3 Päivä | Ban Khun Yuam - Pai | 190km
Tänään ajettiin täyden kympin päivä, parantamisen varaa ei jäänyt edes pilkun viilaukselle.
Aamu täällä Thaimaan länsirajalla alkoi yhteisellä aamiaisella siinä toisessa hotellissa, josta oli mahdollisuus aamupalaa ylipäätään saada. Varhaisesta aamusta ilmoitti kuuluvasti myös takapihan kukko:)
Kun kuljettajat ja kyytiläiset oli huollettu, tuli pyörien vuoro. Eilisen tomut pyyhittiin kuljettajien mielestä ja pyörien päältä kun ajoimme ne pesulaan pestäväksi. Ilmeisesti hotellien puuttuva käyttöveden paine oli säädetty niin, että pesupaikalla vettä riitti. Tehokkaan pesun x 10 pyörää jälkeen ajoimme noin sadan metrin matkan Toisen Maailmansodan museolle, nimeltään sovittelevasti Thai - Japan Friendship Memorial Hall Khumyuam.
Museon näyttely kertoo alueen Toisen Maailmansodan tapahtumista yleisesti ja erityisesti siitä, kuinka paikkakunta valikoitui Japanin sotilassairaalaksi Näyttely ei esitä vihaa eikä syyttelyä, vaan korostaa mielumminkin ystävyyttä ja menneiden asioiden anteeksi antoa. Hieno lähestymiskulma voittajalta.
Museon tunnelmista siirryimme tämän päivän elämään. Edessämme aukesi Pohjois Thaimaan ehkäpä tunnetuin, ainakin yksi parhaista mutkatiesirkuksista, jonka motoristi voi kokea. Miltä kuulostaa ajaa 190 kilometriä pelkästään hyväpintaista, vuoristossa kiemurtelevaa Mae Hong Sonin mutkatietä?
Se myös maistui erinomaiselta. Kukapa ei tykkäisi ajaa reitin 1864 mutkaa peräkkäin ja nousta vuoren rinnettä ylös ja tulla toista puolta alas tehdäkseen sen heti uudelleen ja uudelleen. Kytkin-vaihde-jarrrut-ajolinjat-taita kurviin-nosta pyörä ylös-anna hanaa-kohdista katse ja tee sama uudelleen….
Perttii ja Samlee
Matkan varrella poikettiin näköalakahviloissa, kuumalla lähteellä jalkoja liottelemassa, Wat Pra That Doin temppelillä ja kylämarkkinolla katukeittöruoasta nautiskelemassa. Maailman pisin bambusilta, tai ainakin Thaimaan pisin, nähtiin ja sitä käveltiin jonkin matkaa. Kukapa sitä maailman pisintä siltaa päästä päähän kävelisikään ihan muuten vaan, ainakaan ajovaatteet päällä yli +30 C lämpötilassa.
Jääkahvia ja kuivattuja banaanilastuja, kiitos. Kuvassa irina ja Jaana, takana maisemat.
Kyllä + 62,3 C on jopa liian lämmin kokemus saappaissa esilämmitetyille jaloille, mutta pitihän sitäkin kokeilla. Kuvassa etualalla Mikko, Hovi-Pekka, Jyrki ja Kimmo,
Maailman pisin bambusilta kiertää laakson pohjalla kun lohikäärmeen häntä.
Tämä huikea ajopäivä päättyi lopulta Paihin, joka on vilkas pikkukaupunki verattuna nukkuvaan Ban Khun Yamiin. Majoittumisen jälkeen vietettiiin pari tuntia omaa aikaa ja tapasimme markkinakadun yläpäässä, mistä kävelimme kadun alapäähän illalliselle. Matkan varrella olisi helpostikin voinut syödä itsensä kylläiseksi eri ruokapisteiden herkuja maistellen.
Pain kävelykadulla riitti vilskettä.
Komeat suomalaisuroot erottuivat tietysti edukseen väkijoukosta. Kuvassa Virta-Pekka ja Huittis-Jukka. Taustalla häämöttää Pekka.
Ravintolan antimet olivat runsaita verrattuna vaikkapa eilisen päivän nuudelikeittotarjontaan. Illallisen jälkeen oli taas omaa aikaa, ja moni poikkesikin kotimatkallaan hotelliin Thai hierontaan itseään hemmottelemaan.
Mae Hong Sonin sankarit Kimmo ja Virta-Pekka.
Jaana ja Samlee hoidossa.