä siinä Hodnassa ole muuta vikaa ollut kuin liikaa venyvät tarvikeketjut!
Tänään totesimme myös että meillä on ollut myös paljon hyvää onnea matkassa Jaavan yli pyyhkäisseen sykloonin suhteen. Se meni meiltä vähän niin kuin ohi, mutta Hadiwarnon ja sen lähikylän ohi syklooni ei mennyt. Vesi nousi molemmissa kylissä metrin ja ylikin tien pinnan yläpuolelle. Siinä olisivat suomimotoristit olleet totisina kun olisimme osuneet samaan kohtaan pari päivää aikaisemmin ja vettä olisi ollut satulan pintaan saakka! Toistaiseksi olemme edelleen selvinneet kahdella sadepäivällä!
Kepanjen, päivän päätepysäkkimme kuuluu myös sarjaan 'ei mistään tuttu', jos kohderyhmänä suomalaiset. Mutta sieltä löytyy mukava hotelli lavuaareilla, lakanoilla ja ravintolalla. Se riittää meille. Niin ikään Kepanjen on kahden tulivuoren välissä. Indonesian suurimman tulivuoren Mt Brobon sekä Mt Kelutin. Kumpaakaan emme tänään näe liikaa, sillä tulomme Kepanjeniin meni vähän hämärän puolelle! Mutta ehkä huomenna sitten... :] ?