PeterPanBiken lyhyt mutta tehokas irtiotto arjesta Venäjälle torstaista maanantaihin. Ajoimme koko matkan hauskoja monipintaisia pikkuteitä ja tutustuttiin aitoon Venäjään! Kilometrejä matkalla kertyi noin 1400 - Viipurin kautta rantatietä pitkin ex Koivistoon (Nyk. Primorsk), sieltä Kronstadin patotietä pitkin Pietarhovin kautta kauniiseen Pushkiniin ja Laatokka kiertäen Petroskoihin. Jatkoimme jumalan hylkäämän Suojärven kautta Kollan taistelun muistomerkeille ja Sortavalan kautta takaisin kotimaahan! :)


Päivä 1&2 | Lappeenranta - Primorsk - Kronstadt - Pushkin | 300km

Päivä 1 | Kokoontuminen Lappeenrannassa

Tällä kertaa Laatokan kierros alkoi Lappeenrannan maisemista, Saimaan rannoilta! Ensimmäisenä päivänä porukka kokoontui Lappeenrannan kylpylän terassilla iltapäivällä - tervetuliaisoluen äärellä pidettiin pieni matkainfo ja samalla täytettiin tullipaperit + tarkistettiin että kaikki tärkeää on mukana (passi, rekisteriote, ajokortti, Green Card ja hammasharja). Reippaasti enemmän tietoa rajamuodollisuuksista ja muutenkin moottoripyöräilystä Venäjällä löytyy tästä! ;)

Sitten vielä saunaan, illalliselle ja ajoissa nukkumaan! Huomenna kohti itänaapuria!

Päivä 2 | Lappeenranta - Viipuri - Primorsk - Pushkin

Koko yön Lappeenrannan katuja piiskasi rankkasade, mutta aamulla, lähtöaikoihin, ainoastaan lätäköt muistuttivat asiasta! Nopea siirtymä rajalle ja Nuijamaan kohdalla yli. Suomen tullissa niin kuin aina meni noin 5 minuuttia - passit ja rekisteriotteet tarkistettiin.

Venäjän tullissa näin perjantaiaamuna paljon jonoa ei ollut. Passin tarkistus puomilla, sitten tulliselvitys ja varsinainen passintarkistus. Pienenä yllätyksenä tuli se että Bruchnichnoe asemalla ei otettu vastaan suomenkielisiä lomakkeita. Samat lomakkeet kävivät kuitenkin Värtsilässä pari viikkoa sitten :) Loppujen lopuksi ilman mitään ongelmia päästiin jatkamaan matkaa noin tunnin päästä...

Viipurin vanhan kaupunkikeskustan länsipuolella on Linnasaari, jonka erottaa keskustasta kapea Linnasalmi. Sillä sijaitsevalla pienellä saarella on keskiaikainen Viipurin linna.

Viipurin kaupungilla on todella värikäs historia, sillä se on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Sen jälkeen se on kuulunut keskiajasta alkaen Ruotsille, sen jälkeen vuodesta 1710 Venäjälle, vuodesta 1812 Suomen suuriruhtinaskunnalle ja vuodesta 1917 lähtien itsenäiselle Suomelle. Suomi joutui luovuttamaan Viipurin Neuvostoliitolle talvisodan päättyessä 1940. Jatkosodan alussa Suomi valtasi kaupungin 1941, mutta Neuvostoliitto otti kaupungin takaisin haltuunsa Viipurin-Petroskoin operaatiossa 1944.

Tapio linnan sisäpihalla...


Seuraava pysähdys oli Primorskin eli ex-Koiviston pikkukaupunki. Koiviston kaupunki sijaitsee Suomenlahden rannalla, Viipurinlahden suulla, noin 140 km:n päässä Pietarista luoteeseen. Aikanaan nykyisen kaupungin paikalla sijaitsi Suomelle kuulunut Koiviston kauppala. Vähän sivummalla kylän keskustasta löytyikin vanha, 1904 vuodelta, peräisin oleva kirkko. Nykyään kirkossa toimii pieni museo ja elokuvateatteri...

Suomenlahden rantoja pitkin vie erinomainen mutkitteleva tie aina Pietarin saakkaa...

Kun nälkä yllättää, niin tienvarsikahviloista saa erinomaista Borssia - taas jaksaa! :)


Pietarin tulvapato tai Kronstadtin patotie on Pietarin edustalla Itämeressä sijaitseva patoyhdistelmä, joka sulkee taakseen Nevanlahden, Suomenlahden äärimmäisen perukan.
Padolla on tarkoitus suojella Pietaria mereltä uhkaavilta satunnaisilta tulvilta. Samalla se muodostaa ajoväylän lahden poikki - patoa pitkin kulkee kuusikaistainen Pietarin kehätie. Patotie alkaa Siestarjoen Koronnenästä ja päätyy etelässä Lomonosovin kaupungin lähelle.

Pietarin edustalla, Retusaaren itäpäässä sijaitsee Kronstadtin uljas kaupunki. Sotilasalueluonteen vuoksi sinne alkoi vapaa pääsy vasta 1996, jolloin aluetta alettiin ajatella myös turistikohteena. Osa Kronstadtin linnoituksesta on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon ja laivaston katedraali on todellakin näkemisen arvoinen paikka!


Kronsdathin jälkeen on ehdottomasti pysähdyttävä Pietarhovissa edes kahville! Jos haluaa tutustua paikkaan kunnolla, niin kannattaa varata ainakin 3-4 tuntia tai mieluummin koko päivä.

 Vuonna 1709 alettiin rakentaa Pietari I:n kesäasuntoa ja 1700–1800-luvulla Pietarhovista muodostui yksi Venäjän suurimmista palatsi- ja puistoalueista. Sen pinta-ala on noin tuhat hehtaaria!

Venäjän vallankumoukseen saakka Pietarhovi oli yksi keisariperheen tärkeimmistä kesäasunnoista sekä palvelusväen, henkivartiokaartin upseerien ja sotilaiden asuttama pikkukaupunki. Vuonna 1918 palatsit ja puistot kansallistettiin ja museoitiin. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana pahoin tuhoutunut palatsi- ja puistoalue on sodan jälkeen pääosin rakennettu ennalleen...

Pekka, Harri, Tapio ja Matti palatsin edessä Pietarhovissa...


Ensimmäisen päivän päättärinä toimii Pushkin joka sijaitsee Pietarin läheisyydessä. 1700-luvun alussa Pietari Suuri lahjoitti kylän ensin ruhtinas Aleksandr Menšikoville. Vuodesta 1710 lähtien sen omisti Pietarin vaimo Katariina I ja vuodesta 1725 lähtien Pushkin toimi Venäjän keisarien kesäasuntona. Puškinin palatsi- ja puistoalueen ytimen muodostaa Katariinan palatsi, joka oli alun perin Pietari I:n puolisoa varten rakennettu pienehkö kaksikerroksinen rakennus.

Varaamani Ekaterina hotelli olikin valtion omistama instituutio ja huoneet sijaitsivat Ekaterinan palatsin itäsiivessä! :) Eipä ole kukaan meistä ennen yöpynyt kuninkaalisissa olosuhteissa!

Harri ja Tapio etsimässä sopivia tuliaisia kotiin tuotavaksi :) Maatushkat tarttuivat mukaan.

Runsas illallinen hyvässä porukassa kuunasi tämänkin illan!


Päivä 3 | Pushkin - Lotinapelto - Petroskoi | 510km

Huoneeni ikkunoista avautui hieno näkymä palatsille. Myös sininen taivas lupaili hienoa päivää - sellainen siitä tulikin! :)

Valtatie M18 "Kola" tai tuttavallisemmin "Murmansk Highway" on Pietarin ja Murmanskin välinen päävaltatie Luoteis-Venäjällä. Se kulkee Leningradin alueen, Karjalan tasavallan ja Murmanskin alueen halki - Valtatie M18 on 1592 km pitkä (Pietari-Murmansk -väli 1382 km).

Pekka löysi heti uuden ystävän! :)

Borssikeito on yksi Venäläisen keittiön ylpeyksistä!

Nopea tankkaustauko.

Kun lähdetään Äänisen rantoja pitkin ajamaan Petroskoin suuntaan - Syvärijoki (Ven. Svir) tulee jossain vaiheessa vastaan. Jokea sahaa edestakaisin yksi ainoa lautta, joka vie toiselle puolelle. Olen nyt parina vuonna ylittänyt Syvärin ja koko tämän ajan lossissa toimii ainoastaan yhden puolen liuska :) Joten autot ajetaan sisään, lautta kiertää ympyrän joen keskellä itsensä ympäri ja rantautuu sama puoli eteenpäin kun lähtiessä. Sitten autot vaan peruuttavat alas!

Jossain kylässä törmättiin hylättyyn kirkkoon - ei mitään merkintää tai kylttiä - kenelle tämä kuului ja milloin rakennettiin?

Tapio kuuntelemassa Äänisen aaltoja :)


Päivä 4 | Petroskoi - Suojärvi - Pitkäranta | 240km

Leninin patsas Petroskoin keskustassa...

... Ja oopperatalo...


Tänään lähdettiin ajamaan jumalan hylkäämille alueille, joissa aika on pysähtynyt noin 60-luvulle! Paljon hylätyn näköisiä kyliä ja harmaita Stalininaikaisia rakennuksia - nekin häviää kun matka etenee. Jossain vaiheessa tien molemmin puolin on vain loputonta metsää. 

Korea muistomerkki talvisodanaikana kaatuneille Venäläisille sotilaille. "Kotimaata puolustaessa" - lukee kyltissä...

Sortavalaan asti vie vaihtelevankuntoinen asfalttitie, jonka jälkeen soratiet alkaavat. Pian Sortavalan jälkeen kannattaa pysähtyä Kollajoen rannoille - ensin tulee Venäläisten muistomerkki ja noin 500 metriä myöhemmin paljon vaatimattomampi Suomalaisten pystyttämä kyltti...

Kollaan taistelut alkoivat 7. joulukuuta 1939 ja jatkuivat talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940. Jälkipolvet muistavat taistelusta sanonnan ”Kollaa kestää”. Kerrotaan, että kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: ”Kestääkö Kollaa?”. Tähän Juutilainen oli vastannut: ”Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan.” Käsite on jäänyt legendoihin ja kuvaa tietynlaista periksiantamattomuutta ja yleensä niin sanottua talvisodan henkeä - Sisua! 

Suomalaiset menestyivät taisteluissa, vaikka neuvostoliittolaisilla oli jyräävä miesylivoima. Syynä oli se, että neuvostojoukot olivat valmistautuneet etenemään vain teitä myöten. Alueella oli vähän tiestöä, ja suomalaiset pitivät niitä hallussaan. Kollaan taisteluissa kaatui arviolta noin 2500-5000 Venäläistä sotilasta. Suomalaisia noin 300.

Nauttimassa välipalaa Pitkärannan kahvilassa...

Kaunis auringonlasku Laatokan rannoilla...


Päivä 5 | Pitkäranta - Sortavala - Lumivaara - Svetogorsk - Imatra | 312km

Viimeinen ajopäivä alkoi rankkasateella, mutta sekin meni ohi parinkymmenen minuutin päästä - onneksi sadevehkeet laitettiin heti aamusta niskaan.

Pitkärannasta aina Priozerski saakka vie mielettömän hauska ja mutkitteleva rantatie. Tämän pätkän voisi helposti verrata Californian Highway 1'seen ;) Laatokan rannat kytkimen puolella ja Venäläistä pelto / metsä maisemaa kaasukahvan suunnassa...

Sortavalassa oli tarkoitus käydä kahvilla kuuluisassa "Piipunpiha" hotellissa, mutta hieman ennen parkkipaikkaa kuului pamahdus! Pihassa sitten selvisi syy - terävä rautapätkä oli läpäissyt takakumin ja tuli ulos 2mm vanteesta. Onni onnettomuudessa ja meidän tuurilla, myös korjaamo löytyi 100 metrin päästä. 

Noin puoli tuntia myöhemmin sisäkumi oli vaihdettu ja pyörä taas ajokunnossa - kahville Piipunpihaan :)

Aamun rankkasateesta muistuttivat ainoastaan pienet lätäköt tiellä. Keli oli mitä mainioin ja paikallisesta kaupasta haettiin jäätelöt...

Lumivaaran kirkon suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis ja kirkko vihittiin käyttöön 7.7.1935 Viipurin hiippakunnan piispa Yrjö Loimirannan ja usean piispan avustamana. Kirkko rakennettiin Rokkapata nimiselle kalliolle tiilistä, sinne mahtui virallisesti 720 henkeä. 4vuotta myöhemmin 1939 kirkko jäi Venäjän puolelle...

Hauskoja sora- ja asfalttiteitä pitkin ajettiin Svetogorskiin, jossa viimeinen tankkaus Venäjän puolelle ja takaisin kotimaahan. Erinomainen reissu Laatokan ympäri on takana ja kiitos kuuluu mahtaville ryhmäläisille - Pekalle, Matille, Tapiolle ja Harrille! Kaikki varmasti palaavat seikkailemaan Venäjän puolelle uudestaan :)

20.07.2017 | Dani


Comment