Aamulla satoi, kun pakkasimme pyöriä lähtövalmiiksi. Kaikilta löytyi laukkujen kätköstä sadevaatteet. Ne päällä ajoimme noin 300 km ja saavuimme paikkaan nimeltä Niagara Falls eli Niagaran putoukset. Ja nyt vinkki; jos haluatte nähdä putoukset parhaiten maalta, niin ne kannattaa menne katsomaan Kanadan puolelta. Sieltä löytyy myös kaikki palvelut. Me saimme pyörät parkkiin aivan näköalapaikan viereen ja söimme maukkaan keittolounaan. Ja tässä kohtaa huomasimme miten sama maku meillä kaikilla on. Tilaus oli lyhyesti seuraava: keitto, cocis ja kahvi kahdeksan kertaa. Kyllä osaa olla helppoa sekä meillä asiakkailla puhumattakaan ravintolan henkilökunnalle. Ei mene tilaukset väärin. Iltapäivällä ei enää satanut, kun ajoimme Torontoon. Viimeiset 20 km matelimme ruuhkassa, koska hotellimme oli aivan keskustassa ja sillä alueella oli muutama muukin ihminen liikenteessä, koska Kanadassa loppuu lomat ja huominen päivä on vielä vapaa päivä, koska täälläkin vietetään Labor daytä. Jonkin näköinen Vapun vastike tai no työläisten juhlapäivä on siis huomenna. Tätä blogia kirjoittavalla matkanjohtajalla oli ikimuistoinen päivä. Tapasin kaksi Kanadan serkkua ensimmäistä kertaa elämässäni-. Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Lähdimme koko poppoolla syömään Aasialaista ruokaa, joka tuntui maistuvan parin pihvipäivän jälkeen. Mutta varmasti syömme vielä pihvejäkin tällä reissulla.

Ei tullut sadevaatteet turhaan mukaan, mutta toivotaan ettei niitä nyt jatkuvasti tarvitse päälle pukea. Mutta komeita on reissaajat sadevaatteet päälläkin.

Upeat on putoukset. Kyllä ne kannattaa käydä katsomassa.

Emppu Nieminen keskellä tapaa ensimmäistä kertaa Kanadan serkkunsa Eric ja Anna Niemisen. Maailma on ihmeellinen.

Päivä 3 Sayre - Toronto 421 km