Päivä 9 | Route 66 | Holbrook - Grand Canyon - Williams | 360km
Arizona ei varmastikaan ole helppo paikka elää! Joidenkin väitteiden mukaan osavaltion nimi muodostuu sanoista "arid" = kuiva ja "zone" = vyöhyke. On helppo kuvitella intiaaneja tanssimassa sadetanssia aikoinaan, edes muutaman pisaran toivossa. Kuivuudesta huolimatta maisemat ovat komeat.
Alkujaan noin 600 kilometriä tietä kuuskytkuus kulki Arizonan poikki ja suurin osa siitä on edelleenkin ajettavassa kunnossa. Myös pisin yhtenäinen pätkä on yhä jäljellä - 257 kilometriä Seligmanin ja Topocin välillä.
Pääsääntöisesti 66'nen on hyvässä kunnossa.
Lars taas kerran valmiina lähtöön!
Matkan paras "Ham&cheese" omeletti Tom & Susien dinerista Holbrookissa.
Edellisen yön vietimme Wigwam motellissa Holbrookin kaupungissa, joka on miljoonan tarinan paikka sekin! Itse Holbrook on itäisen Arizonan keskus. Se perustettiin 1882 "Atlantic & Pacific"- radan asemaksi. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen Holbrook oli merkittävä turistikeskus valtatie 66'n varrella ja osittain se on säilyttänyt paikkansa vieläkin. Sinänsä se ei ole mikään ihme - kivettynyt metsä on lähellä, hieman pohjoisempaa on navajo intiaanien maa kaikkineen ihmellisyyksineen ja Grand Canyon on kivenheiton päässä!
Tukevan aamiaisen jälkeen käynnistettiin moottorit ja ajettiin Hopi bulevardia pitkin Navajo kadulle, "Pow Wow" ostoskeskuksen ohi ja 66'lle! Route 66 jatkaa kulkuaan - ohi vilahtavat mm. Joseph City, Winslow ja Winona.
Winslowin jälkeen on kaikkea kaksi - ensin tulee "Two Guns" ja sitten "Two Arrows" kylät. Yksi on saanut nimen valkoisen miehen aseista ja toinen intiaanien. Tarinoiden mukaan tällä alueella taistelu maasta oli rajuimmillaan alkuperäis- ja uudisasukkaiden välillä.
Matka jatkuu ja tie kulkee. Eteenpäin on tosin mentävä uudella moottoritiellä ja haipakka vauhtia ajettiin Flagstaffin asti. Nousua tuli sen verran, että lämpötilat laskivat lähelle 13-15 astetta ja jotkut jopa vetivät pitkät kalsarit alle :)
Flagstaffissa nopea tankkaus ja juomatauko.
Flagstaff alkoi ja kasvoi rautatien myötä. Se on yhä vahvasti rautatien kaupunki. Atchinson, Topeka ja Santa Fen junat viheltävät keskustan läpi noin puolen tunnin välein. Matkustajajunia näkee harvakseltaan, mutta tavara liikkuu. Ja sitä liikkuu paljon! Parhaimmillaan laskettiin 5 veturia ja junaletkan pituudeksi 3 mailia!
Rautateiden lisäksi Flagstaff on myös 66'sen kaupunki . Se saapuu koillisesta ja kääntyy etelään juuri kaupungin keskustan pohjoispuolella. Tänään kuitenkin jätämme Route 66'n ja lähdemme kohti Arizonan ja ehkä koko Pohjois-Amerikan kuuluisinta nähtävyyttä. Kyseessä on tietysti "Suuri Rotko", Grand Canyon.
Flaggstaffin kohdalla hypättiin valtatielle nro 89 pohjoiseen. Seuraava tunti ihailtiin vuoristomaisemia. Välillä tien molemmin puolin komeili kaunis mäntymetsä ja välillä loputon tasanko (kuva yllä).
Moottoripyörillä lähestyimme Grand Canyonin etelärinnettä - jo ennen varsinaista kansallispuistoa näky on henkeäsalpaava. Ensimmäinen näköalapaikka oli "Desert view" josta Kanjoni avautui monille ryhmäläiselle ensimmäistä kertaa kaikessa komeudessaan. Itse olen paikalla käynyt jo muutaman kerran, mutta joka kerta näky on yhtä vaikuttava. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Koskaan se ei ole samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee noin 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin. Kanjoni aina yllättää...
Jyrkät kalliot ja maiseman upeat värit jäävät takuulla mieleen. Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.
Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuen väriloisto vaihtelee kullankeltaisesta syvänpunaiseen. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.
Jari innostui tutkimaan kanjonia hieman tarkemmin. Antti varmistaa :)
Grand Canyon puiston läpi vie erinomainen prätkäilytie - sitä pitkin näköalapaikasta toiseen...
Päivän päättärinä toimii tänään Williams, joka on myös vanha villin lännen kaupunki. Kylä on erittäin 66 henkinen ja se näkyy kaikkialla! Meidän hotelli oli 66, bensaa sai asemalta "route66" ja illallista syötiin Cafe Route 66'ssa. Paluu matkalla poikettiin vielä ansaituilla kaljoilla paikallisessa panimossa - Siletä toki sai Route66 Pale Ale'ta :)
Tiimi työskentely toimii taas - sillä aikaa kun hoidin hotellin sisäänkirjautumisen, Tommy haki paikallisesta marketista kylmät kypäräkaljat, joita nautittiin hotellin terassilla laskevan auringon valossa...
Matkamuistomyymälöitä riittää!
