Tänä aamuna ei herätty kukon laulun aikaan, sillä varhaisesta aamusta kertovat kiekaisut eivät korviimme kantautuneet, joka johtuu Tormolinoksen urbaanista ympäristöstä ja kukkojen puutteesta.

Upeaa auringonnousua ei myöskään nähty, sillä jokin säähäiriö yritti latistaa tunnelmaa pitäen koko aamupäivän ajan taivasta harmaassa pilvessä, eikä pelkästään pilvessä, vaan kunnon hiekkapilvessä.
Terveisiä vaan Saharasta!

Liikkeelle lähdimme klo 8.30 aikaan, tasan tunnin kuluttua siitä kun kuljettajien tankkausaseman ovet avattiin klo 7.30 alkaen. Pyörien aamutankkaus suoritettiin totutusti läheisellä Shellillä. Noin klo 9.00 laitettiin korvatulpat korviin ja kypärät päähän (tässä järjestyksessä!) ja suunnattiin Granadaa.

Toinen ajopäivä, eli niin sanottu itälenkki kiertää Malagan keskustan sen pohjoispuolelta kulkevaa A7 -Välimeren moottoritietä pitkin, näin vapaasti suomennettuna. Noin tunnin kestäneen moottoritiepäristelyn jälkeen poikkesimme valkoiseen kylään, Friglianaan, jossa pidimme pienen tauon ja kokosimme eksyneet lampaat samaan katraaseen.

Gruppo Segundo (toinen ryhmä espanjaksi) onnistuttiin muodostamaan heti ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden tultua, eli moottoritien rampin kohdalla. Perään ei kyselty kenen piti merkata tai kuka eksyi, sillä pääasia on että meillä oli nopeasti ryhmä koossa ja jatkettiin yhdessä matkaa ilman, että kukaan olisi tuntenut oloaan tukalaksi. Gruppo segundon suunnistuspäällikkönä Frigilaanaan saakka toimi ansiokkaasti Juha.

Hieman ennen Granadaan vievää moottoritien ramppia tehtiin pesäero isoille teille tämän päivän osalta. Kurvattiin tutulle mutkatielle, joka vei meidät solan pohjaa pitkin ylös padolle ja edelleen kohti monien pikkukylien ja lukuisten risteysten sarjaa kohti pohjoista, noin 15 km päähän Granadasta.
Sierra Nevada jäi sivuillemme merkiksi siitä, että on aika kääntyä kotiinpäin.

Kyllä patoja maailmaan mahtuu, joten tässä kuvia moottoripyöristä suuren padon näköalapaikalta.
Pato on tuossa vasemmalla, mutta ei juuri nyt näy kuvassa:)

Moottoripyörä on motoristin paras ystävä - tai ainakin toiseksi paras jos se paras on jo joku muu motoristi.

20 minuutin ajon jälkeen käännyttiin länteen maantien risteyksessä vietetyn tauon jälkeen. Säädeltiin samalla pyörien “moodeja” hieman dynaamisempaan suuntaan kuskien osoitettua olevansa pyöriensä herroja; tai rouvia; hyvä Elina:) Vauhtia ei haettu lisää, vaan pikemminkin jämäkämpiä kurvi ajo-ominaisuuksia.

Matka jatkui mutkiltaan huikean ja vauhdiltaan joutuisan tien kautta kohti Pantano de los Bermejalesin patoa. Tokihan tuossa välissä ehdittiin kahvillekin poiketa jo ennen patoa. Padolla tehtiin asiantuntevia havaintoja vesitilanteesta ja arvioitiin kuinka pitkään vettä nykymenolla riittää.

Tarkastuksessa todettiin, että padon alapuoli ei falskaa.

Klaus toimi sähkö-insinöörinä ja kokeneena power station -rakentajana padon päätarkastajana.

Eipä ole sähkö insinööriä niin, ettei olisi toistakin. Joukolla virtaa riittää myös puhepuolella.

Jani ja Esa, antaa muiden huhkia jos intoa riittää.

Asiantuntijaraatiin kuuluivat Elina, Juha, Jouko, Minna, Klaus, Tommy, Esa, Jarmo, Jani ja Jaana.

Asiantuntijatyöskentely oli sen verran työlästä, että päätimme lopettaa sen lyhyeen ja lähteä iltapäivälounaalle Alhama de Granadaan. Paräytimme vielä kerran yhden vuoren yli ja sen toista puolta alas; (yllättäen :).
Pian olimmekin Alhamassa Pepe Cabezas -ravintolassa ehkäpä Espanjan nopeajalkaisimman tarjoilijan palveltavana, tai ehkäpä jopa nopeimman? Jos joltakin ihmiseltä työ sujuu kun tanssi, niin se todellakin sujuu juuri Pepeltä, se on varma asia..

Uusi Rukan ajotakki oli heti tilaisuuden tullen alkanut tehdä tuttavuutta Shoein kypärän kanssa;
”Kun väritkin sointuvat niin hyvin yhteen ja kumpikin tykätään Bemareista”, koitti Madagasca-R perustella yhteyttään Neotec -kakkoselle. Olisi kyllä hyvä tulla toimeen, sillä edessä tänä vuonna olisi noin 30.000 km yhteinen taival.

Piti ottaa kuva Pepestä, mutta sehän meni jo :) Juttu lentää pöydässä, johon tilattiin talon kolme kulhollista talon muhkeaa ja maistuvaa salaattia. Kuvassa Jarmo, Juha, Elina, Jaana ja Jyrki.

Lounaan jälkeen jatkoimme mutkittelua ylös vuoristoon tullaksemme toiselta puolelta taas alas ja niin edelleen. Päästiinpä myös ajamaan Alppi-tyylinen serpentiintie sen kymmenine mutkineen ennen kuin saavuimme taas padolle, kuinkas muutenkaan. Viimeiset nousut ajettiin takaisin Malagan luonnonpuiston maisemiin.

Toki poikettiin kahville ennen luonnonpuistoa ja vastaavasti loppukahvit hörpittiin Malagan luonnonpuiston Malagan puolella. Tähän väliin mahtui muutama mutka ja mäki, ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, kaasua ja jarrua, katsekontaktia seuraavaan mutkaan; eli matkan perussettiä toistoilla kuorrutettuna.

Malaga, kohti nelikaistaista pääkatua… Tommy, Jouko ja Minnan sekä Esa.

Huikean ajopäivän ennen Torremolinokseen saapumista kruunasi täydellinen suoritus perinteisen Malagan keskustan läpiajon merkeissä. Ryhmämme eteni kaupungin halki kahdessa rivissä kun itsenäinen täysperävaunurekka konsanaan. Täydellinen ja upea suoritus hienolta ryhmältämme, nyt oli sellainen meininki, että tästä ryhmästä ei kukaan eksy, eikä myöskään eksynyt. Hyvä meitä!.

3 päivä | Andalucia | Torre - Frigliana - Presa de Rules - Pantano de los Bermejas - Malaga - Torremolinos | 330 km