MENOPELIT

Samaan aikaan kun nautiskelimme gintonikkeja hotellimme uima-altaan reunalla tulopäivämme iltapäivällä olimme autuaan tietämättömiä siitä, että kuorma-auto jonka lavalla pyörämme olivat tulossa Kapkaupungista pyörähti selälleen noin 200km Johannesburgista länteen. Kuten arvata saattaa, siitä ei seurannut mitään pyörillemme. Ne levisivät pitkin moottoritietä ja sitä reunustavaa maissipeltoa. Kuljettaja oli ajanut liian kovaa, perävaunu oli alkanut heittelehtimään puolelta toiselle ja siten se irtosi tien pinnasta hetkeksi. Seuraus. Mikään pyöristä ei jäänyt ajokelpoiseksi. Tarina ei kerro minkälaista päänsilitystä kuorma-auton kuljettaja sai pyörien omistajalta. Kuljettaja selvisi pintaruhjeilla ja jäi elinkelpoiseksi. 

Meidän kannalta onni onnettomuudessa oli, että Johannesburgin liikkeessä oli juuri se tasan 7 pyörää minkä tarvitsimme! Neljä uuden karheaa BMW F700GS pyörää, yksi F800GS, yksi R1200GS ja yksi R1200GS Adventure. Sillä kalustolla menoksi. Ei F700GS mikään varsinainen tykki ole, mutta hyvin silläkin pärjää matka-ajossa kun ohituksissa muistaa pitää järjen mukana. Vuonna 2008 ajoin samalla pyörällä Anghoragesta Ushuaiaan ja hyvin kulki... itseasiassa erinomaisesti. Silloin mallimerkintä oli F650GS. Tällä matkalla ajan Adventurella. Olen ainoa jolla on matkustaja kyydissä. Ja vaikka pyörässä isot laukut onkin, niin Hannele Riihiaho oli ollut maassa jonkun päivän etukäteen ja kaikkea pientä oli ehtinyt tarttua matkaan. Onneksi molemmilla Timoilla jäi sivulaukut tyhjiksi kun he sitoivat matkatavarakassinsa selkänosiksi.

ETELÄ-AFRIKKA

Etelä-Afrikka on iso. Tarkalleen ottaen 1219090km2. Siihen neliökilometrimäärään kun hyvin pakkaa niin siihen saa menemään neljä Suomea. Väkeä maassa on on yli neljän Suomen verran. Virallinen väkiluku on vähän vajaa 49 miljoonaa. Musta on ihonvärinä niin sanotusti in. Liki 80% maan väestöstä on mustia. Valkoisia on vajaa 10%. Loput 10% ovat keltaisia tai erilaisia yhdistelmiä. Tuo tarkoittaa myös sitä, että jos maassa koittaa joku päivä todellinen demokratia, niin villi veikaukseni on , että valkonaamat saattavat olla ainakin pienessä pulassa. Bruttokansantuote per capita oli Etelä-Afrikassa vuonna 2014 11500USD, mutta se ei jakaannu mitenkään erityisen tasaisesti.

Opeimme nopeasti, että se minkälaisen mielikuvan kaupungista saa riippuu täysin siitä, että kummasta päästä kaupunkia ajaa sisään. Jos tulee mustasta päästä ja majoittuu rajamaahan niin mielikuva on ihan eri kun jos tulee valkoisesta päästä ja majoittuu rajamaahan. 

Puhtaasta moottoripyöräilijän näkökulmasta Etelä-Afrikka menee maailman maista suoraan top10'n joukkoon. Joissakin provinsseissa reikiä on teissä vähän enemmän kuin toisissa, mutta suurimmassa osassa maata tiehen voi mutkissa luottaa. Erinomiasen mukava asia on, että maa on vuoristoinen. Korkein vuori on Njesuthi, joka kohoaa 3408 metriä merenpinnan yläpuolelle Kwazulu Natalin alueella Lesothon itärajan tuntumassa. Mutta sitä mäkeä, kukkulaa ja vuorta riittää koko maahan.

Itse Lesotho on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä maa. Sinne meillä ei ollut edes tarkoitus mennä. Sen sijaan Swasimaan läpi olin ajatellut ajaa, mutta siihen olisimme tarvineet ne pyörät jotka pyörähtivät pellolle. Meillä oli niihin henkilökohtaiset maastavientiluvat. Mutta ensi kerralla sitten. Aina on hyvä olla jotakin ensi kerralle.

LUONNONPUISTOT | KRUGER NATIONAL PARK & PONGOLA NATURE RESERVE

KRUGER NATIONAL

Vaikka itse olin kolmatta kertaa Etelä-Afrikassa yllätyin muiden mukana yksityisluonnonpuistojen suuresta määrästä. Kahdella edellisellä kerralla olin ilman moottoripyörää suppeammilla alueilla.

Mutta edellisistä käynneistä riippumatta Etelä-Afrikassa on 22 valtion ylläpitämää luonnonpuistoa. Yksityisiä puistoja on kaksinkertainen määrä. Kävimme luonnollisesti safarilla Etelä-Afrikan luonnonpuistojen lippulaivassa, Israelin valtion kokoisessa Kruger National Parkissa. Eläinten bongaussaldo oli hyvä. Big Fivestä jäi puuttumaan ainoastaan gepardi. Tosin osa pojista laski Durbanin yössä tapaamamme Kepan gepardiksi. 

Klassiseen Big Fiveen kuulu elefantti, puhveli, sarvikuono, leijona ja gepardi. Kohtasimme Krugerissamyös moniluisen määrän kirahveja ja aivan erittyisen paljon kissanruokaa... gaselleja. Lisäksi näimme muutaman virtahevosen, gnun, hyeenan, waterbockin ja yhden krokotiili. Sekä monilukuisen määrän erikoislintuja. Suomalainen konepyöräilijä osaa luonnostaan kaikki planeettamme linnut jotka ovat; varis, lokki, sorsa, talitintti ja erikoislinnut. Omalla kohdallani tämä oli toinen safari (tai game drive kuten Afrikassa sanotaan) Kruger Parkissa ja tämä toinen oli selvästi ensimmäistä parempi. Kuljettajamme ja oppaamme Elvis, sanoi että sellaisiakin päiviä on jona ei näe yhtään isompaa eläintä. Sadepäivät ovat Elviksen mukaan erityisen vaikeita. Eläimet eivät juuri liiku ja hakeutuvat sateelta suojaisiin paikkoihin. Meillä oli hyvä onni matkassa. 

PONGOLA NATURE RESERVE

Hyvä onni meillä on matkassa myös Pongola Nature Reservessä. Pongolassa viides Afrikkapäivämme aukeaa Pobgolan kotimme, Mvubu Lodgen järjestämällä jokiristeilyllä joka on erinomaisen positiivinen kokemus. Pongola-joen varressa näkyy krokotiili jos toinenkin. Ainakin 10 mutta vähemmän kuin 20. Suurimman vaikutuksen aurinkoisella aamujoella tekevät kuitenkin sarvikuonot joita on joenrannassa on aamuruoholla useita kappaleita. Pitää toivoa että kiinalaiset eivät näe niitä. Ryhmän kesken kehittyy liikeidea, mikä olisi hyvästä Lapin taloudelle varsinkin nyt kun Talvivaara piiputtaa. Kiinalaisille voi alkaa myymään poronsarviuutetta. Sitä tosin jo kaupataankin, mutta ei sellaista johon on jauhettu sekaa sinisiä pillereitä. Menestys olisi taattu. Ja Lapin matkailun kannalta vielä parempi jos saisimme kiinalaiset uskomaan, että vaikutus on sitä parempi mitä lähempänä poroa uutteen nauttii.

Kohtaamme Pongola-joella myös kahden tusinan virtahevosen porukan. Ne ovat hauskan näköisiä kun vedestä näkyy ainoastaan korvat, silmät ja sieraimet. Matkalla takaisin Mvubu Lodgeen näemme myös seepra porukan ja aivan bungalowiemme tuntumassa tepastelee kuusi kirahvia. Bongaammemyös krokotiilin luontaisen vihollisen numero yksi Monitor Lizardin. Monitorilisko ei ole juuri täysikasvuisen krokotiilin hännänpäätä suurempi mutta sen suurinta herkkua ovat krokotiilin munat.

SWARTBERG

Etelä-Afrikasta löytyy monta hauskaa vuorten ylitystä. Yksi hauskimmista ja upeimmista on Swartberg Pass, joka meillä oli matkaohjelmassa päivänä kaksitoista. Päivä 12 aamulla keli näyttää juuri siltä mitä illalla tilasimme. Sinistä taivasta keltaisella auringolla. Sillä menään ja tänään koko päivä Prince Albertiin saakka, joka on Swartberg Passin toisella puolella. Swartberg Pass on myös Etelä-Afrikan kansallismonumentti ja paikka paikoin tunnelma on kuin Grand Canyonilla Arizonassa. Oudtshoomin, Etelä-Afrikan strutsipääkaupungin jälkeen tie kapenee yhden auton levyiseksi, asvaltti loppuu ja lähtee jyrkästi ylös. Maisemat ovat hulvattomat elleivät upeat. Kärkijoukkomme antaa bemareiden tuta ja on Prince Albertissa melkein kaksi tuntia aikaisemmin. Näkevät sitten jälkijoukon kuvista miltä maisemat näyttivät. Jälkijoukko johon itsekin kuulun Hannele Riihiahon, Antti Palon ja Heikki Karun lisäksi ajaa, kuvaa, ajaa, kuvaa... ajaa ja kuvaa ja sillä lailla. Tiedän ennen Prince Alberttiä, että kuvissani on paljon siivottavaa paluulennolla. Tosin olen tiennyt sen jo monta päivää. Digiajan alettua kuvien määrä on niin sanotusti räjähtänyt käsiin. Kinofilmi aikaa 36 kuvan rulla päivässä oli paljon ja tuli kalliiksi. Tänä päivänä ja varsinkin Etelä-Afrikan matkalla tulee helposti otettua 360 kuvaa päivässä. Helsinkiläisessä valokuvaamossa tosin kuulen heti matkan jälkeen, että filmirullakuvaaminen alkaa olla kohta muodissa siinä kuin vinyylilevyt!

RIDE STRUTSI

Niin kuin moottoripyöriä, niin strutsejakin (erikoislintuja) on montaa lajia. Etelä-Afrikan strutsipääkaupungissa Oudtshoornissa on oma lajinsa, joka on risteytetty punakaulaisesta ja mustakaulaisesta strutsista. Tälle rodulle ominaista ovat kiharaiset, tuuheat höyhenet. Muotigurut rakastavat niitä höyheniä. Aikuinen strutsi painaa 90–170 kg. Uros on naarasta kookkaampi. Täysikasvuinen strutsi on n. 2,1–2,8 metrin pituinen. Ja niimpä strutsi sopii hätätapauksessa myös moottoripyörän korvikkeeksi. Tosin en sillä kovin pitkälle matkalle lähtisi. Oudtshoornin strutsifarmilla meille tarjoutuu tilaisuus koeajaa strutsia ja viittaan oitis. Hannele viittaa myös. Kun strutsia vertaa moottoripyörään niin päällimmäisenä tulee mieleen vanha jäykkäperäiden harrikka. Ajomukavuus taitaa olla aika samaa luokkaa kuten myös huippunopeus. Täysikasvuinen strutsi voi juosta puolikin tuntia 70km/h. Painoraja strutsin ajoon oli 80kg ja olisi siinä muutama muukin ryhmästä täyttänyt sen kriteerin... :]

ZULUT

Etelä-Afrikan matkamme kuudentena päivänä suuntaamme keulat kohti Zulumaata ja siellä Shakalandin kulttuurikeskusta. Zulut ovat bantukansaa. He ovat myös lukumäärältään suurin Etelä-Afrikan kansallisuusryhmistä. Zuluja on tänään noin 12 miljoonaa, joista suurin osa asuu Etelä-Afrikan KwaZulu Natal provinssissa. Samassa josta matkammeki on saanut nimensä. Zulumaa on tänä päivänä osa Kwazulu Natalia, mutta 1800 luvulla Zulumaa oli itsenäinen kuningaskunta. Tarkalleen ottaen vuosina 1816-1897. Shakaland on nimetty sen ykkös alfauroksen, kuningasShakan mukaan. Shakaa pidetään myös yhtenä Afrikan merkittävimmistä armeijan ja sodankäynnin organisoijista. Illalla meille esitetään tanssin avulla miten brittejä nitistettiin buurisodissa vuosina 1880-1902. Esiintyjiä Shakalandin iltashowssa on vähintään yhtä paljon kuin yleisöä mutta kaikki viihtyvät. Shakalandissa on joka ilta niin sanottu Cultural Show. Majoituksemme on niin ikään kulttuurikeskuksessa. Huoneet tai bungalowit ovat täällä zulumajoja. Pyöreitä hauskoja heinäkattoisia bungaloweja, joissa tosin kaikki nykyaikaiset mukavuudet tauluteeveetä myöten.

KILOMETRIT

Kilometrejä Etelä-Afrikan matkalla kertyy tarkalleen ottaen 3752 kun Antti Palon ja Jarkko Koon pyörien tripeistä otetaan keskiarvo. Rengasrikkojen suhteen onni oli matkassa. Niitä oli tasan pyöreä nolla jos se nyt mikään tasaluku on. Ja tekniikan puolesta yleisesti ottaen meillä oli onni matkassa. Ilkan&Riston startti alkoi puolessa matkassa parkumaan mutta käynnistyi kiltisti tai ainakin käynnistyi loppuun saakka. Eniten tällä matkalla kärsivät sivulaukut. Timo Kosonen lennätti takalaukkunsa maissipeltoon heti ensimmäisenä päivänä. Tosin Timolla ei ollut asiaan varsinaista osaa ei arpaa. Laukku olisi lentänyt riippumatta siitä kuka Timon pyörää olisi ajanut. Takalaukun kiinnityshammas oli vain niin kulunut, että laukku päätti ottaa lennon. Bemarin oma muovilaukku. Matkan aikana itse kukin halatutti sivulaukkujansa kaverin kanssa ja niiden kunto oli hyvinkin vaihteleva päästyämme Kapkaupunkiin. Timo Vaara käytti viidentenä päivänä toisen laukuistaan loppumatka-asetuksiin sen jälkeen kun ryhmässämme tunnettu henkilö kilkautti sen vauhdissa irti. Loppumatka-asetus on yhtä kuin nippuside - rautalanka - tavaraverkko - jeesusteippi yhdistelmä jolla laukku sidotaan tilaan jossa siihen ei enää kosketa. 

Päivämatkan olivat Etelä-Afrikassa suhteellisen lyhyitä. Alta 400 kilometriä miltei joka päivä. Tarkoitti myös sitä, että kohteessa ehti myös hetken hengähtää. Monesta muusta tekemästäni matkasta poiketen olimme tällä matkalla vähän yli puolet öistä erililaisissa resorteissa lodgeissa asutuksen ulkopuolella. Kahvilakulttuuri-ihmisemme vähän kärsi, mutta muut pitivät. 

HYVÄ ONNI

Aamiaista ei toiseksi viimeisessä paikassamme, Montagun Mimosa Londgessa saanut ennen kuin 0800, mikä ei välttämättä ollut ollenkaan huono asia jos minulta tai vaikka Heikiltä kysytään. Periaatteessa viimeisen päivän ajomatka on lyhyt mutta päätimme illalla ajaa Hyväntoivonniemen kautta, että ei ole liian lyhyt. Hyväntoivonniemelläkään kilometrejä ei tulepaljoa 300 enempää mutta niemellä eteneminen on aika lailla hidasta tekemistä.

Hyväntoivon niemellä käyminen on kuitenkin pikku ruuhkien arvoista etenkin aurinkoisena päivänä. Nautimme Cape Pointissa merilounaan merimaisemilla ja otamme Cape Of Good Hopessa muutama valokuvan. Cape Point ja Cape Of Good Hope ovat same same but different. Cape Of Good Hope antaa ymmärtää olevansa Afrikan eteläisin piste olematta sitä. Se kaikkein eteläisin piste on Cape Agulhas, joka parisataa kilometriä itään Hyväntoivonniemestä.

CAPE TOWN

Kapkaupunki on Etelä-Afrikassa ehkä jotakin samaa kuin New York USA'ssa tai Helsinki Suomessa. Muusta maasta poikkeava erilainen keskus. Köyhä Afrikka on kaukana kun elämää katselee Kapkaupungin Waterfront kaupunginosasta.

Karoo Biking mistä vuokrasin pyörät löytyy niin ikään Water Frontin alueelta kun aikamme kyselemme. Vuokraamolla ei juuri muuta osoitetta kuin Waterfront. Mutta vuokraamo löytyy. Highfivet kun pyöristä päästy eroon ja hauskan hotellimme Grand Daddyn katolle kypäräkaljalle. Myös Grand Daddyn ravintola näyttää hauskalta. Emme lähde merta edemmäksi kalaan vaan syömme päättäripäivällisen siellä... pääruokavalintakin on erinomaisen yksimielinen. Jokainen ottaa strutsifilettä mediumina.

Jokaisella erinomaisellakin matkalla on loppunsa. Etelä-Afrikan matkalla tänään. Mikään vaatimaton loppu ei kuitenkaan pääjoukolla. Molemmat Timot, Jarkko sekä Illkka&Risto ostavat helikopterikyydin lentokentälle johon kuuluu ensin tunnin kierros Hyväntoivonniemen ympäri! Että sillä lailla. Minä vain ajelen taksilla kentälle. Hessu ja Antti jäävät vielä Cape Towniin... Hessulla ei ollut hotellivarausta ollenkaan, eikä sellaista saanutkaan kun kaupungissa karnevaaliviikonloppu. Antti tarjoutui jakamaan huoneensa Hessun kanssa. Hauska pikantti sattuma, että Antti oli varannut huoneensa poikaparin pitämästä pienestä hotellista ja siellä vain yhteinen parisänky... :]

Lentokentällä Hessulta tulee viestiä, että helikopteriretkellä hekin käynneet. Vastaan lähteväni juuri suihkukoneretkelle... kuulostaa jotenkin enemmältä!?