Illalla sateen saattelemana nukkumaan mennessä voisi olettaa heräävänsä sateessa, sääennusteenkin puoltaessa tällaisia kosteita unia, mutta toisin kävi.

Aamulla aurinko paistaa lähes täydeltä terältään; no ainakin puolipilvisenä ja alkaa nostattamaan lähes nollaan valunutta lämpömittarin neulaa kohti kelpo ajokelejä – samalla kuivaten tienpinnan nopeasti.

Sateenväistösuunnitelma johon jo varauduttiin, hylätään ja lähdetään ajamaan ympäri Dolomiittejä alkuperäisen ajatuksen mukaisesti, joka olikin varsin selkeä.

Ajetaan kyljellään oleva kahdeksikko ympäri; eli ensin länsilenkki myötäpäivään ja sitten itälenkki vastapäivään – ja näin tehtiin.

Heti alkukilometreillä, vasta noin sadan serpentiinimutkan jälkeen päästiin jo yläilmoihin tauolle ja jaloittelemaan, poseeraamaan ja kuvaamaan yhtä päivän parhaimmista maisemista. Kirkkaassa auringonpaisteessa lämmöt ylittivät jo yli 7,5 C:n rajan. Baijerilaiset Motor Wekottimet tosin saavutti 100 C:een rajan jo ensimäissä nousuissa, saksalaisella täsmällisyydellään.. Olipa taas hieno testata 10 tunnin sadetestin jälkeisten kosteiden ajovaateiden lämmönpitävyyttä – ja raikasta oli...

Kokonaisuutena tämä oli erityisen hieno ajopäivä, aurinko paistoi ja mutkia riitti, maisemista nyt puhumattakaan, sillä syvyys ja -korkeuserot ovat henkeä salpaavia ja näiden väliin aina sattuu sopivasti jokunen mutkakin..

Nautittuamme gulassikeittolounaan ohuessa yläilmassa reilun 2000 metrin korkeudessa, oli jälleen helppo rullata täysin vatsoin kohti itäistä lenkkiä.

Itäisellä kahdeksikon puoliskolla kaikki hyvin eikä maisemissa ei ollut todellakaan mitään moitittavaa, tosin reitti oli selvästi erilainen kun länsilenkki korkeiden huippujen jäädessä selän taa. Itälenkin vilpoisemmaksi muuttuneet loppukilometrit kruunasi orastava sade, joka muistutteli eilisestä saapumisestamme Cortinaan. Perille päästiin kuivin jaloin (paitsi ne joiden kenkien vedensisälläpitävyyskestotesti oli jatkunut eiliseltä päivältä) Tänään asiaan kuuluvat kypäräterävät istuivat kuin nenä päähän, sillä kylmälle oluelle, eli perinteisille kypäräkaljoille ei oikein ollut tilausta.

Normaalin hotellirutiineiden jälkeen käynnistyi tehtävä ”tapaaminen kirkolla”, eli selvitä kirkon paikka ja ansaitse palkkioksi opastettu kävelyretki makumatkalle läheiseen retro -tyyliseen ravintolaan. Ja kyllä ruoka maistui ja sen päälle jälkiruuaksi uni; zzzzZ, zzzzZ… Erittäin hieno ajopäivä, ehkä kesän paras?

Voimakolmikko, reissun vähiten kuutiotuumia mutta huipulla silti

Sitten hokkarit naulaan lähi sportti-baarin kautta ja silmiä lepuuttamaan.

Päivä 3 | Cortina - Dolomiitit - Cortina |