Tänä ystävänpäivän aamuna tähtäsimme aamupalalle jo ennen auringon nousua. Aurinko ilmestyi Laosin puolelta jokea ja nousi muutamassa minuutissa ilmoittamaan, että tänäänkään ei tarvitse palella.

Meillä oli sovittu treffit klo 8.00 hotellin johtajan kanssa joka halusi ottaa meistä lähtökuvan, olimmehan sentään moottoripyöräsankareita matkalla kaukana kotoamme. Kuvat otettiin ja pian lähdettiin tottuneesti taittamaan matkaa siinä samassa järjestyksessä, missä olimme edellisenä iltana pihaan ajaneet. Järjestys tuo turvallisuutta eikä eturistiriitoja synny kun asiat on sovittu ja niihin sitoudutaan. Kuvat ilmestyivät viipymättä hotellin Facebook -sivuille kaikkien turistien, myös meidän ihailtavaksi.

Tänään ajettiin Laosin ja Thaimaan rajamaisemissa kohti etelää, ikään kuin takaisin kotiinpäin. Miten sattuikaan, että juuri täällä Chiang Main maakunnan oikeassa yläkulmassa, koilliskulmassa oltiin päätetty juhlia ystävänpäivää oikein isolla kädellä. Eräs muuten nukkuva kylä oli herännyt eloon ja kerännyt tuhatmäärin paikallisia ihmisiä viettämään Valentiinan päivää. Pitkin maantien laitaa ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin oli pysäköity sadoittain Thaimaan kansallisautoja, avolava pakettiautoja, eli Pick Uppeja.

PickUp on Thaimaan yleisin ajoneuvotyyppi, niitä näkee kaikkialla ja niitä on paljon, niitä voi olla jopa enemmän kun kadunvarsilla ja kylissä irrallaan juoksevia koiria. Skoottereita voi olla yhtä paljon kun koiria ja Pickuppeja yhteensä ja ne sopivat kätevästi 1-5 perheenjäsenen kuljetukseen.

Meille tämä lähes “kansallinen vapaapäivä” tai “muuten vaan ei tehdä töitä Valentiinan päivänä” -päivä oli elämys nähdä parhaimpiinsa pukeutunutta juhlaväkeä. Tietysti kylään johtavat tiet olivat täysin tukossa ja markkinahumu oli vallannut kadut ja tienvarret. Nippa nappa ja varmastkin viimeisten ajoneuvojen joukossa pääsimme kylästä ulos ennen sen täydellistä tukkeutumista.

Pekka oikaisee hetkeksi ja Irina valvoo, ettei Pekka putoa penkiltä.

Kävi nimittäin niin, että ryhmämme pari viimeisintä yrittäjää ei enää juhlakylästä läpi päässyt, vaan he tekivät oman päätöksen ja ajelivat suoraan Chiang Raihin. Aikamme, noin runsaan tunnin verran heitä odoteltuamme saimme viestin että tallessa ollaan, istutaan Chiang Rain ilmastoidussa 7 Elevenissä jäätelöllä….
Me puolestamme odottelimme vuoristossa kuivin suin.. Tuli rehellisesti ottaen mieleen, että kumpikohan ryhmä veti pidemmän korren, tästä vielä puhutaan…

Matka jatkui maan mainioita vuoristoteitä pitkin kohti Chiang Raita ja matkan tulevaa vapaapäivää.
Tiet olivat taas maailmaan luokan tietä, niin upeita ettei muistettu innostuksissamme niitä edes kuvata.

Pitää mainita, että juhlahumu oli kerännyt käytännössä lähes kaikki lähiseutujen asukkaat juhlimaan ja muut alueen kylät ammottivat tyhjyyttään ja niiden ravintolat olivat suljettu. Meille se tarkoitti sitä, että Valentiinanpäivän kahvit ja lounaat jäivät syömättä ja ajettiin lähes kuivin suin Chiang Raihin myöhäiselle lounaalle jota myöhemmin täydennettiin myöhäisellä illallisella. Chiang Raissa olimme kuitenkin jo klo 15.00 tietämillä.

6 Päivä Chiangkhong - Chiang Rai | 220 km