Riitta

Helsinkiläistytön matkailukipinä syttyi varmaan jo puolitoistavuotiaana, kun vanhemmat veivät mukanaan ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Vaikka siitä matkasta en mitään muistakaan, niin vuosittain toistuvat, muutaman viikon ulkomaanmatkat, juurruttivat intohimon liikkumiseen ja maailman tutkimiseen.

Myöhemmin, tarkemmin vuonna 2003, muutin ”pysyvästi” Espanjaan, jossa tuota pysyvyyttä kesti jotakuinkin tasan kuusi vuotta. Siellä työskentelin kansainvälisissä tehtävissä, joiden ansiosta pääsin taas matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Sitten muuttui taas mieli ja seurasi paluu kotisuomeen.

Vuonna 2012, kävin itsekseni Amerikassa 4000 km automatkalla. Kiersin kaikki suuret nähtävyydet Gran Canyonista, Monument Valleyhin ja San Franciscosta Las Vegasiin. Ajattelin tuolloin, että tämä oli nyt kyllä sellainen ”once in a lifetime” reissu.

Reissun sykähdyttävin kokemus oli yö Monumet Valleyssä, jossa nukuimme tähtitaivaan alla makuupusseissa. Eihän autiomaassa nyt mitään ötököitä kulje, joista kannattaisi hermostua, maassa maatessaan… Mutta se yötaivas linnunratoineen siellä pilkkopimeässä, oli jotain aivan uskomatonta!

Mutta kuinka ollakaan, heti seuraavana kesänä olin taas Amerikassa ja tehtiin noin 12.000 km lenkki Meksikosta Kanadaan länsirannikkoa pitkin, Harrikalla tietenkin. Telttakärry pyörän perässä, yövyimme suurimmaksi osaksi leirintäalueilla. Las Vegasissa lähes sulimme penkille +50 asteen helteessä. Death Valley ei ollut juurikaan viileämpi, myöskään yöllä, teltassa. Yellowstonessa väistelimme biisoneita, Yosemitessa kauriita. Kanadan Kalliovuorilla ei voinut kuin ihmetellä maailman kauneutta!

Työelämässä olen toiminut monipuolisesti erilaisissa myynti-, markkinointi ja toimittajan tehtävissä. Ulkomailla asuessa elin lentokenttä-hotelli-pukuelämää. Suomeen palattuani hieman rennommin media-alalla puuhastelua ja oman yrityksen kautta graafista suunnittelua, video- ja valokuvausta sekä tekstityshommia.

Moottoripyöräkärpänen taas puraisi vuonna 2000, kun serkkupoika pyysi mukaansa Euroopan-kiertueelle, joka kulki Ruotsista, Ranskan Rivieran kautta Espanjaan. V-Maxin takapenkillä, peppu puuduksissa, tuntui, että tämähän on oikeastaan aika kiva tapa matkustaa, vaikka aluksi se hirvittikin. Siinä sitten vierähti yli kymmenen vuotta, satunnaisia takapenkkilenkkejä lukuun ottamatta, ilman moottoripyöriä. Matkustelin lähinnä ilmateitse ja autolla.

Lopulta sitä piti sitten omakin pyörä hankkia, pikku Intruder, jolla opettelin ajamaan. Se meni vaihtoon heti seuraavan kesänä ja talliin ilmestyi ihan oma Harrikka. Nyt on jo toinen Harrikka menossa, aina vähän edellistä isompi tietenkin.

Kilometrejä on kerrytetty Euroopan, USA:n, Oseanian ja kotimaan teillä.

Matkoja olen vetänyt vuodesta 2018 ja 2024 otin haltuuni myös PeterPanBiken toimiston pyörittämisen.

Omia lempimatkoja ovat Route 66 ja Uusi-Seelanti.