Suunta kohti Tbilisiä. Ajamme aluksi samaa tietä kuin eilen illalla. Emme ehdi kuin muutaman kilomertrin ajaa kun ensimmäinen stoppi. Nyt ei ole mikään rikki. Viinitarhalle on tullut porukka korjaamaan satoa. Ennen kuin pyörät on saatu sammutettua huomaamme tulleemme hienoon paikka ystävällisten ihmisten keskelle. Omistaja pyytä meidät heti maistamaan tuoreita rypäleitä suoraan pensaista. Osa lopettaa sadon korjuun ja tulevat ihmettelemään meitä.

Samalla joku jo kattaa tyhjiä viinirypälelaatikoita pöydiksi. Tarjotaan leipää ja kohta jo kohotetaan maljoja. Yllätys on lasissa. Ei se olekkaan viiniä vaan Chachaa, paikallista grappaa. Pikkasen meinaa potkia takas näin aamutuimaan tempasta huiviin varmaan 60% viinaa. No juomatta jää mutta maljoja nostellaan ja maljapuheita pidetään. Maistamme vielä edellisvuoden sadosta tehtyä viiniä. Viinitynnyri on avattu edellisenä päivänä. Minun viini asiantuntemus ei riitä arvioimaan viinin laatua. Maistan ekakertaa lämmintä ja samea suodattamatonta viiniä. En pysty arvioimaan viinin laatua sen mukaan.

Matka jatkuu semi desertissä kohti Tbilisiä. Lämpötila nousee jatkuvasti. Iltapäivällä tankkaus tauolla mittari osoittaa jo 33 astetta.

Matkaa tallille on vielä noin 30 kilsaa. Eli pitäisi kiivetä vielä ainakin parin kukkulan yli. Eli hikoiltavaa vielä riittää.

Jyrkkiä putouksia riitää tällekkin päivälle

Viimeinen pätkä ajetaan jo endurorataa pitkin. Meidän huoltoauton kuljettaja Andro odottaa kylmien oluiden kanssa pihassa. Voitte uskoa että maistui olut hyvälle.

Kyllä tulee useammat yläfemmat heitettyä porukan kesken. Mahtava reissu Georgian vuoristossa on nyt ajettu. Mahtavaa olla mukana tällaisessa porukassa. Reilu viikko ajettu ja hikoiltu yhdessä. On korjattu ja työnnetty pyöriä yhdessä. Jos kaveri ollut pulassa niin joku on ollut aina auttamassa ja tukemassa. Hieno ryhmä jonka kanssa olisi voinut jatkaa pidempääkin.

Vielä pyörien tarkastus ja luovutus ja sitten kohti hotellia.

Illalla kokoonnumme koko joukko vielä yhdelle yhteiselle illalliselle. En kutsu tätä juhla illalliseksi, koska ruoka on yhtä hyvää kuin jokaisella aterialla. Tuntuu kuin aina olisi kyse juhlasta kun Georgiassa asetutaan pöydän ääreen. Ruokaa on paljon. Se on hyvää ja terveellistä ja kun yksi ruoka alkaa olla syöty kannetaan jo seuraavaa lajia pöytään. Kaikki ruokalajit eivät mahdu pöytään yhtä aikaa.

Illalla hotellilla vielä yhdet oluet. Ennen puolta yötä kaikki vetäytyvät väsyneinä vuoteisiin.

Päivä 10 Tbilsi.

Suurin osa suuntaa kylpylään saunomaan ja hierottavaksi. Jussin ja Riston kanssa suuntamme metroon ja tekemään tarvittavia pakollisia hankintoja. Georgian hintataso on todella edullinen. Metrolippu maksaa noin 20 senttiä. Taksi yöllä keskustasta hotellille noin 4 km maksaa pari euroa. Olut, Kokis tai viski ravintolassa pari euroa.

Jos siis haluaa nauttia elämästä, hyvästä ruuasta, upeista maisemista, endurosta ja vuorista on Georgia varmaan paras paikka maailmasta tähän tarkoitukseen.

Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Ravintoloissa ihmiset jättävät lompakot ja puhelimet pöytiin vaikka koko seurue saattaa poistua tupakalle ulos. Sighnaghissa oli suurin osa meidän porukasta jättänyt prätkän avaimet yöksi prätkiin. Aamulla kaikki pyörät paikalla.

Enduro reissu Georgiassa menee heittämällä ykkös kohteeksi mun matka listalla. Nyt ei muuta kuin uutta reissua kasaamaan ensi vuodeksi.

Kiitos vielä koko porukalle.