Päivä 2 | Portugalin kierros | Porto - Lamego | 154 km

Ylös, ulos ja lenkille! Aamiainen klo 8.00 hotelli Aliadoksen aamiaissalissa, taxit klo 8.45 ovelle ja Northroad vuokraamolle klo 9.00. Järjestys se olla pitää, ja sellainen oli myös Northroad vuokraamon konsepti.

Pyörät olivat viivasuorassa rivissä odottamassa meitä ja niiden etulokasuojaan oli dymoiltu kuljettajansa nimi. Mutta don’t touch ennen kuin paperityöt on tehty! Ne tehtiin pilkun tarkasti ja nopeasti. Portugalilaiset varmastikin rakastavat sääntöjä ja niiden noudattamista. Yhteistyökumppanimme toiminta oli ihailtavan tehokasta, jämptiä ja samalla asiakasta kunnioittavaa.

Latausvirran syötöt ja puhelintelineet kytkettiin mitään kyselemättä halukkaille ja pian olimme ajoärjestyksessä kadulla odottamassa, että viimeinen pulla tulee uunista ulos. Se viimeinen pulla oli matkanjohtaja. Täysi kymppi tehokkuudesta ja hyvästä palvelusta Northroadille, kiitos.

Lähdimme toivoa täynnä kohti reittimme syöttöliittymää, eli parin kilometrin päässä sijaitsevaan kehätien ramppia. Mutta mitä kummaa, eipä oltu käännytty kun kerran oikealle ja kerran vasemmalle, niin 12 pyörän joukosta puuttui 9 pyörää! Tämä on uusi Suomen, tai ainakin Portugalin ennätys “hukkaa kaverisi” leikissä.

Keskeltä outoa kaupunkia ei niin vaan lähdetäkään kuin torpasta, vaan moni vaara houkuttelee vielä talviterässä olevaa motoristia harhateille. Hajoita ja hallitse -leikin jälkeen kuitenkin jatkoimme yhdessä ryhmässä matkaa Dourojoen pohjoispuoleista rantaa kohti itää, suuntana Lamego ja Hotelli Rural dos Viscondes da Varzeaa.

Pian oltiin suoraan asian ytimessä, sillä reittimme tarjosi komeita jokimaisemia, taloja, kyliä, mutkia ja mäkiä, - ja etenkin mutkia ja mäkiä. Nousuja joen penkalta ylös kumpuilevaan maastoon, ja kohta taas alas joen rantaan.

Maisemat olivat paikoin kuin Reinin tai Moselin laaksoista, mutta kuitenkin erilaisia. Näillä nurkilla eri liikennettä ollut juuri nimeksikään, joten saimme ajella ylhäisessä yksinäisyydessä ja nautiskella nopeudesta, jolla ajellaan jarruttamatta mutkiin eikä tarvitse tehdä mitään muutakaan äkkinäistä. Mistään possujunasta tai mummoilusta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan pitkän talven jälkeen kevään ensimmäisen ajopäivän nautiskelusta.

Nautiskelut johti seuraavaan nautiskeluun, eli kasviskeittolounaalle. Lounaalta majapaikkaamme Lamegoon oli enää noin 50 km matka, joka taitettiin noin tunnissa! Puolen tunnin tauko pidettiin vielä Lamegossa, jotta innokkaimmat pääsivät kiipeämään kaikki 690 porrasta ylös kaupungin kukkulalla sijaitsevalle kirkolle ja takaisin. Enää 8 km erotti meidät päivän täydellisestä yllätyksestä ja jopa hämmennyksestä, vaikka jotain oli varovasti osattu odottaakin majoitusta varattaessa, kun lähdimme Lamegosta.

Voi vautsi mikä majoitus! Harvoin jää kokenut matkanjohtaja sanattomaksi majapaikan nähdessään ja silloinkin on kyse pettymyksestä, mutta nyt kaikki oli aivan toisin.


Nämä kaikki oli todellakin meille ja meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Tällaisen kattauksen ääressä harva meistä muisti montaa kertaa istuneensa. Näin todettiin ja nautittiin maittavasta illallisesta joka oli yhtä juhlavan makuinen kuin puitteet, missä se tarjoiltiin.

Hämmästyttävää, häkellyttävää, hengästyttävää, huikeaa! Hotellihuoneet, oleskelusalit, ruokasali ja meille katettu illallispöytä veti kyllä vakavaksi. Ettei vaan olisi mennyt varaukset ristiin vaikkapa oletetun Prinz Jurgenin seurueen tilauksen kanssa?

Hyvää yötä!

Jyrki Lehtinen1 Comment