Laatokka, ennen tunnettu myös Nevajärvenä,  on Euroopan suurin ja maailman 13:nneksi suurin makeanveden järvi. Järven vesitilavuus on 908 kuutiokilometriä, joka on noin kolme kertaa enemmän kuin Suomen kaikkien sisävesien sisältämä vesimäärä yhteensä!

Vuoteen 1940 ja uudelleen 1941–1944 osa Laatokasta kuului Suomeen. Sotien jälkeen rajat piirrettiin uusiksi ja tämä valtava vesimassa jäikin Venäjän puolelle...

PeterPanBiken iskuryhmä päätti lähteä tutkimaan miltä menetetyt maat näyttävät 70 vuotta myöhemmin ja samalla tarkoituksena oli kartoittaa hulppean hauskat metsätiet, löytää parhaat borssipaikat ja tutustua Karjalan kulttuuriin.

Tervetuloa mukaan nojatuolimatkalle!

PeterPanBiken tutkimusryhmä lähtövalmiina vasemmalta oikealle: Pekka (Yamaha Tenere 660), Matti (KTM Enduro 690), Dani (Kawasaki KLR650) ja Peter (Yamaha Tenere 660)

Päivä 1 | Savonlinna - Värtsilä - Sortavala | N. 330km

Ensimmäisen päivän reitti (niin ja noin)

Tutkimusretken lähtöpaikaksi valittiin strategisesti, matkan kannalta, sijoitettu ja samalla myös kuvankaunis Savonlinnan kaupunki, Etelä-Savon maakunnassa. Heti kättelyssä päätettiin mennä mahdollisimman paljon päällystämättömiä metsäpolkuja ja sorateitä pitkiin nähdäksemme koskematonta erämaata...

Tuhansien järvien maisemia ihaillen on helppo rakastua ja oppia arvostamaan myös koti Suomen ainutlaatuista luontoa!

Savonlinnan ja Punkaharjun välissä on ehkä yksi Suomen kauniimmista teistä - "Harjun tie"

Ensimmäinen maantie harjulle rakennettiin 1700-luvulla, ja sen kautta kulki yhteys Savonlinnasta Viipuriin. Tietä pidettiin varsin vaarallisena, koska se kulki paikoitellen jyrkkärinteisen harjun laella.

Keisari Aleksanteri I antoi jo vuonna 1803 määräyksen säästää harjumetsät puunkaadolta ja kaskeamiselta. Yksi syy määräykseen saattoi olla se, että tiheään kasvavat männyt suojasivat tieltä suistumista vastaan.

Harjuntie 1800 luvulla

Harjulla kulkeva tie sai päällysteen 1950-luvulla... Alkuperäistä päällystämätöntä harjutietä on säilynyt Valtionhotellin eteläpuolella.

Punkaharjun jälkeen järviä väistelleen mutkitellaan Vanhaa Viipurin tietä pitkiin Putikkon, Särkisalmen ja Parikkalan ohi. Lyhyt pätkä pakollista päätietä ja sitten taas mennään idyllisiä sorareittejä Suomi-Venäjä rajaa myötäilleen kohti Niirala-Värtsilä rajanylityspaikkaa.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on Suomen itärajalla rajavyöhyke. Sen leveys on enintään kolme kilometriä. Rajavyöhykkeen takaraja on merkitty maastoon keltaisilla tauluilla, puihin maalatuilla keltaisilla renkailla tai puihin kiinnitetyillä muovinauhoilla.

Itä-Suomessa mukavia, hyvänkuntoisia sorateitä löytyy yllin kyllin...

Rajanylityspaikalla ensin tulee vastaan Niiralan tarkistuspiste (Keihäänheittäjä Seppo Räty työskenteli muuten aiemmin Niiralan raja-asemalla ;) josta suomalaiset pääsevät jatkamaan matkaa noin 2 minuutissa passin näytettyään... Kilometrin päästä vastaan tuleekin sitten Venäjän tulli :) Tällä kertaa päästiin jatkamaan matkaa noin puolen tunnin jälkeen, mikä on erinomainen suoritus...

En syvenny tässä blogissa rajamuodollisuuksiin sen enempää, koska olen jo kirjoittanut siitä erillisen artikkelin joka syventyy tullibyrokratiaan syvälisemmin - kirjoitus löytyy tästä!

Venäjän rajalla on aina pientä jonoa viikonpäivästä riippumatta, mutta pyörällä pääsee melkein aina jonon ohi... (Kuvassa Värtsilän rajanylityspaikka)

Venäjän puolella Sortavalaan saakaa pääsee paukuttaa suhteellisen hyvänkuntoista asfalttitietä pitkiin, mutta me tultiin hakemaan all-road pyörillemme vähän enemmän haastetta ja sitä myös löytyi helposti...

Värtsilän kohdalla pitää vain lähteä kiertämään Jänisjärveä itäpuolelta ja seikkailu on taattu! :) Kaunista, koskematonta metsää niin pitkälle kun silmä kantaa... Välillä törmäiltiin pikkukyliin, jossa aika näytti pysähtyneen noin 60 vuotta sitten!

Venäjän puolella rajan lähellä on paljon kieltokylttejä, mutta todellisuudessa alue on niin järjettömän laaja, että kukaan ei sitä pysty valvomaan...

Pitää olla todella tarkkana navigoimisen suhteen, sillä eksymisen vaara on aina olemassa... Venäjän puolella ilman puhelinverkkoa, navigaattoria tai varaosia tulee äkkiä äitiä ikävää :)

Matti sanoi ennen kun päästiin Venäjän puolelle ettei laske Venäjää kehitysmaaksi, koska silloin pitäisi myös tapahtua jotain kehitystä! Matkan mittaan todettiin kuitenkin, että kehitystä tapahtuu ja se tapahtuu myös hyvinkin nopeasti... Teitä päällystetään, rakennetaan lisää ja kunnostetaan jatkuvasti... Tällä kertaa Jänisjärventie oli poikki sillanuusimisen myötä - onneksi pyörällä aina löytää vaihtoehtoisia reittejä ;)

Yötä oltiin Sortavalassa "Piipun Piha" hotellissa - Hyvät huoneet, sauna ja Laatokan ranta! Iso, vartioitu parkkipaikka mopoille... Ravintola ei mitenkään erikoinen ja siksi suosittelen "Cafe Relax" Karjalankadulla, noin kilsan päässä hotellista... Nam nam...  

Päivä 2 | Sortavala - Novaya Ladoga | n. 500km

Toisen päivän reitti (niin ja noin - stuura heela)

Aamuyhdeksältä potkaistiin koneet käyntiin - edessä pitkä ja haastava päivä!

Erittäin miellyttävä ja positiivinen yllätys oli Sortavalan ja Lahdenpohjan välille rakennettu upouusi asfalttipätkä... Loivasti ja välillä jyrkästikin mutkittelevaa, autio asfalttitie on mukavaa vaihtelua pomppuisille kyläpoluille - ajonautinto tällä tiellä ihan maailmanluokka! Katso videopätkä alla! (asetuksista saat HD laadun, jos ei ole automaattisesti)

Aivan loistava ajopätkä Sortavalan ja Lahdenpohjan välillä... Kuvattu Laatokan ympärysajon yhteydessä 01.09.2016

Lahdenpohjan jälkeen tie jatkuu hyväkuntoisena tarvittaessa aina Pietariin saakka, mutta saatiin paikallisilta vihjettä Lumivaaran hylätystä luterilaisesta kirkosta ja sinne vie sopivasti sorainen kylätie! Sinne siis :)

Talvisodan jälkeen Lumivaara ja sen kirkko luovutettiin Neuvostoliitolle. Venäläiset tuhosivat muun muassa kirkon alttarin ja käyttivät kirkkoa elokuvateatterina. Jatkosodassa Lumivaara vallattiin takaisin ja Lumivaaran kirkko saatiin kunnostettua 1943. Vuonna 1944 kirkko jäi kuitenkin Neuvostoliitolle.

Kirkkoa käytettiin jatkosodan jälkeen viljavarastona, mutta nykyisin se on tyhjä ja hylätty. Kirkon ulkoasu on rapistunut, kattopellit ruostuneet ja tornin huipussa ollut risti on vedetty alas.

Lumivaaran kirkon irtaimisto saatiin evakuoitua kirkon kelloja lukuun ottamatta. Suurempi kello on edelleen kirkon tornissa. Pienempi kirkonkello on tällä hetkellä Huuhanmäen entiselle kasarmialueelle perustetun uuden hotellin pihassa.

Lumivaaran jälkeen tuumittiin - palataanko päätielle vai etsitäänkö vaihtoehtoisia reittejä... Meidän tapauksessa päätös oli yksimielinen!

Päivän kulttuuri annos oli tunnollisesti täytetty ja alkoi todellinen off-road osuus!

Lähdettiin ajamaan kohti Novaya Ladoga Laatokan rantoja mahdollisimman paljon myötäilleen... Kaikki kartat ja navigaattorit väittivät, että Vuoksi joen ainoa järkevä ylityspaikka olisi päätietä a-121 pitkiin, mutta lähdettiin tietysti kokeilemaan jospa löytyisi vaihtoehtoja ;) Niitä ei löytynyt, mutta pääsimme testaamaan pyöriämme oikein kunnolla...

Kaikki alla olevat kuvat on otettu Laatokan länsirantojen maisemista - kuvat saat suuremmiksi klikkaamalla...

Kaikki ei ole aina niin coolia kuin elokuvissa :)

Märkinä, mutta tyytyväisinä lopulta päästiin tielle joka oli merkitty karttaan!

Näilläkin kuluneilla kuvioilla pärjäsi melko hienosti, vaikka etupyörä lähtikin ajoittain omille teille :)

Etenemisvauhdista jotain kertoo se, että noin 50 kilometrin matkaan meillä meni melkein 4 tuntia! Novaya Ladogaan saavuttiin reilusti auringonlaskun jälkeen... Soitettiin kuitenkin jo matkalla hotellin pitäjälle - 4 todella nälkäistä miestä on kohta tulossa - ruoka pöytään ja votkaa lasiin! :) Kaveri ei pettänyt meidän odotuksia...

Saslikki Armenialaiseen tapaan. Näin isoja pihviä olen nähnyt tämän lisäksi vain Teksasissa! 

Venäjällä muutenkin on erinomainen ruoka ja makunystyröitä kutkuttavia kokemuksia saa monesta paikasta!

Päivä 3 | Novaya Ladoga - Petroskoi | n. 420km

Reitti - Päivä 3

Novaya Ladogan hotelli - "дом с приключениями"... Vähän vaikeaa löytää, sillä osoitetta ei ole :) mutta todella hyvä ruoka ja ystävällinen henkilökunta + mopoille vartioitu sisäpiha

Erinomaisesti nukutun yön jälkeen huollettiin mopot, sillä venäläiset offroadit ottivat koville... Hotellin omistaja sattui olemaan motokrossin harrastaja ja muutenkin pätevä mekaanikko, jolla on hotellin yhteydessä täysin varustettu paja...

Jarrupolkimet väännettiin paikoille, ruuvit kiristettiin, öljyt tarkistettiin ja lisättiin, visiirit putsattiin ja potkaistiin tottuneesti koneet taas käyntiin! Nokka kohti Äänisen länsirannikkoa ja Petroskoin kaupunkia...

Sulkuviivan ylitys on venäjällä erittäin vakava rikos, josta kortti lähtee saman tien... Tässä tapauksessa miliisit selvästi rakensivat ansan :)

Murmanskin ja Pietarin välissä menee noin 1500 kilometriä pitkä "Murmansk Highway" P-21 joka on koko pituudelta erinomaisessa kunnossa...

Blogin alkupuheissa lupasin myös kertoa ehkä Venäjän parhaasta borssipaikasta, johon ehdottomasti suosittelen poiketa, jos alueella liikutte... Tämän paikan bongasin jo kesäkuussa 2016 Murmanskin matkalla ja päätin, että jos tilaisuus suo niin käyn uudestaan varmistamassa havaintoni... Ravintola oli ainakin syyskuussa 2016 vielä pystyssä ja ruoka oli suorastaan järjettömän hyvä!

Paikka sijaitsee Domozhirovon kylässä päätien varrella (http://www.fermer.net.ru/contacts)

"Fermer" kyläravintola käyttää ainoastaan lähialueen raaka-aineita ja työllistää paikallisia...

Borssikeitto on ehkä Venäjän tunnetuimpia ruokia. Borssi tarjoillaan kuumana smetanan ja usein myös paahtoleivän tai paikallisen leivän kera.

Borssin ohella Seljanka on myös erinomainen keitto

Hanhet, ankat, vuohet ja kanat liikkuvat ravintolan pihalla vapaana... Odottavat varmaankin vuoroaan :)

Paikka on samalla vähän niin kuin käsityöläisten ulkomuseo...

Vatsat ehkä vähän turhankin täynnä jatkettiin pikkuteitäpitkiin kohti Äänisen rantoja ja sitten niitä myötäilleen pohjoiseen kohti Petroskoita. Vaikka kesällä Venäjällä kellonaika on sama kuin Suomessa, niin päässä kellot piti siirtää noin 50 vuotta taaksepäin...

Venäjä on äärilaitojen luvattu maa - Pietari ja Moskova ovat moderneja jättikaupunkia, täynnä elämää ja mahdollisuuksia, Uralin takana on miljoonakaupunkeja joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään ja sitten on muu Venäjä. Muu Venäjä on käytännössä loputon - metsää, peltoja, vuoria, pikkukyliä jumalanselän takana... Miettikää Suomesta Japaniin pääsee käytännössä pelkästään kulkemalla Venäjän halki!!!

Karjala on aivan täynnä hylättyjä rakennuksia ja aavekyliä...

Ishaninon R-kioski

Jos ajaa Äänisen rannikkoa pitkiin kohti petroskoita, niin tiet ovat siedettävässä kunnossa (ei kuitenkaan mitään harrikka kuskin paratiisiä :) Svir joen kohdalla joutuu menemään lautalla yli, mutta homma toimii, vaikka ehkä vähän Venäläisellä logiikalla ja koko lysti kustantaa 60 ruplaa per ajoneuvo...

Zvir joen ylitys...

Venäjän kartat eivät pysyy kehityksen perässä, mutta antavat erinomaisen yleiskuvan maastosta...

Melko ajantasainen Venäjän kartta löytyi tilaamalla akateemisestä kirjakaupasta, mutta sekään ei pysynyt perässä Venäjällä... Vaan jokus kartaan merkitty, kolminumeroinenkin tie päättyi hylättyyn rakennustyömaahan tai kaksimetriä syvään ojaan... All-road pyöräilyssä on se hyvä puoli, että vaihtoehtoja löytyy melkein aina :)

Matka jatkuu ojista huolimatta jos vaan uskaltaa painaa kaasua :) Tämänkaltaisella matkalla pärjää parhaiten all-road / Adventure pyörällä - 450cc ja yli, aina 1200 gessuihin saakka...

Toisaalta ei ne asfaltitkaan ole aina niin turvallisia...

Petrozavodsk tai Petroskoi on noin Tampereen kokoinen kaupunki joka ei Suomalaisille sen kummemmin esittelyjä kaipaa, mutta mainitsen kuitenkin pari sanaa kaupungin historiasta:

Varsinaisesti kaupunkitaajaman historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle rakennettiin paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä.

Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi, mikä johtui sanoista (ven. Пётр, Pjotr, ’Pietari’) ja zavod (ven. заво́д, ’tehdas’). Kaupunkioikeudet taajama sai vuonna 1777, jolloin myös kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk virallistettiin...

Majoiduttiin keskustassa "Pohjola" hotellissa - hyvät huonet, sijainti ja vartioitu parkkipaikka mopoille... Vieressä on myös erinomainen Karjalan keittiöön pohjautuvaa ravintola...

Päivä 4 | Petroskoi - Suojärvi - Sortavala | n. 280km

Päivä nro 4

Sunnuntain kunniaksi päätettiin käynnistää moottorit vasta kymmeneltä ja käyttää aamutunnit väsyneen kytkinkäden venyttämiseen :) Tänään meillä oli maalaisromantiikan lisäksi, myös kulttuurikohde mielessä - Kollaan taistelujen sotatantereet!

Ajatuksena oli myös pitää borssitauko Suojärven kylän kohdalla, mutta paikan ainoa kunnon ravintola oli myös kylän ainoan hotellin yhteydessä (alla kuva Suojärven Hilttonista) - päätettiin syödä pähkinöitä ja jatkaa matkaa :)

Suojärven paras ja ainoa hotelli...

Kollaan taistelut käytiin Kollaanjoella Suistamon pitäjässä Laatokan Karjalassa. Taistelut alkoivat 7. joulukuuta 1939 ja jatkuivat talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940.

Jälkipolvet muistavat taistelusta sanonnan ”Kollaa kestää”. Kerrotaan, että kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: ”Kestääkö Kollaa?”. Tähän Juutilainen oli vastannut: ”Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan.”

Suomalaiset menestyivät taisteluissa, vaikka neuvostoliittolaisilla oli miesylivoima. Syynä oli se, että neuvostojoukot olivat valmistautuneet etenemään vain teitä myöten. Alueella oli vähän tiestöä, ja suomalaiset pitivät teitä hallussaan. Neuvostoliittolaisilla ei ollut suksia, joten he eivät päässeet etenemään muita reittejä pitkin. Myös kuuluisa tarkka-ampuja Simo Häyhä taisteli Kollaan rintamalla.

Suomalaisia sotilaita kaatuiKollaalla noin 2000. Neuvostoliittolaisten tappioiksi arvellaan pelkästään maaliskuussa 6 700 kaatunutta, yhteensä noin 8 000.

Kollaanjoen läheisyydessä on Venäläisten joukkohauta - kyltissä teksti "Nämä sotilaat ovat kaatuneet puolusteessa isänmaataan" - Suomalaiset historiakirjat voivat olla eri mieltä...

Hieman Loimolan jälkeen keli alkoi muuttua ja tummat pilvet tulivat meidän ja auringon väliin... Tosi matkamotoristi on aina valmis ja matka keskeytetään vain sen verran, että sadekamat saadaan niskaan!

Jänisjärven ja Suistamonjärven välistä kaareilevaa soratietä pitkiin palattiin takaisin Laatokan rannoille... Päätielle tultiin jossain Läskelä kylän kohdalla ja siitä Sortavalaan vie taas kerran huippu hauskaa "Laatokan Highway 1'ksi" ristitty tie... Jos asfaltti ei ole sinun juttu, niin helposti löytyy lisää haastavia hiekkarantaosuuksia - testattiin niitäkin ;)

Päivä 5 | Sortavala - Suomi

Ympyrä sulkeutuu ja tässä vaiheessa voin julistaa tämän PeterPanBiken tutkimusmatkan Karjalan Kannakselle erittäin onnistuneeksi...

Kaiken kaikkiaan Venäjä on suomalaiselle motoristille loputon kultakaivos, josta löytyy niin kuravellin kavereille, sorateiden kuninkaille tai silkkisileään asfalttiparatiisin rakastajille tuhansia ja tuhansia kilometrejä tutkittavaksi! Edullinen hintataso, erinomainen ruoka ja vieraanvaraiset ihmiset ovat kuin kirsikka kakun päällä :)

Matkassa mukana:

Peter Ruotsalo

Dani Amosov

Pekka Sipola

Matti Tukiainen

Kiitos ja Spasibo,

07.09.2016 / Dani

PS. PeterPanBikella on tällä hetkellä muutama järjestetty matka moottoripyörällä Venäjän puolelle - tule mukan ja karsi vanhanaikaiset stereotyypit pois!

Murmansk ja pohjoisen ihmeet

Moskova, Minsk ja Venäjän sydänmaat

Erittäin hauska tapa päästä Jänkhälle Jytisemään Venäjän kautta

1 Comment