Novgorodissa pyörähdimme vielä Novgordin Kremlin kautta, ennenkö siirryimme maantielle kohti Pihkovaa.
Ikivanha linnoitus oli näyttävä, eikä sen olemassa olon sadat vuodet jättäneet epäilykselle sijaa ajanlaskun oikeellisuudesta.

Suuntasimme nyt kohti Pihkovaa, joka ei varsinaisesti suorimmalle reitille kohti Sebezia olisi sattunut, mutta oli hyvä poiketa siellä kun näillä kulmilla liikutaan. Matka Pihkovaan tarjosi monenlsia maalaiselämyksiä; haikarat lentelivät ympäriinsä ja hautoivat tolpan päähän rakennettuissa pesissään kuin kotonaan. Pihkova oli näkemisen arvoinen vanhoine rakennuksineen, joita näillä seuduilla riittää hyvin, niin hyvä- kuin huonokuntoisiakin. Hyvin ansaitun ulkoilmaterassilla + 24 C:n lämmössä nautitiun saslik -lounaan jälkeen teimme vielä kaupunkikierroksen, ennenkö suuntasimme kohti Ostravaa ja Sebeziä.

Kohti Sebeziä vie pitkä ja suora tie, niin kuin täällä päin on ollut tapana teitä suunnitella. Pikkuhiljaa harvasti asutun metsätaipaleen jälkeen saavuimme viehettävään hotelliimme Riikan tien varteen aiva Latvia rajan tuntumaan. Hotellillamme oli hyvät paikoitustilat ja sen ympäristössä laaja puisto-alue, joka tarjoili meille ihasteltavaksemme lähes kaikki metsän puulajit..

Hotellin ravintola oli keskittynyt enemmänkin väkeväjuomapuoleen, sillä heidän valikoimastaan puuttui kokonaan juomavesi ja jopa olut. Illallinen kuitenkin järjestyi, vaikka ravintolassa oltiinkin.